Silloin, kun minä aloitin opiskelut...

TaSO ry:n puheenjohtajisto muistelee opintojensa alkutaivalta.

Eveliina: Silloin, kun yliopistotaipaleeni alkoi vuonna 2009, oli moni asia toisin. Sähköiset tentit olivat vasta yliopiston käytävillä kiirivä outo huhu, joka kaikui etenkin yleisinä tenttipäivinä. Arvosanojen kirjautuminen sähköiseen järjestelmään kesti viikkoja ja taas viikkoja, mutta tenttitulokset pääsi vakoilemaan ilmoitustaululta jo pian tentin jälkeen nimillä, ei millään opiskelijanumerosalakoodeilla. Opetus tapahtui vielä jonkin verran piirtoheitintä käyttäen, mutta power pointit valtasivat kätevyydellään luentosalien valkokankaita päivittäin kasvavaa tahtia. Kela taisi vaatia opiskelijoita opiskelemaan ahkerasti 3,8 opintopistettä tukikuukautta kohden ja opintotukioikeus myönnettiin luottavaisin mielin suoraan koko maisterin tutkintoon. Toisin kuin nykyään opintopistekertymän tulee olla laskennallisesti 5 opintopistettä tukikuukautta kohden ja opintotukea myönnetään yhteen tutkintoon kerrallaan. Opintotuen määrä oli pienempi, muistaakseni noin 430 euroa kuukaudessa asumislisineen, eikä indeksikorotus ollut voimassa opiskelijayhdistysliikkeen aktiivisuudesta huolimatta. 

Lotta: Silloin, kun yliopistotaipaleeni alkoi vuonna 2007, oli moni asia toisin. Olin muun muassa väärällä alalla. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pää oli lyönyt tyhjää siitä, mihin sitä oikein pitäisi lähteä ja mikä itsestä niin sanotusti pitäisi tulla isona. Ensimmäisen yrittämän jälkeen totesin, että ei minusta taidakaan tulla diplomi-insinööriä ja vaihdoin alaa, ja nyt voin sanoa olevani vähän lähempänä sitä, mitä minusta ehkä pitäisi tulla. Nykyään ylioppilaskirjoituksen jälkeen pitäisi tietää lähestulkoon kerrasta poikki, mihin oppilaitokseen haluaa mennä ja miksi haluaa tulla isona, koska valtion johtajien mielestä välivuosia pitäisi vähentää. Itse ajattelen, että välivuosista ja aikuiselämän alun harha askelista saattaa muovautua meitä oikealle polulle ohjaava seikkailu, jossa yhtä tärkeää perille saapumisen lisäksi on matkanteko. Tämä näkyy myös sosiaalialalla - meistä huomattavan suuri osa on alanvaihtajia aina papeista diplomi-insinööreihin ja ekonomeista suurtalouskokkeihin.

Eveliina: Erilaisista taustoista johtuen sosiaalialan opiskelijoilla on hyvin erilaisia lähtökohtia opiskelujen alkaessa: eräät tulevat suoraan lukion penkiltä, toiset jatkavat opintojaan edellisen korkeakoulututkinnon jälkeen, kolmannet palaavat opiskelemaan usean kotona lasten kanssa vietetyn vuoden jälkeen, kun taas neljännet ovat työskennelleet sosiaalialalla jo vuosia ja siirtyvät erilaiseen ympäristöön osaamisalallaan. Ja sitten ovat vielä ne, jotka ovat valaistuneet vaihtamaan alaa ja ne, jotka ovat mahdollisesti useamman yrittämän jälkeen saaneet kauan odotetun opiskelupaikan - kuten TaSO ry:n puheenjohtajisto. Ajat ja tilanteet siis muuttuvat, mutta ilmiö ekan vuoden opiskelijana tai fuksina olemisesta säilyy. Ilmiön ei onneksi tarvitse säilyä kaikille samanlaisena tai muuttumattomana. Sen sijaan kokemus on varmasti erityinen ja ainutlaatuinen kaikessa subjektiivisuudessaan, sillä opiskelun alkuun liittyy usein uuden alun tuntua, uuteen rytmiin totuttelua ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Lotta: Omasta sosiaalityön opintojen fuksivuodestani muistan erityisesti sen, kuinka hyppäsin pää edellä opiskelijaelämän syvään päähän eli tartuin sen enempää miettimättä monenlaisiin toimintoihin ja aktiviteetteihin. Sen enempää miettimisellä tarkoitan, että taisin vasta jälkikäteen sitten miettiä sen, miten kaikissa opiskelijaelämän riennoissa varsinaiset opinnot tulevat mukana... Kyllähän ne tulivat, mutta eivät ehkä sitä kuuluisaa tavoitetahtia. Kuitenkin tässä kohtaa gradututkielmaa viimeistelevänä ajattelen entistä vahvemmin, että määränpääni ei olisi ollut sama, jos matkani ei olisi ollut toisenlainen kuin mitä se on ollut. Elämä kantaa ja kuljettaa hassuihin paikkoihin, vaikka itse olisi ajatellut muuta. Erityisesti muistan fuksisyksyltäni sen, kun eräs vanhemmalla vuosikurssilla ollut hyvä ystäväni välitti tietoa, että oppilaitoksellamme etsitään uutta Talentia-yhteyshenkilöä. Sanoin joo, sitten taisin kysyä että "jaa niin mikä juttu tää oli" - ja tässä sitä ollaan 6 vuotta jälkeenpäin Talentian Sosiaalialan Opiskelijat ry:n puheenjohtajana. Kliseisesti sanottuna harvoja asioita vaihtaisin tältä tähän asti kuljetulta matkalta pois.

Eveliina ja Lotta: Olipa tähän hetkeen johtaneet matkat ja taustat mitä hyvänsä, olemme kaikki olleet jossain vaiheessa siinä samassa tilanteessa, aloittavina opiskelijoina sosiaalialalla, ja meillä kaikilla on omat muistomme opintojen tähän aikaan liittyvistä muistoista ja hetkistä. Sinut, täysin uusi sosiaalialalla aloittava opiskelija, haluamme toivottaa täydestä sydämestämme tervetulleeksi sosiaalialan opiskelijoiden joukkoon. Tartu mahdollisuuksiin ja nauti! Rohkeus kantaa näissä piireissä pitkälle. Sinulle, uuden lukuvuoden alussa oleva kokeneempi opiskelija, haluamme toivottaa tsemppiä opintoihin ja voimaa omaa elämää määrittävien päätösten tekemiseen.

Pelkästään uutisia ja sosiaalista mediaa vilkaisemalla näkee, että elämme haastavia aikoja talouden ja hyvinvointinäkökulmien kissanhännänvedon äärellä. Muu ero nykyhetken ja omien opintojemme alkuaikoihin onkin myös selkeästi kasvanut yhteiskunnallinen aktiivisuus hyvinvointivaltion muutosyrityksiin liittyen ja valtavien mielenosoitusten järjestäminen  - minkälaiseen taas on mahdollisuus osallistua ensi viikolla (http://terveisethallitukselle.fi/). Joukkovoiman aika ei ole siis todellakaan ohi, vaan yhteiskuntamme muuttamiseen tarvitsemme valveutuneita ammattilaisia pitämään niin asiakaskuntamme kuin oppialamme puolia. Tervetuloa tähän joukkoomme!

TaSO ry:n puheenjohtajisto toivottaa kaikille TaSOkkaille jäsenillemme

voimaannuttavaa syksyn alkua!