keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Kun joulu on...

”Kun maas on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat.
Vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat.
Ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.”

Niin, kun joulu on. Jotenkin joulu tuntuu yllättävän joka vuosi samalla tavalla kuin lumen tulo yllättää autoilijat ja VR:n. Tänä vuonna lumi ei kuitenkaan ole juurikaan päässyt yllättelemään ja joulua vietetäänkin suuressa osassa maata harmaankalpeissa maisemissa – eikä hankien korkeiden nietosten keskellä. Tästä huolimatta joulu on taas tullut.

Joulun tulemisen ja joulumielelle pääsemisen ei pitäisikään olla kiinni säästä, vaan joulumieltä rakentaa rauhoittuminen, läheisten kanssa oleminen ja kenties myös satunnaiset koristukset, jotka muistuttavat todellakin juhlan ajasta. Jouluhengen vaalimiseen kuitenkin pitäisi kuulua hössötyksen, tössötyksen, ruuanlaittamisen, lahjojen ostamisen ja kaikenkarvaisen stressaamisen lisäksi sen muistaminen, että joulu on valitettavasti myös yksinäisyyden, surun ja syrjäänvetäytymisen aikaa – kaikilla ei ole mahdollista olla muistamatta huolta ja murhetta. Vähävaraisille, kipeille, yksinäisille, vailla turvallista asuntoa oleville ja muille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty yhtymään mainstream –tyyppiseen joulunviettoon lahjoineen ja perhekokoontumisineen, joulu saattaa päinvastoin olla ikävästi muistuttavaa aikaa siitä, mistä jäädään tahtomattaankin paitsi.

Meillä kaikilla on kykyjä ja mahdollisuuksia muistaa myös muita ja tehdä hyvää ympärillämme joulun aikana. Tänä jouluna haastankin kaikkia ottamaan oman joulunsa osaksi omastaan antamisen. Ota selvää omalla paikkakunnallasi tapahtuvista joulun ajan tapahtumista, joita järjestetään sellaisille, jotka eivät pysty itse omaa jouluaan järjestämään, ja osallistu tapahtumiin vaikka pienelläkin panostuksella. Hymyile vastaantulijalle. Avaa ovi ikäihmiselle ja auta kynnyksen yli. Käy toivottamassa hyvää joulua naapurin yksinäiselle Pertille tai Sirkalle ja istu heidän kanssaan hetki.

Haastan ajattelemaan kuitenkin myös siten, että yhteiskunnan marginaaleissa elävien ja apua tarvitsevien ihmisten muistaminen ei ole ainoastaan jouluna tapahtuvaa erityistä muistamista. Yhteiskuntamme haavoittuvaisten jäsenten tukeminen pitäisi olla osa jokaista arkipäivää – oli kyseessä sitten maanantai, tiistai, joulu taikka juhannus. Jos et siis tänä jouluna ehdikään osallistumaan yömajan joulujuhlaan tai kantamaan Joulupuu –keräykseen lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille, voit aloittaa joka päivä auttamisen uudestaan. Sinulla ja minulla on varmasti mahdollisuus jokaisena päivänä tehdä jotain, pientä tai suurta, toisten ihmisten hyvinvoinnin eteen ja auttaa jotakuta sellaista, joka ei omin voimin jaksa. Tämän ei pitäisi olla ainoastaan joulun taikaa, vaan arkipäivän aikaa. Naapurin Pertti ja Sirkka ovat varmasti yhtä iloisia kutsuessasi itsesi kylään myös vaikka ensi viikolla.

TaSO ry:n hallitus laskeutuu hiljalleen joulunviettoon ja uuden vuoden alusta remmiin hyppääkin uuden uutukainen hallitus uusine toimijoineen! Vuoden 2015 hallitus toivottaa rauhallisia ja lämminhenkisiä joulunpyhiä itse kullekin väelle ja säädylle – olkoon tuleva vuosi vähintään yhtä loistava kuin taakse jäävä!


jouluterveisin,
Lotta Reito
TaSO ry:n hallituksen väistyvä puheenjohtaja





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti