maanantai 24. marraskuuta 2014

Minustako hallituslainen? – Miltä valituksi tuleminen tuntuu?

Lähdin syksyn 2014 TaSO-päiville edullinen risteilyreissu vanhojen tuttujen kanssa silmissä kiiluen. Vanhana Vahva Ammatissa –konkarina olin jo varautunut niin työhön kuin hauskanpitoonkin. Mihin en ollut varautunut, oli TaSO ry:n hallitukseen liittyminen syyskokouksen yhteydessä, vaikka ajatuksissa tuo luottamuksellinen pesti minulla oli jo pari vuotta siintänyt. 

Saavuin Turun konservatoriolle uupuneena pitkästä matkasta huomatakseni, miten piristävään seuraan sain taas kerran liittyä viikonlopun ajaksi. Innosta hehkuen ryhdyin odottamaan tuota hetkeä, jolloin uusi hallitus valittaisiin. Mitä minun mielessäni tuolloin oikein pyöri? Pohdiskelin enimmäkseen sitä, onko minusta TaSO ry:n hallitukseen? Osaanko ajaa opiskelijoiden asioita? Onko minulla riittävästi tietotaitoa, jotta olisin edes uskottava? Muutamia hajoiluja koin keskustellessani muutamien muiden hallitukseen pyrkivien kanssa heidän tuntemuksistaan, opinnoistaan ja sen myötä saavuttamastaan ammattitaidosta. 

Kello tikitti tuskallisen hitaasti eteenpäin, mutta vihdoin ja viimein tuo valinnan hetki koitti ja yhdeksästä ehdokkaasta minut valittiin yhtenä TaSO ry:n uuteen hallitukseen vuodelle 2015. Oli se kaiken tuon jännittämisen, sanoissa sotkeutumisen ja muistinmenettämisen arvoista! Esittelypuheessani en muistanut puoliakaan, mitä olin suunnitellut sanovani. Kieli tuntui menevän solmuun, kun yritin kertoa olevani jo oppilaitoksemme Talentian opiskelijayhdyshenkilö. Miten vaikea sana sanoa isohkon ihmisjoukon edessä! Ja kun viimein nolona ojensin opiskelijakollegalleni mikrofonin ja näin ollen vuoron esitellä itsensä, tuntui ihan siltä niin kuin polvet olisivat hyytelöä. 

Äänestystilanteessa selvisi, että minut on valittu TaSO ry:n hallitukseen. Voisin toistella sitä kerta toisensa jälkeen. Täytyin ylpeydestä ensinnäkin siksi, että saimme pienestä oppilaitoksestamme edustusta näin tärkeään asiaan. Toisekseen, että minulla on nyt annettavaa TaSO ry:lle. Ja kolmanneksi, että minut äänestettiin hallitukseen, joka näin ollen tarkoittaa luottamuksen osoitusta toisilta, paikalla olleilta opiskelijoilta. 

Haluankin kiittää kaikkia niitä syyskokoukseen osallistuneita, jotka vaikuttivat uuden hallituksen jäsenistöön. Erityisesti kiitos omasta puolestani luottamuksen osoituksesta, että juuri minä pääsin TaSO ry:n uuteen hallituskokoonpanoon 2015. Toivottavasti uusi hallituskausi tuo meille sopivasti haasteita ja ennen kaikkea onnistuisimme ajamaan opiskelijoiden etuja tehokkaasti ja tuloksellisesti. 

Mukavaa loppuvuotta ja joulun odotusta kaikille tasapuolisesti. Olkaa TaSOkkaita loppuun asti!

Tiia Mällinen

perjantai 21. marraskuuta 2014

TaSO-päivät Turussa 15.–16.11.2014



Aamun tunnelmia Turun konservatoriolla

Vuosittaiset TaSO-päivät järjestettiin viime viikonloppuna Turun konservatoriolla. Tapahtumaan osallistui iso joukko aktiivisia sosiaalialan opiskelijoita ympäri Suomen. Olin mukana viikonlopun tapahtumassa ja sain kunnian raportoida tapahtumasta teille kaikille. Olen itse Helsingin Metropolian sosionomiopiskelija ja teen tällä hetkellä viimeistä työharjoittelua Talentialla ennen valmistumista joulukuussa.

TaSO-päivät aloitettiin konservatoriolla hallituksen puheenjohtajan Kira Hirvosen terveisillä. TaSOn tämän vuoden teema on ollut laadukas koulutus, ja sama teema oli vallan myös tässä tapahtumassa. TaSOn hallitus julkaisi viikonloppuna kannanottonsa sosiaalialan opintojen yhdenmukaistamisesta. TaSOn kyselyn mukaan AMK -opintojen sekä sosiaalityön opintojen osalta löytyy valtakunnallisesti huomattavia eroja. TaSO ry vaatii opintojen yhdenmukaistamista tasa-arvoisuuden ja erilaisten opintopolkujen helpottamiseksi.

TaSO-päivien avauspuheenvuoron antoi emeritusprofessori Pauli Niemelä Itä-Suomen yliopistosta. Niemelä siivitti osallistujat viikonlopun teemaan puhumalla ihmistyöstä ja ihmiskäsityksestä. Niemelä painotti luennossaan ihmisten ja organisaatioiden välisiä suhteita. Yhteistyö onnistuu kun suhteet ovat kunnossa.  Itselleni luennosta jäi mieleen myös vanha viisaus, ”ihmistyössä ihmisen pitää olla selvillä itsestään”, joka varmana pätee myös tänä päivänä.

Päivän tarjontaan kuului lisäksi työpajoja ja learning cafe, jonka teemana oli niin ikään laadukas koulutus.  Learning cafessa Ville Suomäki siivitti osallistujat keskusteluun oppimisesta ja sen esteitä. Keskustelussa tuli esiin paljon epäkohtia opetuksessa ja opiskelussa yleisesti. Työpajassa keskusteltiin myös paljon siitä miten oppimista voi kehittää ja minkälaisiksi ammattilaisiksi haluamme tulevaisuudessa kehittyä. Yhteisymmärryksessä syntyi käsitys siitä, että nykyajan työympäristöissä tarvitaan yhä enemmän vuorovaikutustaitoja ja yhdessä tekemistä.

Vanhat ja totutut kaavat ohjaavat ihmisten työskentelyä vahvasti. On helppo tuudittautua vanhoihin toimintatapoihin ja pystyä niissä. Nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan kuitenkin rohkeutta jatkuvaa uudistumiseen ja kaavojen murtamiseen. Nykyajan työnteko vaatii meiltä jokaiselta epävarmuuden sietokykyä ja muutos herkkyyttä. Pitää uskoa siihen, että minä ja me kaikki voimme vaikuttaa.

Learning café
Learning café
Työpajojen muita aiheina oli reflektiivisyys asiakassuhteessa sekä mindfulness jaksamisen tukena. Osallistujat pitivät työpajoja onnistuneina ja hyödyllisinä. Reflektiivinen kyky on aktiivista kiinnostusta toisen käytöksen ja tilanteen takana oleviin kokemuksiin, toisen kohtelemista aktiivisena mielelliseen kontaktiin pyrkivänä osapuolena. Reflektiivisyyttä käsiteltiin työkaluna asiakastyöhön ja monet osallistujat kertoivatkin saaneensa hyviä vinkkejä ja ajatuksia omaan käytännön työhönsä. Toisena vaihtoehtona työpajaan oli mindfulness – koulutus. Mindfulness auttaa rentoutumaan ja keskittymään läsnäoloon. Menetelmä voi auttaa jaksamaan ja rentoutumaan kiireisessä arjessa. Mindfullness sopi paremmin kuin hyvin tähän marraskuiseen iltapäivään.

TaSO-päivillä julkaistiin myös vuoden 2014 Paras harkkapaikka! –kilpailun voittaja. Vuoden paras harkkapaikka löytyi tällä kertaan Kemistä. Kalle Hietalan harjoittelupaikka Kriisikeskus turvapoiju sai tunnustuksen hyvästä toiminnasta. Hietala oli otettu tunnustuksesta ja suosittelee harjoittelupaikkaa lämpimästi kaikille. Turvapoijua kuvailtiin hyväksi inspiroivan ja kannustavan ilmapiirin takia.

Paras harkkapaikka-kilpailun voittajan julkistaminen


TaSO-päivien ohjelmaan kuului myös yhdistyksen syyskokous. Uudessa hallituksessa oli tänä vuonna monta paikkaa vapaana, eikä syyskokouksesta puuttunut jännitystä kun uutta hallitusta alettiin muodostaa. Uusi hallitus saatiin kasaan jännittävän äänestyksen päätteeksi.

Ehdokkaat esillä
TaSOn uusi hallitus vuodelle 2015!



Syyskokouksen jälkeen TaSO –päivät jatkuivat risteilyn merkeissä. Risteilyllä jatkettiin mielenkiintoisia keskusteluita ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Talentian opiskelijatoiminta palkitsi risteilyllä vuoden TaSOlaisen. Henni Huikuri Tampereen yliopistosta valittiin voittajaksi aktiivisesta osallistumisesta TaSOn toimintaan.

Suosittelen kaikille sosiaalialan opiskelijoille osallistumista TaSOn toimintaan ja etenkin vuosittaisille TaSO -päiville!

Milja Inkeroinen
Sosionomiopiskelija
Harjoittelija, Talentia ry

milja.inkeroinen@gmail.com

perjantai 24. lokakuuta 2014

Vieriviä kiviä - luopumisen tuskasta, mutta samalla myös toivonkipinöistä tulevaisuudelle

Aloittaessani sosiologian opinnot vuonna 2008 Turun yliopistossa, en olisi voinut arvata mitä opiskelijaelämä mahtaakaan tuoda minulla tullessaan. Yliopistoon pääseminen ei ollut vuotta aiemmin ylioppilaaksi kirjoittaneelle mikään itsestäänselvyys, vaan pikemminkin jonkinlainen askel kohti suurta tuntematonta. Postista tulvi jos jonkinlaisia yliopiston brocuuria, esittelylehtistä ja ns. fuksimateriaalia. Opiskelijaelämä oli valmis alkamaan.

Noista ensiaskeleistani yliopistolla on kulunut kohta kuusi ja puoli vuotta. Nyt yhtä kurssia ja gradua vaille maisterismiehenä on aika hieman luodata mennyttä ja istahtaa hetkeksi alas pohtimaan, mitä nämä vuodet ovat minulle tarjonneet. Mitä olen näiden vuosien aikana oppinut ja miltä tulevaisuus näyttää minusta, pian sosiaalityöntekijäksi valmistuvasta tulevasta sosiaalialan ammattilaisesta?

Lähdin opiskelijaelämään aktiivisesti mukaan heti opiskelujen alusta lähtien. Olin mm. tiedekuntajärjestön julkaiseman lehden päätoimittaja sekä vuotta myöhemmin puheenjohtaja. Oli paljon uuden opettelua, uusia ihmisiä sekä välillä läpi yön kestäviä juhlia, jotka päättyivät usein senhetkisen maailmanmenon reflektointiin ja maailmanpelastusoppaan laatimiseen. Tuo kaikki oli minulle uutta. En kuitenkaan kokenut sosiologiaa omakseni, vaan päätin vaihtaa pääainetta sosiaalityöhön keväällä 2012. Se oli iso ja merkittävä siirto oman tulevaisuuteni kannalta. Opiskelujen pääkallopaikaksi valikoitui Kuopio, alkuperäinen synnyinkaupunkini. Olin jo sosiologian opintojeni aikana pohtinut lähtemistä mukaan enemmän ammatilliseen edunvalvontaan, mutta minusta tuntui etten löytänyt sosiologiasta niin sanottua kotipesääni.

Kuopioon muutettuani lähdin mukaan myös TaSOn toimintaan. Nyt kaksi vuotta hallituksessa olleena ja valmistumisen kynnyksellä on aika luovuttaa pestini seuraajalleni ja tuleville TaSO-sukupolville. Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet tavattoman nopeasti, ja minulla on ollut kunnia olla mukana hallitustoiminnassa mahtavien ihmisten siivittämänä. Oma ainejärjestöni Socius juhlii tulevana viikonloppuna 30-vuotista taivaltaan, ja tulen toimimaan kyseisissä juhlissa seremoniamestarina. Samalla nämä tulevat olemaan viimeiset vuosijuhlina opiskeluaikana. Samalla vuoden loputtua on tullut minun aikani eläköityä opiskelijajärjestötoiminnasta.

Vaikka vuosijuhlat ovat pääasiassa iloinen asia, voi omaa mielentilaa luonnehtia samalla luopumisen melankoliaksi, sillä koen yhden elämänvaiheen ja samalla kuusi ja puoli vuotta sitten aloitetun urakan lähennellä pikku hiljaa päätöstään. Kuluneet opiskeluvuodet ovat olleet elämäni parasta ja samalla raskainta aikaa. Se on ollut ensirakkauden mukanaan tuomaa vaaleanpunaista unelmaa. Viiltävistä sydänsuruista toipumista ja uudelleennousua. Itsensä arvostetuksi tuntemista, häpeää. Ehkä hivenen katkeruuttakin. Olen saanut paljon sekä antanut tavattomasti, mutta henkilökohtaisessa tilinpäätöksessä saldo komeilee lopulta plusmerkkisenä: kyllä tämä kaikki kannatti. Minun on aika suunnata katseet jo pikku hiljaa tulevaan. Vuodenvaihteen takana minua odottaa valmistuminen ammattiin, jossa työllisyysnäkymät ovat hyvät ja saan tehdä työtä jolla on konkreettisia vaikutuksia ja merkitystä ihmisten elämässä.

Vaikka tekijät vaihtuvat, TaSOkas työ jatkuu! Kanna sinäkin kortesi kekoon yhteisten asioiden ja sosiaalialan puolesta asettumalla ehdolle TaSOn hallitukseen vuodelle 2015!


Kaikella rakkaudella, tulevaisuuden myötätuuliin lujasti uskoen.
Jani
Yo-puolen koulutuspoliittinen vastaava

Jani ja Tilda kertovat lisää, miksi kannattaa hakea ehdolle TaSOn hallitukseen!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ihmisistä välittämisen sietämätön keveys

Rakennepoliittisia ohjelmia, lapsilisien leikkaamista, säästövaatimuksia, luottoluokituksen alentamisia – niistä on Suomen valtion tämänhetkinen arki tehty. Kukaan ei voi kieltää tai olla huomioimatta sitä, että Suomella ei tällä hetkellä mene hyvin.  Ajat ovat siis todistettavasti kovat kaikille mutta erityisesti niille, jotka joutuvat kokemaan elämässään ns. sosiaalisen riskin toteutumisen  - tai niille, joiden koko elämä on enemmän tai vähemmän ollut yhtä sosiaalisten riskien toteutumaa. 

Ajat ovat melkoisen kovat myös sosiaalialalla työskentelyyn, kun yhä enemmissä määrin avuksi sosiaalisessa ja taloudellisessa ahdingossa oleville ihmisille esimerkiksi sosiaalipalveluissa tarjotaan odottamista, jonottamista, niukkuutta tai muuten vaan ei-oota. Inhimillinen kärsimys on sosiaalipalveluihin pesiytynyttä valitettavaa konkretiaa, jota vastaan on tämänhetkisillä eväillä erittäin vaikea taistella – taistelu on kääntynyt enemmänkin kärsimyksen läsnäolon sietämiseksi, sillä valitettavasti empatia ei ole riittävä vastaus ihmisten avuntarpeeseen. 

Ajat ovat siis erittäin kovat eriarvoistumisen näkökulmasta. Eriarvoisuus ei toteudu kuitenkaan vain aineellisella tasolla, vaan kyse on myös vahvasti erojen syntymisestä ajattelun, suhtautumisen ja asenteiden tasolla: yhteiskunnan marginaalin elämismaailman todellisuus on vaarassa hukkua tai kadota, jos tarjoutuu mahdollisuus olla katsomatta mainittuun marginaaliin. Usein sosiaalialalla tai muuten yhteiskunnan marginaalisten ilmiöiden kanssa työskentelevien suusta kuulee kysyttävän, miksi heidän todistamaansa yhteiskunnan puolta ei ajatella, kun yhteiskunnassamme tehdään niin sanottuja vaikeita ja kipeitä päätöksiä- Kysytään, miksi otetaan niiltä pois, joilla on enää hyvin vähän, mitä viedä. 

Liian usein tämänkaltainen kommentointi kuitataan osana ns. sosiaalitanttojen kälinä –diskurssia; sossut nyt hyysäävät muutenkin niitä juoppoja ja ainahan on ollut köyhyyttä ja kyllä silloin kun minä olin nuori rahat saatiin riittämään ja ongelmat pidettiin omia ongelmina. Tällä sosiaalitanttojen purnaamiseksi kuvattavalla toiminnalla, jolla tuodaan esiin niiden yhteiskunnan jäsenten ääntä, jotka eivät sitä kuuluviin saa muuten, on kuitenkin aivan selkeä ammatillinen tavoitteensa. Sosiaalinen raportointi ja rakenteisiin vaikuttaminen ovat osa sosiaalialan ammattitehtävää, ja kuuluu sosiaalialan työntekijöiden ammatilliseen vastuuseen kyseenalaistaa yhteiskunnallisia käytäntöjä ja ratkaisuja, jotka johtavat kyseenalaisiin tuloksiin sosiaalialan asiakkaiden kannalta. 

Joku voisi siis sanoa, että sosiaalialan työntekijöiden ammattiin kuuluu välittää ihmisistä ja heidän asioistaan. Tämä pitää paikkansa. On kuitenkin väärin, jos ihmisistä ja yhteiskunnan hyvinvoinnista välittäminen rajataan ainoastaan sosiaalialan työntekijöiden yksinoikeudeksi siten, että on ainoastaan sosiaalialan työntekijöiden tehtävä luoda välittämistä osaksi palvelurakenteita. Järjestelmämme uudistamisessa välittämisen pitäisi olla myös yksi tärkeä muutoksen argumentti – myös silloin, kun uudistetaan kansantaloudellisia rakenteita.

