Tulin valituksi sosiaalityön opiskelijaksi Tampereen
yliopistoon kesällä 2012. Olin käymässä kotona lounaalla kiireisen
siivousduunipäivän keskellä, ja ajattelin huvikseni vilkaista valintapalvelua.
Illalla nostettiin maljaa muunkin kuin uuden Hervannan kämpän kunniaksi ja
syyskuun ensimmäisenä päivänä avautuivat yliopiston ovet.
Ekat viikot olivat täyteen ahdettuja informaatiosta:
tuutorit, opiskelukaverit, opetusohjelma ja -suunnitelma, henkilökunnan
sosiaalityön gurut, Linna-rakennuksen ruokala, opiskelijakortin vilauttelu,
yliopiston kirjasto, Telakan terassi sekä bussi numero 13. Jo ensimmäisillä
viikoilla pääsin näkemään sääennusteen omaisia keskusteluja sosiaalialasta,
joita värittivät epävarmuuden, resurssipulan, työssäjaksamisen ja
riittämättömästi valtautuneiden työntekijöiden maineen syvän harmaat värit.
Hemmetti, mites tää
alavalinta nyt sitten tulikaan tehtyä, muistan miettineeni noiden raskaina
pilvinä roikkuvien keskustelujen keskellä. Jumalauta, aattelin, että tän ammatin kautta voin tehdä ainakin jotain kestävää,
hyvää ja ihmisläheistä, muistan murehtineeni. Ajatus- ja
informaatiopyörteen syöksyvirtauksen keskeltä löytyi onneksi innostava ja
luottamuksen arvoinen hurrikaanin silmä: Talentia. Liityin heti, enkä saanut
edes leffalippuja ;)*
Koen, että Talentia on minulle itselleni kirjaimellisesti
hurrikaanin silmä. Se on taho, jonka olemassaolon kautta voi uskoa vahvemmin
siihen, että jollakin taholla joukko ammattitaitoisia ihmisiä ajaa etujani tulevana
ammattilaisena. Koen, että on olemassa taho, joka tukee minua eri puolilta
roolissani sosiaalityöstä kiinnostuneena henkilönä tai sen ammatillisena
toteuttajana. Koen, että on taho, joka pitää puoltani edunvalvonta-asioissa
liittyen toki palkkaukseen ja työsopimusasioihin, mutta vieläkin vahvemmin
sosiaalisen työn asemaa ajamiseen ja korostamiseen yhteiskunnassamme. On se
joku, joka kannattelee sateenvarjoa paitsi rakentuvan ammatti-identiteettini ja
työn tekemisen mahdollisuuksieni yllä niiden ollessa uhattuina yhteiskunnallisten
rankkasateiden ja tulvavuosien keskellä. Hurrikaanin silmässä vallitsee
turvallinen rauhallinen säätila.
Kaikki edellä mainittu edesauttaa mielestäni myös
asiakkaidemme asemaa. Jos työntekijät saavat voida hyvin ja kokea olevansa
tuettuja työssään, voivat he tehdä laadukkaammin työtään. Tämä on yksi
keskeinen perustelu omalle ay-toiminnalleni: voin perustella sen merkityksen
myös laajemman yhteiskunnallisen vaikuttamistyön kautta, enkä vain omia
työntekijäetuisuuksiani ahnehtien. Oho, olipas radikaalisti sanottu näin
sossuksi! Mutta koska, sosiaalialalla en
uskalla olla hiljaa.
Kevään tuloon inspiroivin ja sateenvarjon käyttämisestä
muistuttaen,
Eveliina Julkunen
TaSO ry:n varapuheenjohtaja 2015
* Yleensä Talentian jäseneksi liittyvä opiskelija saa
leffalipun, mutta itse liityin ”hölmöyksissäni” jo ilman moisia täkyjä. Mutta
koska reiluus, niin sain sen lipun lopulta myöhemmin opiskelija-asiamiehen
vierraillessa yliopistollamme <3
* B***h = blaah?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti