”Hei ooksää nyt se uusi kesäsossu?”
”Joo, kyllä mä olen täällä sijaisena..”
”Joo, okei, no mullois tässä tää perhe, josta pitäisi alkaa selvittää lastensuojelun tarvetta / hoitaa
heille takaisin sähköt, kun ne on nyt poikki maksamattomien laskujen vuoksi / selvitellä tämän
yrittäjäpariskunnan toimeentulotukikuviot / kartoittaa, mitä kaikkia palveluja tämä ikäihminen
tarvitsee kotona pärjätäkseen, johan sä varmaan tunnet nää kaupungin palvelut riittävästi!”
Monet sosiaalityön opiskelijat joutuvat ja pääsevät joka kesä mukaan vauhtiin ja vaarallisiin
tilanteisiin aloittaessaan sijaisuuksissa eri puolilla sosiaalipalvelujen kenttää. Tämä blogiteksti on
tuotettu kuuden kyselyyn vastanneen opiskelijan sijaisuuskertomuksista koostettuna. Vastaajat
opiskelevat sosiaalityötä eri toisella ja kolmannella vuosikurssilla Tampereen yliopistossa ja heiltä
kysyttiin, miten löysivät kesätyöpaikkansa, mitä pitävät haastavimpana ja mitä mieleisimpänä
työssään sekä haluaisivatko jatkaa kyseisissä tehtävissä pidempäänkin.
Ei-sittenkään niin yksitoikkoista toimeentulotukea päivästä toiseen
Kaksi vastaajista kertoivat olevansa kesätöissä toimeentulotukiyksikössä etuuskäsittelijöinä.
Tehtäviin kuuluu pääasiassa perustoimeentulotuen käsittely, eli laskelmien tekeminen, mahdollisten
lisäselvitysten pyytäminen asiakkailta ja päätösten tekeminen. Toinen opiskelijoista kuvaa, että
”toimeentulotukityö on paljon mielenkiintoisempi ja monipuolisempi kokonaisuus kuin mitä osasin
odottaa”. Hän hakeutui töihin paikkaan, koska oli kuullut siitä hyvää kaveriltaan ja haki täten
paikkaa, kun se oli kaupungin nettisivuilla tarjolla. Toiveena oli saada ”peruspohjaa
sosiaalityöntekijän tehtäviin”. Haastavimmalta toimeentulotukityössä tuntuu tämän opiskelijan
mukaan ”työn moninaisuus, sillä hakemukset ovat kaikki omanlaisiaan, joten välillä on hankala
arvioida miten pitäisi toimia sekä asiakkaiden ”salailu” asioissaan”. Opiskelija mainitsee, että voisi
jatkaa työskentelyä toimeentulotuen parissa jonkin aikaa, mutta tuskin haluaa luoda kovin pitkää
työuraa toimeentulotuen parissa, sillä ovathan meneillään sosiaalityöntekijän tehtäviin pätevöittävät
opinnot.
Myös toinen haastatelluista opiskelijoista kertoo saaneena kesätyöpaikan etuuskäsittelystä
”hakemalla auki ollutta paikkaa, jota hänelle oli suositeltu harjoittelupaikan kautta”.
Haastavimmaksi tehtäväksi toimeentulotukityössä tämä ”kesäetkä” mainitsee sellaiset
toimeentulotukipäätökset, joissa tulee käyttää harkintaa perusteiden pohdinnassa, jotta toimisi
tasapuolisesta kaikkien asiakkaiden kannalta. Haasteeksi mainitaan myös ”vaikeat asiakkaat, joiden
asioiden selvittely on hankalaa”. Mielekkäimpänä hän pitää sitä, että työssä on ”selkeät raamit,
jotka helpottavat työntekoa” ja tilanteet, joissa on ”pystynyt todella neuvomaan asiakasta
puhelinpalvelussa ja asiakas on ollut tyytyväinen”. Lopulta opiskelija summaa, että voisi
mahdollisesti työskennellä toimeentulotuen parissa, mutta mieluiten lopulta myös
sosiaalityöntekijänä!
Sopivaa haastetta lapsiperheiden palveluissa?
Toiset kaksi vastaajista työskentelivät perhepalveluiden parissa: toinen on sosiaalityöntekijän
sijaisena lapsiperheiden sosiaalityössä. Opiskelija sai paikan hakemalla sitä itse nähdessään
ilmoituksen yliopiston sähköpostilistalla. Haastavimmaksi hän mainitsee ”yksittäiset,
harvinaisemmat tekniset kiemurat asiakastietojärjestelmässä”, kun taas mieleisintä on ”asiakkaiden
onnistunut kohtaaminen ja se tunne, kun asiakas kokee tulleensa autetuksi”. Tämä opiskelija
mainitsee, että voisi tehdä tulevaisuudessa lyhyitä kesäsijaisuuksia lapsiperheiden sosiaalityössä,
mutta vakituisesti haluaisi tehdä ”jotain haastavampaa ja mielenkiintoisempaa” työtä.
Toinenkin kyselyyn vastannut opiskelija on töissä sosiaalityöntekijän sijaisena perhepalveluiden
parissa. Tämä opiskelija kertoo, että on ollut tänä vuonna samassa paikassa opiskelijan roolissa
harjoittelussa, minkä aikana puheeksi oli tullut halukkuus jatkaa kesäsijaisena. Haastavimpana hän
pitää sitä, että työ on vaativaa ja päivittäin tulee huomattua useita ammatillisen kasvun paikkoja.