Mitä sitten pitäisi oikein tehdä, että asiat olisivat toisin ja rakenteissa näkyisi ihmisistä välittäminen? Miten rahat pitäisi jakaa, jotta sosiaalialan asiakkailla olisi parempi olla ja yhteiskunta ei lipuisi jatkuvasti eettisesti kyseenalaisempaan suuntaan? Eräs teollisuuden alalla työskentelevä ystäväni kysyi taannoin minulta relevantin kysymyksen pitäessäni jonkinsorttista saarnaa sosiaalialan asiakkaiden ahdingosta. Hän pyysi minua esittämään vaihtoehdon tai ratkaisun sille, miten talous pitäisi rakentaa, jotta rahaa riittäisi esimerkiksi sosiaalipalveluiden ylläpitämiseen. Kysymys on merkittävä ja ajankohtainen, mutta kuitenkin: sosiaalialan työntekijöiden tehtävä ei pitäisi olla vastauksien tarjoaminen siihen, minkälaisia kansantaloudellisia uudistuksia pitäisi saada aikaiseksi, jotta järjestelmä saataisiin uudistumaan. Sosiaalialan työntekijöillä ei tarvitse olla tähän vastausta samasta syystä, miksi lääkärit eivät toivo potilaiden googlettavan oireitaan diagnoosiehdotuksia varten tai miksi putkimiehet mieluummin korjaisivat putkirikot ammattimaisesti kotiremonttireiskojen jeesusteippiviritysten sijaan: kansantaloudellisten mekanismien ja teorioiden syvätuntemus ei kuulu sosiaalialan osaamisvaatimuksiin, mutta sosiaalisten ilmiöiden tuntemus ja esimerkiksi kansantaloudellisten ratkaisujen vaikutusten raportoiminen taas kuuluu. 

Välittävän yhteiskunnan rakentaminen on kaikkien osallisena olevien vastuulla ja jokaisen yhteiskuntaa ja sen käytäntöjä luovan asiantuntijan pitäisi valjastaa osaamisensa siihen, että sosiaalipolitiikassamme ei jouduta luopumaan täysin oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvoisuudesta. Siten esimerkiksi sosiaalialan työntekijöiden asiantuntemusta pitäisi käyttää hyväksi oikealla tavalla oikeassa kohtaa sen sijaan, että sosiaaliselle raportoinnille viitataan kintaalla. Yhteiskuntamme uudistaminen on suunnattoman suuri tehtävä, johon kaikkien pitäisi osallistua yhteisenä tavoitteenaan ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen ilman kaivautumista omien lehmiensä kanssa omiin ojiinsa – on kaikkien tehtävä välittää, jotta yhteiskuntapolitiikkamme saadaan oikeille raiteille. 

Kuitenkin on kysyttävä, miksi ihmisistä välittämistä ja inhimillisen näkökulman esiintuomista vähätellään ”pehmeiksi arvoiksi”, silloin kun vastavoimana on talous ja sen mahdoton tila. Silloin, kun kyse on ihmisten konkreettisista elinolosuhteista ja niihin liittyvistä epäkohdista, vastaus ei voi olla, että pitää tyytyä talouden ohjaamaan kurjuuden sosiaalipolitiikkaan. Viime vuosina ja vuosikymmeninä on ollut normitalkoita, säästötalkoita ja ties mitä muuta yhteiseen taloudelliseen kiristykseen kutsuvaa talkooretoriikkaa. Seuraavana olisi jo aika välittämistalkoille kaiken säästämisen ja vaihtoehdottoman talouspolitiikan keskellä!


Lotta Reito
sosiaalityön opiskelija
varapuheenjohtaja, TaSO ry

perjantai 17. lokakuuta 2014

Asunnottomuudelle näkyvämmät kasvot

Tänään perjantaina 17.10.2014   vietetään jälleen Asunnottomien yötä eri puolilla Suomea. Asunnottomuuden ajankohtaisuuden vuoksi sihteerimme Tilda kävi haastattelemassa Espoon Asuntojen  johtavaa asumisneuvojaa Anna-Liisa Saukkosta, jolla on pitkä kokemus sekä asumissosiaalisesta työstä että osallistumisesta Asunnottomien yön tapahtumaan.


Hei Anna-Liisa, minkälainen koulutus-ja työtausta sinulla on ja kuinka pitkään olet työskennellyt juuri asumissosiaalisen työn parissa?

”Olen koulutukseltani sosionomi (AMK), ja suorittanut myös ylemmän AMK-tutkinnon. Olen tehnyt asumissosiaalista työtä vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2008 olin työssä aikuissosiaalityössä Vantaalla, jolloin siellä käynnistyi asumisneuvonnan palvelu. Aikuissosiaalityö hankki välivuokra-asuntoja asunnottomien asunnoiksi, ja asumisneuvonnan keinoin pyrittiin turvaamaan asuminen yhdessä muun verkoston kanssa. Ennen Espooseen siirtymistäni työskentelin lisäksi Vantaalla mielenterveyskuntoutujien tukiasumisyksikön koordinaattorina, jolloin pääsin kokemaan myös mielenterveyskuntoutujien asumiseen liittyviä kysymyksiä.”


Miten näet asunnottomuustilanteen tällä hetkellä Suomessa?

”Suomessa asunnottomuutta ilmenee erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta toki myös muissa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa. Vapaana olevat asunnot ja asuntojen tarve eivät kohtaa – Pohjois-Suomessa asuntoja on tyhjillään ja etelässä on tuhansittain ihmisiä vailla vakinaista asuinsijaa.”

Saukkonen toteaa, että asunnottomuuden taustalla olevat ongelmat ovat usein monisyisiä. Vanhempien päihdeongelma, työttömyys, mielenterveysongelmat, avioerot jne. altistavat ihmisiä ja perheitä syrjäytymiseen, joka pahimmillaan voi johtaa asunnottomuuteen. Erityisesti päihderiippuvuus ja mielenterveysongelmat myötävaikuttavat asunnon menettämistä ja näkyvät usein asunnottoman ihmisen elämässä. Syrjäytyneiden tai moniongelmaisten asunnottomien asuttamiseksi ja auttamiseksi ei riitä pelkkä asunnon järjestäminen, vaan tukitoimiksi tarvitaan lisäksi kuntouttavia ja elämänhallintaa parantavia toimenpiteitä, kertoo Saukkonen.


Minkä koet itse tällä hetkellä olevan tärkein syy asunnottomuuteen?

”Erityisen huolissani olen lähinnä siitä, että vuokrien hinnat ovat ”karanneet käsistä” erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla. Pienituloisten ihmisten kohdalla tämä on varsin kestämätön tilanne, kun asuminen vie suurimman osan tuloista ja pienikin lisämeno arjen elämässä saattaa käynnistää velkakierteen. Ihmisillä ei ole enää varaa asua.”

Saukkonen rohkaisee, että yhteiskunnan tulisi yhä vahvemmin panostaa ennaltaehkäisevään työhön sosiaalityön eri sektoreilla, jotta myös asunnottomuutta olisi mahdollista ehkäistä. Ennaltaehkäisevällä työllä hän tarkoittaa voimakkaampaa ja ennakkoluulottomampaa yhteistyötä eri toimijoiden (kuten sosiaali- ja terveystoimen ja kolmannen sektorin) välillä. Nuoret ja nuoret perheet tulisi erityisesti tällä hetkellä olla ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön kohteena. Saukkonen toivoo, että nykyiset opiskelijat ymmärtävät edellistä sukupolvea paremmin yhteistyön merkityksen ja kehittäisivät yhteistyötä edelleen.

Tällä viikolla vietetään jälleen kerran 17. lokakuuta Asunnottomien yötä eri puolilla Suomea. Tapahtuman pääjärjestäjänä toimii Vailla vakinaista asuntoa ry. Olet työsi puolesta osallistunut tapahtumaan ja sen järjestämiseen pääkaupunkiseudulla jo useamman vuoden ajan. Mitä kertoisit tapahtumasta sellaiselle joka ei ole Asunnottomien yöstä koskaan kuullutkaan?

”Kannattaa mennä tutustumaan Asunnottomien yön tapahtumiin. Siellä kohtaa asunnottomuuden kanssa työtä tekeviä ammattilaisia, järjestöjä ja vapaaehtoisia, mutta ennen kaikkea siellä kohtaa asunnottomia ihmisiä, ja kuulee heidän puhettaan asunnottomuuden arjesta. Asunnoton itse on asunnottomuuden asiantuntija, joten hänet tulee kohdata, ja kuulla, jotta voi syntyä ymmärrys siitä, mitä asunnottomuuden todellisuus on. ”


Mitä kaikkea pääset itse tapahtumassa tekemään ja minkälainen kokemus se on edellisvuosien perusteella sinulle ollut?

”Osallistun Dipolissa olevaan valtakunnalliseen asunnottomuuspäivän seminaariin, jonka jälkeen jalkaudun Leppävaaraan Asunnottomien yön iltatapahtumaan. Espoossa Asunnottomien yön tapahtumaa vietetään Matinkylässä, Espoonlahdessa, Leppävaarassa ja Espoon keskuksessa, joista Espoon Asuntojen asumisneuvontatiimimme osallistuu Leppävaaran ja Espoon keskuksen tapahtumiin.  Olemme läsnä, kohtaamme ihmisiä paikan päällä, kerromme omasta työstämme ja tapaamme yhteistyökumppaneita.”


Millaisia vaikutuksia Asunnottomien yöllä on tapahtumana saatu aikaan?

”Tapahtumien myötä asunnottomuus on saanut yhä näkyvämmät kasvot. Tapahtumiin osallistuu myös päättäjiä ja muita yhteiskunnan vaikuttajia, ja he saavat näin ajankohtaista tietoa asunnottomuudesta. Tapahtumalla on mielestäni iso merkitys tärkeän asian esille tuomisessa ja tiedon tuottajana.”


Voiko tavallinen työssäkäyvä ja vuokralla asuva maallikko osallistua tapahtumaan tai sen järjestämiseen?

”Kaikki, joita asuminen ja asunnottomuus kiinnostavat, ovat lämpimästi tervetulleita tapahtumaan. Ja pelkkä uteliaisuuskin riittää! Paikanpäällä kohtaa tapahtuman järjestäjiä ja voi saada tietoa asunnottomuudesta ja vapaaehtoistyöstä. Tapahtumien järjestäjissä on monenlaisia toimijoita, joilla on laaja yhteistyöverkosto eri järjestöjen ja tahojen kanssa. Rohkaisen osallistumaan Asunnottomien yöhön!”.


Kiitos haastattelusta! Mitä terveisiä haluaisit vielä lähettää sosiaalialan opiskelijoille ympäri Suomea?

”Tärkeintä sosiaalityössä on kuunteleva kohtaaminen. Jos kohtaamisessa ei ole - siis vuorovaikutuksellisuutta ja ihmisen arvostusta - on kohtaaminen täysin merkityksetön. Tsemppiä ja myötätuulta opiskeluun. Nostakaa vahvasti sosiaalityön ääntä kuuluville, Te sen taidatte!” kannustaa Anna-Liisa Saukkonen, Espoon asuntojen johtava asumisneuvoja kaikkia sosiaalialan opiskelija eteenpäin.

Kuva: asunnottomienyo.fi

Tilda Oikari
sosiaalityön opiskelija
sihteeri, TaSO ry

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Vaihtarin terveiset Alankomaista

Hei vaan kaikille! Olen TaSO ry:n hallituksen toiminnassa mukana nyt toista vuotta ja olen toiminut tämän vuoden TaSO ry:n tiedottajana. Tämän syksyn olen kuitenkin hoitanut hallitushommia etänä, sillä olen syyskuusta tammikuuhun vaihto-oppilaana Utrechtin yliopistossa Alankomaissa. Tässä blogi-tekstissä kerron vähän kuulumisia ensimmäiseltä 1,5 kuukaudelta. :)

Utrecht on 300 000 asukkaan kaupunki reilun puolen tunnin junamatkan päässä sekä Amsterdamista, Rotterdamista että Haagista. Kaupunki on vanha ja myös yliopisto on perustettu 1600-luvulla. Täällä on useampi korkeakoulu, joten opiskelijoita on paljon. Utrecht on kaunis ja eläväinen kaupunki, jota ehdottomasti tällä kokemuksella suosittelen Amsterdamiin matkaaville vähintään päiväretkikohteeksi (ja miksei ihan pääkohteeksikin)!

Koska tentit ja muut deadlinet pyörii tässä vaiheessa vuotta jo mielessä, niin mistäpä muusta sitä tässä blogissakaan kirjoittelisi. :D Opiskelen Suomessa sosiaalityötä Itä-Suomen yliopistossa. Utrechtin yliopistossa ei kuitenkaan opeteta sosiaalityötä, joten olen valinnut sosiaali- ja käyttäytymistieteiden tiedekunnasta muita kursseja. Tällä hetkellä minulla on alkanut yksi psykologian kurssi sekä yksi kulttuuriantropologian kurssi. Vaikka kurssit eivät olekaan juuri sosiaalityön kursseja, niin ne ovat olleet mielenkiintoisia ja mielestäni aiheet ovat hyödyllisiä myös sosiaalialan opintojen ja ihan vaikka yleissivistyksenkin kannalta.

Alussa jo huomasin, että opiskelutyyleissä on aika paljon eroa vaihtoyliopiston ja oman yliopiston välillä. Ensinäkin kurssikirjat pitää yleensä itse ostaa, mikä on kyllä lisännyt onnellisuutta oman yliopiston kirjastosta, josta yleensä saa ihan kätevästi lainattua kurssikirjoja. Itä-Suomen yliopisto on myös säästänyt tämän opiskelijan rahoja verkkokirjoilla, joiden joukosta on löytynyt etänä luettavaksi kaksi Alankomaissa tarvitsemaani kirjaa. Toinen iso ero opiskelujen välillä on opetustyylit. Suomessa kurssini ovat valitettavan usein olleet hyvin luentomuotoisia eikä kunnollista keskustelua aina juuri synny. Utrechtissa taas kaikilla kursseillani on joka viikko sekä luento että pienryhmätunti. Pienryhmätunneille pitää lukea artikkeleita ja kurssikirjoja etukäteen, ja niistä sekä luentojen aiheista sitten keskustellaan. Tällä hetkellä käynnissä olevilla kursseilla muutama henkilö vetää tuntia ja opettaja on paikalla vain pienen osan tunnista. Jotenkin tässä on alkanut tuntua, että kyllä niistä aiheista vaan jää jotenkin paremmin asioita mieleen keskusteltaessa kuin silloin, kun lukee hätäpäissään viimeisinä iltoina satoja sivuja tenttikirjoja ja yrittää muistella jotain mitä luennolla on kerrottu.  Toivoisinkin tällaista keskustelevampaa tyyliä lisää myös omiin opintoihini Suomessa. Sosiaalialalle se mielestäni myös sopisi hyvin. Vaikka eihän sitä kieltämättä aina jaksaisikaan valmistautua joka kerralle, mutta ehkäpä se tentissä sitten palkitsee… :D


No onneksi vaihto-opiskelu on paljonpaljon muutakin kuin pelkkää opiskelua ja on kyllä ollut huiput 1,5 kuukautta! Ihanaa syksyä kaikille! 


Jenni Helle





sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Sosionomi (AMK) asiantuntijuuden aallonharjalla?

Olen sosiaalialan opintojen aikana tarkastellut oppimista sekä nuorten että aikuisten näkökulmasta. Niissä on yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Tämän syksyn oppimisen keskiössä ovat kehittämiseen ja johtamiseen liittyvät kysymykset. Näiden rinnalla opiskelijan tulee oppia laajat ja korkeatasoiset vuorovaikutus- ja viestintätaidot, toimii hän sitten käytännön työssä asiakkaiden kanssa, verkostoissa tai johtotehtävissä. Näin sosiaalialan opiskelijasta kasvaa muodollisesti pätevä ohjaaja ja johtaja. Kun opinnot viimein on suoritettu, valmiudet työelämään ovat hyppysissä.

Ammatillinen kasvu kuuluu kiinteänä osana sosiaalialan opintoihin. Tämän syksyn teema on asiantuntijuus-käsite. Opiskelija kirjaa omat tavoitteensa opintojaksolle, minkä jälkeen hän käy hops-keskustelun opettajan kanssa. Nykypäivänä alempi korkeakoulututkinto antaa lisäksi itsearvostusta kohottavan vip-lipun: asiantuntija! Näitä asiantuntijuuden titteleitä vilisee Internet-maailmassa ja näkyvillä foorumeilla, myös meidän ammattikorkeakoulussa näitä titteleitä käytetään. Pohdinnan keskellä minusta on kasvanut kävelevä kysymysmerkki. Sosionomi (AMK) asiantuntija? Millä perusteella?

Olen vahvasti sitä mieltä, että asiantuntijuutta ei lunasteta muutaman vuoden korkeakouluopinnoilla. Eikä ammatillista itsearvostusta tule nostattaa näennäisesti tällaisilla titteleillä. Vai onko kysymys asenteestani, joka liittyy historiaani siitä, että asiantuntijuus-käsitettä viljellään näin heppoisin perustein nykyaikana? Hannu Lauerma on kirjoittanut uusimmassa kirjassaan ”Hyvän kääntöpuoli” juuri tästä aiheesta. Lauerman koulutustausta ja työhistoria ovat esimerkkejä todellisesta asiantuntijuudesta, hänen artikkelinsa ja kommenttinsa perustuvat tutkittuun tietoon, ei mutu-tuntumaan. Asiantuntijuutta ei lunasta alemman korkeakoulun suorittanut untuvikko (ikään katsomatta), joka on saanut vasta oman työkalupakin hyppysiinsä.

Tämä ei tarkoita sitä, että sosionomi (AMK) ei olisi itsearvostusta ja sosiaalialan ammattistatusta kohottava tutkinto, ei. Tutkinto on ammattiin valmistavana korkeatasoinen, mutta sitä ei tule hivellä keinotekoisin perustein ja käsittein. Asiantuntijuuteen kasvaminen ei ole sadan metrin pikajuoksu, se on pitkän linjan prosessi; jatkuvaa itsensä kehittämistä koulutusten avulla sekä työhistorian kartuttamista.

Susanna Salin
sosionomiopiskelija
Tapahtumavastaava ja koulutuspoliittinen vastaava, TaSO ry

torstai 25. syyskuuta 2014

Syksyistä TaSOilua

Koulun ruokala ja kirjasto pullottavat opiskeluintoisia opiskelijoita. Joillain opinnot ovat vasta alkaneet, toisilla ne jatkuvat. Omalta osaltani syksy tulo on tarkoittanut kesätöiden loppumista ja paluuta TaSOkkaaseen graduvaiheen opiskelijan arkeen: Kokouksia, tutkimusmenetelmiä, lainvalmisteluaineistoihin perehtymistä, tenttikirjoja, tiiviimpää matkailua VR:n kanssa ja liiallista kahvin kulutusta on jo ollut havaittavissa.

#justsaying

TaSOn hallitus aloitteli syksyn toimintaa elokuun alussa helteisessä Ikaalisissa pitäen siellä varsin rennon kesäkokouksen, jossa suunnittelimme syksyn kuvioita. 
TaSOn loppuvuodesta on ehdottomasti mainittava syksyn kohokohtamme TaSO-päivät. Suurin tapahtumamme järjestetään jälleen marraskuussa - missäpä muualla kuin Suomen Turussa. Päiviltä on mahdollista saada uusia oppeja ja oivalluksia niin omaan jaksamiseen kuin asiakastyöhönkin. Sinulla on myös mahdollisuus jakaa learning cafeessa tulevien kollegoiden kanssa ajatuksiasi siitä, mitä sinusta on laadukas koulutus. Tapahtuma huipentuu tuttuun ja kuulemma legendaariseksikin tituleerattuun risteilyyn Itämerellä. Jotain hienoa on siis luvassa! ;)


TaSOn syksyyn kuuluu myös tietysti intohimomme edunvalvonta- ja vaikuttamistyö. Keväällä tekemämme koulutuskyselyn tuloksia tuodaan syksyllä julki TaSO-päivillä ja kannanottoakin kyselyn pohjalta on tulossa. Suuri kiitos vielä kyselyymme vastanneille, saimme paljon eväitä sekä amk- että yo-koulutukseen liittyvään vaikuttamistyöhön! Seuraamme silmä kovana myös vireillä olevia uudistuksia ja lakimuutoksia, joista monet koskettavat myös meitä tulevia sosiaalialan ammattilaisia. 



Tääl me ny ollaan! #kesäkokous #Ikaalinen


TaSOlle valitaan marraskuisilla TaSO-päivillä pidettävässä syyskokouksessa myös hallitustoimijat ensi vuodelle. Jos luottamustoimi sosiaalialan opiskelijoiden vaikuttavimmalla paikalla houkuttaa, eikun hakemusta vireille! Lisätietoja hallitustoiminnasta voi kysellä allekirjoittaneelta, nykyisen hallituksen jäseniltä ja Talentian opiskelija-asiamiehiltä.


Hei kaverit, nostetaampa vähän TaSOa! #rannalle #tasobeachbabes #Ikaalinen



Iloista syksyä! Nähdään! :)


Kira Hirvonen
Puheenjohtaja, TaSO ry

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ole rohkeasti ’sossu’!

Tavallinen opiskelijatapahtuman illanistujaiskeskustelu:
”Niin sanoitko, että sä opiskelet sosiologiaa?”
”Ei, mä siis opiskelen sosiaalityötä. Se on niinkun osa yhteiskuntatieteitä tuolla yliopistolla”.
”Aaa, okei! Tuleeks teistä niinkun sosionomeja?”
”Ei, vaan meistä tulee sosiaalityöntekijöitä ja samalla yhteistieteiden maistereita.”
”Aaa, okei. Siis niinkun niitä Kelan tätejä ja lastensuojelun sossuja.”
”No ei oikeastaan, vaan....”

Koen, että parivuotiset sosiaalityön opintoni ovat vahvistaneet hienosti taitojani kuvailla ja selittää opiskelemaani alaa monesta eri näkökulmasta ja eri sanankääntein! Olen nimittäin päässyt esimerkkidialogin kaltaisiin keskusteluihin kymmeniä kertoja opiskelujeni aikana liittyen sosiaalityö-oppiaineen opiskeluun yliopistossa, eikä ammattikorkeakoulussa, ylipäänsä sosiaalityön olemassaoloon yliopistomme oppiainevalikoimassa sekä sen sijaitsemattomuuteen muiden sosiaalitieteiden yhteydessä. Myöskin terminologisella tasolla sekaannusta on sattunut usein juuri läheisten ’sosiologia’ ja ’sosionomi’ -termien kanssa, joskaan ei yllätyksekseni läheisen sosiaalipolitiikan kanssa.

Miksi ihmeessä jaksan nostaa tällaisen mitättömän kuuloisen statussymboliikka-aiheen keskusteluun Horisontaalisen äänen kautta? Eikö sosiaalialalla ole polttavampiakin puheenaiheita liittyen vaikkapa alamme kelpoisuusehtoihin, tulevaan sosiaalihuoltolakiin sekä sosiaalityön opintojen määräaikaiseen lisärahoitukseen ympäri Suomen? Helteisen kuumia aiheita alallamme riittää kyllä. Statussymboliikkaa tai ei, koen silti, että sosiaalityön opiskelijoiden kokemus oman opiskelualan olemassaolosta ja merkityksestä jää tällaisen kysymyskeskeisen keskustelun kautta horjuvalle pohjalle. Usean kanssaopiskelijan suusta olen kuullut nurinaa siitä, miten ”kukaan ei taaskaan tiennyt ketä me ollaan tai mitä me opiskellaan”. On toki vähättelevää väittää, että satunnaiset keskustelut alamme sijainnista yliopiston kymmenien tutkinto-ohjelmien palapelimeressä jättäisi sosiaalityön automaattisesti jotakin toista oppiainetta vähäisemmälle merkitykselle. Silti ajattelen, että identiteettiä ammatti-identiteetin osa-alue mukaan lukien rakennetaan aina sosiaalisesti kunkin yksilön minän ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Näin ollen, jos vahva ”minä tulevana sosiaalialan ammattilaisena” -identeetti joutuu alati ristiriitaan ympäristön ”kuka sä oot ”-keskustelun kanssa, voi tuo ristiriita jäädä vellomaan. Minulla ei valitettavasti ole omakohtaista tai paljoakaan kuultua kokemusta sosionomi-opiskelijoiden kokemuksista omaan ammatilliseen tunnettuuteensa liittyen, mutta yhtälaista tunnustettua olemassaoloa liputan myös teille.

Olen huomannut, että alamme tuntemattomuus ja määrittelemätön sijainti koulutuksen kentällä vaikuttavat myös tulevien sosiaalialan ammattilaisten ammatti-identiteetin muodostumiseen. Opintomme ainakin Tampereen yliopistossa sisältävät paljon keskustelua ja omakohtaista reflektointia liittyen ammatti-identiteetin rakentamiseen sen eettisen harkinnan, ammattilaisaseman valtaa tuottavien käytäntöjen, oman itsensä ja ajattelutapojensa tuntemisen sekä yhteiskunnan tuottamien mahdollisuuksien ja rajojen kannalta. Unohtamatta valtavaa tietomääräämme sosiaalipalvelujärjestelmästä, inhimillisestä kohtaamisesta sekä sosiaalityön teorioista empowermenteineen ja rakenteellisine näkökulmineen. Siltikin osa empii pitkin opintoja, että mikä, kuka ja millainen olen sitten sosiaalialan ammattilaisena ympäristössä, jossa joudun ehkä alati selittämään, kuka olen. Tietävätkö tulevat hallintotietelijä-, lääkäri-, psykologi- tai lakimies-kollegamme, mitä meidän kuuluu tehdä työksemme? Toisaalta opintojemme yksi keskeisin oppi on se, ettei kenestäkään koskaan tule täysin valmista ammattilaista. Jatkuva oman osaamisen ja tietovarantojen kriittisen pohdinnan nähdään olevan osa ammattilaisuutta. Sosiaalityöntekijän ammatti-identiteetin tulee myös rakentua suhteessa muihin professioihin, mikä ilmenee erityisesti yleistyvässä moniammatillisessa tiimityöskentelyssä. Minulle opintojen kautta tuttua keskustelua on muun muassa sosiaalityöntekijöiden ”jalkoihin jääminen” esimerkiksi sairaalan moniammatillisen tiimin työskentelyssä: sosiaalityöntekijän vastuulle kuvataan jäävän niiden loppujen asioiden hoitaminen, mitkä eivät kuulu kenenkään muun vastuulle. Onko tällaista stereotypioiden esille tuominen opintojen kautta varoittavalla ja rohkaisevalla tavalla tarpeellista vai itseään toteuttavalla tavalla turhaa? Olisiko olennaista keskittyä täyttämään oman osaamisen (esittelyn) työkalupakkia olennaisilla välineillä, eikä varoittaa, että ne saattavat jäädä käyttämättömiksi?

Aiemmin viittamaani lausahdus ”kukaan ei koskaan tiedä ketä me ollaan” voi myös mielestäni viitata siihen, että olemme sosiaalityön opiskelijoina ottaneet omaksemme roolin olla näkymättömiä auttajia, joiden tarvitsekaan olla liiaksi esillä. Tai sitten olemme oppineet poimimaan keskusteluista pääasiassa nuo negatiiviset häilyvyyttä ilmaisevat sanat, joiden odotammekin ilmenevän ennen pitkää. Onhan sosiaalityön tehtävä kärjistäen sanottuna tehdä itsensä olemassaolemattomaksi. Näkymättömäksi sitä ei kuitenkaan mielestäni pidä saada, sillä vaikka sosiaalisten ongelmien, ihmisten välisen epätasa-arvon ja yhteiskuntamme hankalan sopeutuvuuden tietyissä tilanteissa oleville soisi poistuvan vaikka kokonaan, ei sosiaalityön roolin näistä asioista välkkyvänä hälytysvalona soisi himmenevän. Juuri tästä syystä meidän sosiaalialan, sekä sosiaalityötä että sosionomiksi opiskelevien, tulisi muistaa, ettemme ole määrittelemättömiä tai näkymättömiä. Olemme kokemukseni mukaan vahvistuvan professioaseman omaavan asiantuntija-alan tulevia tekijöitä – yhteiskuntamme ja ihmisten elämän haasteiden sosiaalisen ulottuvuuden sekä yksittäisen ihmisen toiveiden ja mielipiteiden lipunkantajia!