”Haasteellista yleisesti ottaen on asiakkaiden tilanteen arvioiminen ja asiakasprosessin eteenpäin
vieminen tarkoituksenmukaisella tavalla”, summaa ”kesäsossu”. Lastensuojelutyön
mielekkäimmäksi tehtäväksi opiskelija mainitsee ytimekkäästi asiakkaiden kohtaamisen,
työyhteisön ja uuden oppimisen mahdollisuudet. Jatkoa ajatellen kertoo opiskelija, että ”on
viihtynyt työssä hyvin” ja ”koen, että tämä sosiaalityön ala on jo ennakko-odotustenkin perusteella
mielenkiintoinen, minkä vuoksi voisin kyllä nähdä itseni tulevaisuudessakin samoissa hommissa.
Opittavaa ainakin on paljon ja omaa ammattitaitoaan voi kehittää ammatillisella erikoistumis- ja
jatkokoulutuksella!”.
Mitä vielä?! Nopeita päätöksiä ja vaihtuvia tilanteita aikuissosiaalityössä
Yksi haastattelukysymyksiin vastaajista on ollut jo keväällä harjoittelussa aikuissosiaalityössä ja
jatkanut suoraan kesäsijaisena. Opiskelija kertoo ottaneensa kesätyömahdollisuuden puheeksi jo
alkuvuodesta esimiehensä kanssa ja saanut varmistuksen asiasta kevään mittaan. Työhön kuuluu jo
asiakkuudessa olevien asiakkaiden asioiden hoitaminen liittyen talousasioihin, asumiseen,
työttömyyteen ja elämänhallinnan ongelmiin. Konkreettisia työvälineitä ovat mm.
harkinnanvarainen toimeentulotuki, tukihenkilö- ja muiden palveluiden järjestäminen sekä
välivuokra- ja välitystilin perustaminen asiakkaan kanssa. Hän kokee, että sijaisuuteen oli ”jo
valmiiksi varmahkot otteet, kun tuttua olivat osin työtehtävät, kollegat ja välineet, joilla työtä
tehdä”. Opiskelijan mukaan haastavinta ovat ”asiakkaiden monimutkaiset ja usein pitkäaikaisesti
vaikeat elämäntilanteet, joista sosiaalitoimessa käsittelyyn asettuvat lähinnä taloudelliset asiat”.
”Toisaalta haastavaa on jatkuva priorisointi riittämättömien työntekijäresurssien vuoksi!”, huoahtaa
”kesäsossu”. Mielekkääksi hän kokee ”kokemuksen ihmisten auttamisesta ja sen, kun asiakkaan
vaikea tilanne saa edes hetkeksi selkeämmän ja turvallisemman suunnan”. Jatkoa sijaisuudelle on
vielä lokakuuhun saakka, joten mitä ilmeisemmin paikassa siis viihdytään.
Vauhtia ja haastavia tilanteita ikäihmisten kotihoidon palveluohjauksessa
Yksi sosiaalityön opiskelijoista kertoo olevansa kesätöissä iäkkäiden kotihoidon
asiakasohjausyksikössä, jonka oli saanut ensimmäisen harjoittelupaikkansa kautta ja osin sattuman
kautta, sillä samassa asiakasneuvottelussa paikalla ollut kotihoidon edustaja oli kysynyt opiskelijan
kesätyötilannetta. Haastavana opiskelija pitää ”ison” kaupungin palveluverkoston hallitsemista ja
tietojärjestelmien käyttöä. Myös kiireen hän mainitsee haasteeksi. ”Mielekkäimpiä ovat kotikäynnit
asiakkaiden luona”, vastaa opiskelija empimättä. Opiskelija kertoo, että haluaisi jatkaa
vanhusasiakkaiden parissa työskentelyä myös jatkossa, sillä tuntee viihtyvänsä parhaiten juuri
heidän seurassaan ja kokee saavansa työstä ”paljon irti”. Lopulta hän mainitsee, että ”pelkään, että
byrokratian määrä vain kasvaa ja vanhussosiaalityö painottuu esimerkiksi vain
pitkäaikaispaikkahakuihin ja taloudellisten asioiden hoitoon, eikä elämäntilannetta kartoiteta
laajemmin”.
Koosteena voinee sanoa, että nämä tamperelaiset kesäsijaiset ovat selvinneet sijaisuuspätkistään
varsin ehjinä. Suurimmat haasteet liittyvät hankaliin tietojärjestelmiin sekä suuriin tai muuten
haastaviin asiakastilanteisiin. Kiire ja huoli siitä, mihin suuntaan palvelut ja asiakkaiden tilanteet
saattavat kehittyä tuottavat eniten ikäviä tuntemuksia. Mielekkäimmältä opiskelijoita tuntuu se, kun
työssä tulee onnistumisia, eli kokemuksia asiakkaiden auttamisesta! Mielestäni onkin tarpeellista ja
opettavaista peilata työkokemuksia opinnoissa opittuihin asioihin. Sosiaalityön syvällinen
ammatillinen ymmärrys syntyy mielestäni nimittäin iänikuisen ja jopa kuluneentuntuisen ja
reflektoinnin kautta \o/
Voimia ja jaksamista kesätyöhetkiin toivottaen,
Eveliina
TaSO ry:n varapuheenjohtaja 2015