Jokaiselle opiskelijalle rentouttavaa loppukesää toivottaen,
Eveliina Julkunen
Sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija, Tampereen yliopisto
Sosiaalityön ainejärjestö SOS ry:n puheenjohtaja 2014
Talentian liittovaltuuston opiskelijaedustaja 2014–16

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Sosiaalialan ammattilaisten tärkeys kouluissa

Suoritan tällä hetkellä sosionimi(AMK)-tutkintoni kolmatta työharjoittelua ruotsinsuomalaisessa koulussa Eskilstunassa. Harjoittelupäiväni koostuvat aamupäivistä 3.-luokassa ja iltapäivistä vapaa-ajankodissa, jossa aikaansa viettävät oppilaat esikoululuokasta 3.luokkaan. Harjoittelua minulla on nyt takana lähes kaksi kuukautta, ja olen positiivisilla mielin harjoitteluni suhteen. Paikka on osoittautunut mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Kouluyhteisössä toimiminen on monipuolista ja vastaan tulee monenlaisia tilanteita, niin pieniä kuin suurempiakin.

Vaikka työtehtäväni eivät kaikilta osin vastaa sosionomin tehtäviä, koen niistä silti olevan hyötyä oppimiseni kannalta. Koulukuraattorin ammatti on yksi monista, jotka minua kiinnostavat ja joissa voisin kuvitella työskenteleväni valmistumiseni jälkeen. Sitä työtä ajatellen tämän hetkinen harjoitteluni on oikein loistava. Pääsen tutustumaan ala-asteen arkeen kaksikielisessä pienessä koulussa, jossa henkilökunta tuntee kaikki oppilaat. Saan olla siellä mukana luokan ja vapaa-ajankodin arjessa, joten minulle muodostuu kuva niiden toimintatavoista ja mahdollisuuksista. Mielestäni tämä on tärkeää kuraattorina toimivalle, koska kuraattori tekee läheistä yhteystyötä koulun kanssa tai on osa koulun henkilökuntaa. Kuraattorin tulee olla selvillä siitä, mitä koulussa tapahtuu sekä siitä, mitä sen arkeen kuuluu ja millaisiin asioihin koulun ja opettajien on mahdollista puuttua tarvittaessa ja missä he tarvitsevat kuraattorin ja muiden tahojen apua ja tukea.

Harjoittelun aikana olen huomannut, miten tärkeää on, että koulussa voidaan puuttua oppilaiden ongelmiin ja pulmiin ennen kuin ne edes kehittyvät ongelmiksi. Sosiaalityölle on todella tarvetta kouluissa. Olisi hienoa, jos erikokoisiin pulmiin voitaisiin puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja mielestäni koulu on hyvä paikka varhaiselle puuttumiselle ja ongelmien ennaltaehkäisylle. Opettajat tuntevat oppilaat ja huomaavat ensimmäisten joukossa, jos lapsen mieltä painaa jokin tai jos lapsen käytös muuttuu. Opettajien tulee mielestäni saada tukea, jotta he voivat puuttua lasten ja perheiden vaikeuksiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tärkeää on, että opettajat voivat helposti tehdä yhteistyötä sosiaalialan ammattilaisten kanssa ja opettajilla on tietoa mihin oppilaita kannattaa ohjata, jotta he saavat parhaan mahdollisen avun.




Aurinkoista kevättä toivottaa ja terveisiä Ruotsista lähettää

Katja Antinoja
TaSO ry:n Aluevastaava

aluevastaava.taso@gmail.com

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Tui-tui ja tulevien tuutorien kevättunnelmia!

Muistatko vielä omat ensimmäiset päiväsi tai viikkosi korkeakoulussa?
Tai onko se kenties vasta tulossa?!

”Haalareihin sonnustautuneet vanhemmat opiskelijat johdattavat sinua ympäri ämpäri uutta opinahjoa. Yrität imeä itseesi kaiken tiedon tentti-ilmoittautumiskäytännöistä ja luentosalien sijainneista aina tuleviin vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Ja pää on aivan pyörällä sekä valtavasta informaation tulvasta että mahdollisen uuden opiskelukaupungin sykkeestä.”

Kuulostaako tutulta?
- No kyllä vaan!

Mutta opiskelujen aloittamisesta selviää varsin kivuttomasti, kun apuna ja tukena hommassa on hyvät tuutorit! Meillä Kuopiossa tulevan syksyn suunnittelu sekä asennoituminen itse tuutorina toimimiseen käynnistyivät jo nyt keväällä kahdella koulutuspäivällä. Ylioppilaskuntamme järjesti yhteiset koulutustilaisuudet kaikille Kuopion kampuksella toimivien ainejärjestöjen tuutoreille. Ensimmäisenä koulutuspäivänä pohdimme paljon muun muassa sitä, mitä uudet aloittavat opiskelijat toivovat tuutoroinnilta? Millaista tuutorointia itse sai? Miten ihmeessä muistaa kaikkien fuksien nimet? Miten saa uudet opiskelijat lähtemään tapahtumiin mukaan? Ja millainen on hyvä tuutori? Ehdotuksia jälkimmäisen kysymyksen vastauksiksi: kiva, iloinen, mukava, ulospäin suuntautunut, hauska, avulias, spontaani, rohkea, reipas, kaikessa aina mukana....? Oman ainejärjestöni tuutoreiden kesken totesimme, että kaikki jumalalliset ylistämiset saa kyllä huoletta jättää pois – varmasti riittää, että on oma persoonallinen itsensä, on helposti lähestyttävä ja mikä tärkeintä: uskaltaa heittäytyä!

Tuutorointikoulutuksemme jatkui toisella kerralla ensin ylioppislaskunnan tietoiskuilla opintotuesta, YTHS:stä, itse ylioppilaskunnasta, tuutoroinnin aputahoista kuten opintopastori ja psykologipalveluista sekä tuutoropettajien kanssa tehtävästä työnjaosta. Virallisemman osuuden jälkeen kaikki meidät Kuopion kampuksen tuutorit jaettiin poikkitieteellisiin ryhmiin, joissa oli tarkoitus käydä läpi huikea, ihana ja loistava ÖMEISING REIS, eli pienillä tehtävillä varustettu rastikierros Kuopion kaupungin kulttuuripaikoissa, kuten taidemuseossa, kansalaisopistossa, valokuvakeskuksessa, teatterissa...aikamoinen seikkailu uusien kavereiden kanssa, joka päättyi syntisen hyvään ruokailuun, rastien parhaiden palkitsemisgaalaan ja jatkoille haalaribileisiin. Ömeising Reissistä sai arvokkaita vinkkejä siihen, mitä kaikkea muuta opiskelijalle on kaupungissa tarjolla kuin pelkästään Kuopion kauppakadulla sijaitsevat yöelämän ravitsemusliikkeet.

Tuutorointi on mainio tapa tutustua uusiin ihmisiin, saada uusia hyviä ystäviä, hankkia ohjauskokemusta ja verkoistoitua poikkitieteellisestikin. Ja todettakoon vielä, että onhan se oikeastaan myös sosiaalityötä! Näiden koulutusten jälkeen on mahtavaa jatkaa upean kymmenhenkisen ainejärjestömme tuutoripoppoon kanssa kohti tulevaa tuutorileiriä ja syksyä. Milteinhän tässä jo odottaa, että pääsee toivottamaan uudet opiskelijat tervetulleeksi tänne Savon sydämeen <3

Tässä vielä kuva ainejärjestömme Socius ry:n häikäisevän hyvästä tuutorijengistä!




Kevät terkuin :)
Tilda Oikari
Sosiaalityön opiskelija, Itä-Suomen Yliopisto
Fuksi- ja tuutorvastaava, Socius ry
Sihteeri ja jäsensihteeri, TaSO ry
tildaoik@student.uef.fi

tiistai 15. huhtikuuta 2014

TaSO:n 20-vuotisjuhlat Tampereella 12.4.2014

TaSO ry:n perustamisesta tuli tänä keväänä kuluneeksi 20 vuotta. Pyöreitä vuosia juhlittiin asiaan kuuluvin menoin järjestön perustamiskaupungissa Tampereella ravintola Ziperiassa. Paikalle saapui vajaa 50 Talentia-aktiivia ja TaSO ry:n ystävää, ilahduttavan sankoin joukoin myös entisiä TaSO:n hallituslaisia eli nykyisiä TaSO-alumneja. 

Illan ohjelma alkoi cocktail-tilaisuudella, kuohuvan kilistelyllä ja huomionosoitusten vastaanottamisella. Huomionosoitusten avulla saimme tuettua Päiväkeskus Mustan Lampaan toimintaa. Tamperelainen Päiväkeskus Musta Lammas on matalan kynnyksen tukipiste päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Näistä lahjoituksista ja muista huomionosoituksista suuri kiitos vielä koko TaSO:n hallituksen puolesta!

Ruokailun ohessa perinteiset juomalaulut raikuivat tiuhaan, eikä siten sitseiltä tutulta ruoan jäähtymiseltä vältytty näissäkään juhlissa. Juhlan pääpuhujaksi oli kutsuttu ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja. Hänen puheestansa kaikki toivottavasti omaksuivat eväitä omaan sosiaalialan opiskelunsa ja työhönsä. Me olemme niitä ”change agents - muutosagentteja” joita tällä alalla tarvitaan. 

TaSO-alumnit esittivät mielenkiintoisen muistelon omilta TaSO-ajoiltaan. Monet heistä ovat edelleen Talentian toiminnassa aktiivisesti mukana. Juhlilla palkittiinkin kaksi heistä Talentian ansiomerkeillä kiitoksena aktiivisesta toiminnasta Talentian hyväksi. Nämä henkilöt ovat Antti Piispanen ja Jenni Karsio, molemmat muun muassa entisiä TaSO ry:n puheenjohtajia. Karsio on myös toiminut Talentian liittovaltuuston puheenjohtajana ja Piispanen Talentian hallituksen jäsenenä. 

Illan aikana saimme nauttia myös Miska Kajanuksen ja Kaisa Pylkkäsen hulvattomista stand up-esityksistä. Illan virallisen osuuden jälkeen juhlaväkeä tanssitti paikan päällä vielä DJ Paavi, jonka rytmien saattelemina siirryimme jatkamaan ilta paikalliseen yöhuvipuisto Tivoliin. 

Toivottavasti kaikilla oli yhtä mukava ilta kuin itselläni! Hyvä seura, juoma ja ruoka (tässä järjestyksessä) olivat avaimet onnistuneeseen viikonloppuun Tampereella. Kiitos kaikille osallisille, erityisesti juhlien järjestelyistä vastanneelle työryhmälle!


Ida Nyroos
TaSO:n työmarkkinavastaava (yo) ja työtaisteluvastaava



Juhlapaikka


TaSO:n alumnien tervehdys

 TaSO:n nykyistä hallitusta


 Laululeikki nosti juhlakansan ylös penkeistä



Loppuillasta taisivatkin kamerat unohtua johonkin... :)

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kehittämistyötä Tukialuksen kyydissä


Tutkimuksellinen kehittämisosaaminen kuuluu sosionomin (AMK) osaamiseen ECTS -kompetenssien mukaan. Sosionomilla tulee olla muun muassa käytäntöpainotteista tutkimuksellista osaamista ja hän osaa suunnitella, toteuttaa, raportoida ja arvioida sosiaalialan kehittämishankkeita. Kuulostaa äkkiseltään suureelliselta. Kuinka sosionomiopiskelijat valjastetaan vastaamaan tutkimuksellisen kehittämisen haasteisiin? Turun ammattikorkeakoulussa vastaus on löydetty Tukialus-toiminnan myötä.

Tukialus on osa sosionomikoulutuksen opintokokonaisuutta Palvelujen tuottaminen, johtaminen ja kehittäminen. Opiskelijat jaetaan 4-5 hengen tiimeihin osaamisensa mukaan. Tiimit toimivat opiskelijaprojektipäälliköiden johdolla ja opettaja-valmentajien tukemina. Nämä tiimit toteuttavat työelämän tilausten pohjalta asiakaspalvelua, kokeilu- ja kehittämishankkeita, selvitystyötä sekä yleisö- ja asiakastapahtumia.

Tukialuksen vastuuopettaja Juha Knuuttilan mukaan Tukialus-toiminnalla pyritään saamaan opiskelijoille sellaista kokemusta, jota ei välttämättä muuten kartu.
- Tukialus-projekti sai alkunsa jo vuonna 2005, Knuuttila kertoo. - Huomasin Palvelujen tuottaminen, johtaminen ja kehittäminen -opintokokonaisuudessa haasteen, jota pitäisi lähteä jollain oppimisympäristöön liittyvällä uudistuksella korjaamaan.  Opintokokonaisuuden asiat ovat usein opiskelijoille vaikeita, koska niissä siirrytään mukavuusalueen ulkopuolelle. Aikaisemmat työkokemukset ja harjoittelut ovat keskittyneet lähinnä asiakastyöhön ja asiakkaan kohtaamiseen. Opiskelijat tulisi saada mukaan oikeisiin sosiaalialan tapahtumiin ja projekteihin.

Projektien toimeksiannot tulevat oikeilta työnantajatahoilta. Knuuttilan mukaan toimeksiantojen hankkimiseen haasteita tuo se, että Tukialus -toiminta on toimeksiantajille maksullista. Toisaalta tämä lisää opiskelijoiden motivaatiota saavuttaa projektissaan vähintäänkin hyvä lopputulos. Toimeksiantojen saaminen on vaatinut projektin tuotteistamista ja markkinointia. Viime syksyyn asti markkinointia on tehty pitkälti opettaja-valmentajien verkostojen kautta. Keväällä 2014 hankkeelle kuitenkin saatiin opiskelijoista koostuva markkinointitiimi, joka on jo onnistunut houkuttelemaan muutamia toimeksiantajaehdokkaita.

Projektitoiminta on poikinut tuloksia. - Projekteissa on onnistuttu auttamaan työpaikkoja niiden kehitystyössä ja opiskelijat ovat oppineet konkreettisesti miten työelämässä tehdään kehittämistyötä, mitä ovat työn haasteet ja millaisia ongelmia myös kehittämistyöhön liittyy, Knuuttila summaa.

Opiskelijat pääsevät myös vaikuttamaan Tukialus-toiminnan toteutukseen viikoittain kokoontuvan johtoryhmän kautta, jossa ovat läsnä opiskelija-projektipäälliköt sekä opettaja-valmentajat. Samalla opiskelijat saavat toisiltaan vertaistukea ja opettajilta johtamisen mallia. Opettajat työskentelevät konkreettisesti opiskelijoiden kanssa ja joutuvat näin ”laittamaan itsensä likoon”.


Tukialus -toiminta on ollut vastuuopettajallekin suuri oppimiskokemus. Knuuttila kertoo oppineensa tuotteistustaitoja, markkinointi- ja myyntityötä sekä verkostoitumis- ja työelämän kumppanuuksien rakentamisen taitoja.


Millaisena vastuuopettaja näkee Tukialuksen tulevaisuuden? - Projektien tulevaisuuden näen hyvänä, kunhan saamme markkinointiasioita kehitettyä eteenpäin. Opiskelijamarkkinointitiimimme on laatinut tänä keväänä ensimmäisen Tukialus-markkinointisuunnitelman, jonka katsastamista odotan innolla.

Entä millaista on Tukialus-toiminta opiskelijan näkökulmasta? Minä, allekirjoittanut, osallistuin Tukialus-projektiin syksyllä 2013. Oman tiimini toimeksiantajana oli Turun AMK:n Ura-ja rekrytointipalvelut ja toimeksiantonamme sosiaalisen median käyttösuunnitelma kyseiselle palvelulle. Tehtävä laittoi meidät tosiaankin työskentelemään oman mukavuusalueemme ulkopuolella ja sosiaalialalle epätyypillisellä kentällä. Aiheemme olisi mahdollistanut vaikka loputtoman tutkimisen ja kehittämisen. Päädyimme kartoittamaan opiskelijoiden somenkäyttötapoja ja työnhakukanavia, tutkimaan someviestinnän saloja ja benchmarkkaamaan muita ura- ja rekrypalveluja. Kaikesta tästä kokosimme toimeksiantajallemme kattavan raportin ja sosiaalisen median käyttösuunnitelman. Itse saimme eväitä tulevaisuuden projekteihin ja etenkin sosiaalisen median avulla viestimiseen. Jälkimmäistä tarvitaan sosiaalialalla yhä enemmän. Projektityöskentely opiskelukavereiden kanssa oli paitsi hyödyllistä, myös hauskaa. Yhdessä ideoidessa syntyi monet hyvät keskustelut ja remakat naurut!

Tukialus-projektien tuotoksia on perinteisesti esitelty loppuseminaarissa, johon voivat osallistua opiskelijat, opettajat, työnantajat ja muut toiminnasta kiinnostuneet. Tämän kevään loppuseminaari järjestettiin 9.4.

Tukialus-tietoa löytyy sivulta www.tukialus.fi. Tuoreimpia uutisia voi seurata avoimessa Facebook-ryhmässä, johon ovat tervetulleita sosionomi (AMK)- opiskelijat ympäri Suomen.




Tukialus-esittelyvideo





Hanna Mikkonen,
sosiaalialan opiskelija, Turun AMK
TaSO ry:n mediavastaava

torstai 10. huhtikuuta 2014

Vahva ammatissa pt. 2

Viime viikonloppuna järjestettiin tämänvuotinen Talentian vahva ammatissa –koulutuksen toinen osio. Vahva ammatissa –koulutukset jakautuvat kolmeen osaan, joista ensimmäisessä tutustutaan Talentiaan ja järjestötoiminnan perusteisiin. Tällä toisella kurssilla taas perehdytään ammatilliseen edunvalvontaan sekä etiikkaan, vaikuttamiseen ja viestintään. Kolmas kurssi valmistaa luottamusmiehenä toimimiseen. Kaksi ensimmäistä koulutusta on tarkoitettu opiskelijoille.

Kurssi alkoi perjantaina Talentian toimistolla Helsingissä, josta siirryttiin Silja Serenade –laivalle, jolla matkustimme päivä Tukholmassa –risteilylle. Mukana oli vähän päälle 10 aktiivista talentialaista opiskelijaa sekä Talentian opiskelija-asiamiehet. Helsingin osuudessa saimme paljon tietoa ajankohtaisista sosiaalialan asioista sekä sosiaalisen median käytöstä ammatillisessa toiminnassa. Laivalla taas ohjelma oli vapaampaa ja pääsimme myös vierailemaan keväisessä Tukholmassa. Lisäksi perehdyimme laivan kokoustiloissa syvemmin sosiaalisen median käyttöön sosiaalialan ammateissa sekä vaikuttamiseen esimerkiksi blogi-kirjoitusten avulla. Ja kuten Talentian koulutuksissa on tapana, niin nälkäisinä emme joutuneet aikaamme viettämään!

Vaikka ohjelma olikin mielenkiintoista ja ruoka hyvää, niin ehdottomasti parasta tässäkin Vahva ammatissa –koulutuksessa oli upeat ihmiset, joihin sai viikonlopun aikana tutustua! Koska 1. kursseja oli järjestetty kaksi, niin jokaisella oli mukana tuttuja omalta kurssiltaan sekä uusia tuttavuuksia toiselta kurssilta. Osallistujat tulivat eri puolilta Suomea ja eri oppilaitoksista, joten omiin opintoihinkin sai perspektiiviä, kun kuuli muiden juttuja omista koulutuksistaan ja työkokemuksistaan. Mielestäni on tärkeää, että sosiaalialan ammattilaiset tutustuvat toisiinsa jo opiskeluaikana.

Vahva ammatissa –koulutukset on tarkoitettu kaikille Talentian opiskelijajäsenille, eikä osallistujien tarvitse olla muuten mukana Talentian toiminnassa. Seuraa ensi lukuvuotena sähköpostiasi, jolloin tulee taas infoa seuraavista koulutuksista. Suosittelen kaikkia lähtemään mukaan! :)


Jenni Helle
TaSO:n tiedottaja

 Iloinen kurssipoppoo Silja Serenadella


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Nyt on sinun aikasi vaikuttaa!

Vaikka kevättä on vielä rutkasti jäljellä ja moni odottaa Nuuskamuikkusen paluun lisäksi sitä, että vappusima alkaisi vaeltamaan kutsuvasti huulillesi, on korkea aika kääntää katseet loppukevääseen erityisesti opiskelijavaikuttamisen näkökulmasta.

Tänä keväänä valitaan nimittäin europarlamenttiin valittavien uusien MEPien lisäksi opiskelijaliittovaltuutetut Talentian liittovaltuustoon. Liittovaltuustoon….Siis että minne? Monelle Talentian opiskelijajäsenelle liittovaltuusto saattaa kalskahtaa lujan byrokraattiselta ja etäiseltä organisaatiolta, mutta tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että kyseessä on Talentian ylin päättävä elin, joka päättää mm. ammattijärjestön pitkän aikavälin strategiasta sekä opiskelijoille erityisen tärkeistä koulutuspoliittisista tavoitteista ja ammatillisesta edunvalvonnasta.

Liittovaltuuston toimikausi on nelivuotinen, mutta vaaleilla valittavat opiskelijaedustajat istuvat tästä puolet, eli kaksi vuotta. Opiskelijat muodostavat täysin oman vaalipiirinsä ns. opiskelijavaaleissa, eli voit äänestää ketä tahansa opiskelijaehdokasta ympäri valtakunnan. Ehdokkaaksi voi asettua 15.4.2014 mennessä. Lisätietoa ehdolle asettumisesta ja liittovaltuustosta yleisesti saat nettisivuilta osoitteesta: http://www.talentia.fi/opiskelijavaalit.

Liittovaltuuston kokoukset eivät missään nimessä ole pelkästään asiakeskeisiä, vaan niissä on opiskelijoilla aivan ainutlaatuinen tilaisuus verkostoitua työelämässä ja liittovaltuustossa useamman vuoden toimineitten Talentian jäsenten kanssa. Oheinen videoinsertti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Älä siis epäröi, vaan asetu opiskelijana ehdolle Talentian liittovaltuustoon! Nyt on sinun aikasi vaikuttaa!


Jani Moilanen
TaSO ry:n koulutuspoliittinen vastaava (yliopisto-opiskelijat)


Opiskelijoiden maan mainio esittelyvideo liittoneuvostovaaleista löytyy täältä!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

TaSOn 20-vuotisjuhlat lähestyvät!

Ikä tuo kokemusta ja perinteitä myös järjestötoimintaan! TaSO ry on toiminut sosiaalialan opiskelijoiden puolesta jo 20 vuoden ajan ottaen kantaa opiskelijoita koskeviin asioihin ja tuoden opiskelijoiden ääntä esiin Talentiassa. Vaikka sosiaalialalla toimiminen on usein kaukana ruusuilla tanssimisesta, on tänä keväänä opiskelijoilla aihetta juhlaan, sillä yhdistyksen syntymäpäivien kunniaksi TaSO ry järjestää 20-vuotisjuhlansa yhdistyksen perustamiskaupungissa. Joten kaikki talentialaiset opiskelijat eikun kaivamaan mekkoa ja pukua kaapista ja huhtikuussa suunnaksi Tampere! Juhlat ovat oiva tilaisuus kunnon irtiottoon arjesta ja mahdollisuus verkostoitua muualta tulevien sosiaalialan opiskelijoiden kanssa.

Ikimuistoinen ilta koittaa 12.4. klo 17.30 alkaen ravintola Ziberiassa Tampereella. Juhlien pääpuhujana kuullaan ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojaa. Puheenvuoron saa myös Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki. Ytimekkäiden puheiden lisäksi luvassa on maistuvaa ruokaa ja juomaa, hulvatonta komiikkaa ja DJ:n tahdittamaa juhlintaa pikkutunneille saakka.

Nyt siis kipin kapin ilmoittautumaan tästä! Vuosijuhlainfoa löytyy myös Facebookista.

Nähdään vuosikymmenen pirskeissä!

Terveisin,

TaSOn hallitus







Kuvat on otettu turkulaisen Indexin 57. vuosijuhlilla lokakuussa 2010. Kuvaaja: Leo Valjanen (c)


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Asiantuntijapäivän antia

Junalla tuli köröteltyä kirjaimellisesti Salosta Helsinkiin, yli puolituntia myöhässä. No, mitäpä siitä, kun onni pamautti paukkujaan muuten päivään. Raitsikka kepeissä tunnelmissa saattoi Wanhaan Satamaan liki ”kotiovelle” asti.

Ständille oli kova tarkoitus jäädä esittämään TaSOn ihmemaailmaa ihmisten tietoisuuteen. Toisin kuitenkin kävi. Minusta tulikin kävelevä ständi. Aula oli tarjonnut näytteille asettelijoille tilaa esitellä omaa parastaan. Jokaisella oli luonnollisesti paljon kerrottavaa. Mieleenpainuva keskustelu alkoi sosiaalityön tulevaisuuden skenaarioista: ”Miten sosiaalialan työ vastaa asiakkaiden tarpeisiin innovatiivisesti ja yhteisöllisesti?” Hyvä kysymys. Yhteisöllisyys oli osuva; asiakkaat saivat osallistua livenä suunnitteluun kirjoittamalla ajatuksensa ja ideansa seinätauluun. Kehitystarpeisiin on siis pyritty vastaamaan.

Matka jatkui aulan läpi eri asiantuntijoiden siivittämänä. Ruokailu katkaisi tutkimusmatkailun, ja TaSOn väki purjehti saamaan murua rinnan alle. Siellä pöytäseurueeseen sattuikin edellisen vuoden luennoitsija Vesa Isoviita, ja siitäkö se porinatuokio venähti melko mittavaksi. Vesa oli esittelyt työvuoromallin, joka syntyi niin ikään yhteisöllisesti omassa työyhteisössä Kuusamossa. Työtekijät asiakaslähtöisesti kartoittivat asiakkaiden tarpeiden kautta työvuorojen suunnittelun. Jokainen työntekijä tuli töihin eri aikaan ja päivän tunnit jakautuivat asiakkaan tarpeiden mukaan. Ei pakkosuihkutuksia tiettyyn aikaan tai muuta.

Jatkaessani matkaa aulassa ständiltä ständille, huomasin ajan loppuneen. Katsoin eteeni ja näin, että puolet ständeistä on käymättä läpi. Intensiiviset keskustelut olivat vieneet mennessään ja ajantaju oli kadonnut. Turha marmattaa, ständejä jo purettiin.  Kuin salama kirkkaalta taivaalta, tupsahti silmieni eteen Miina Savolainen, joka pelasti päiväni, ja pettymys katosi savuna ilmaan. Savolaisen työskentelytapa on aina koskettanut sydäntäni – voimaannuttava valokuvaaminen. Hän laati lastenkotityttöjen kanssa kuvakollaaseja (joista on tehty myös kirjoja), joissa tytöt ovat saaneet mahdollisuuden korjata omaa särkynyttä minäkuvaansa. Henkilökohtainen kosketus itse Miinaan oli vilpitön ja aito. Hän ei itse ollut kiiltokuvatyttö, vaan rautainen ammattilainen omassa työssään.

Niin oli hyvä mieli jatkaa matkaa TaSOn hallituksen kokoukseen, jossa on upea tiimi. Ilman tätä hyvää tiimiä, en olisi jaksanut enää jatkaa päivän päätteeksi pitkää kokoustamista. Ständit jäi hoitamatta, mutta minun ständistäni tuli vain toisenlainen. Ihana päivä.


Susanna Salin,
TaSOn koulutuspoliittinen vastaava (amk) ja tapahtumavastaava