”Kesäsossuna” - Kokemuksia kesäsijaisuuksista tamperelaisilta sosiaalityön opiskelijoilta

”Hei ooksää nyt se uusi kesäsossu?” 

”Joo, kyllä mä olen täällä sijaisena..” 

”Joo, okei, no mullois tässä tää perhe, josta pitäisi alkaa selvittää lastensuojelun tarvetta / hoitaa heille takaisin sähköt, kun ne on nyt poikki maksamattomien laskujen vuoksi / selvitellä tämän yrittäjäpariskunnan toimeentulotukikuviot / kartoittaa, mitä kaikkia palveluja tämä ikäihminen tarvitsee kotona pärjätäkseen, johan sä varmaan tunnet nää kaupungin palvelut riittävästi!” 

Monet sosiaalityön opiskelijat joutuvat ja pääsevät joka kesä mukaan vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin aloittaessaan sijaisuuksissa eri puolilla sosiaalipalvelujen kenttää. Tämä blogiteksti on tuotettu kuuden kyselyyn vastanneen opiskelijan sijaisuuskertomuksista koostettuna. Vastaajat opiskelevat sosiaalityötä eri toisella ja kolmannella vuosikurssilla Tampereen yliopistossa ja heiltä kysyttiin, miten löysivät kesätyöpaikkansa, mitä pitävät haastavimpana ja mitä mieleisimpänä työssään sekä haluaisivatko jatkaa kyseisissä tehtävissä pidempäänkin. 

Ei-sittenkään niin yksitoikkoista toimeentulotukea päivästä toiseen 

Kaksi vastaajista kertoivat olevansa kesätöissä toimeentulotukiyksikössä etuuskäsittelijöinä. Tehtäviin kuuluu pääasiassa perustoimeentulotuen käsittely, eli laskelmien tekeminen, mahdollisten lisäselvitysten pyytäminen asiakkailta ja päätösten tekeminen. Toinen opiskelijoista kuvaa, että ”toimeentulotukityö on paljon mielenkiintoisempi ja monipuolisempi kokonaisuus kuin mitä osasin odottaa”. Hän hakeutui töihin paikkaan, koska oli kuullut siitä hyvää kaveriltaan ja haki täten paikkaa, kun se oli kaupungin nettisivuilla tarjolla. Toiveena oli saada ”peruspohjaa sosiaalityöntekijän tehtäviin”. Haastavimmalta toimeentulotukityössä tuntuu tämän opiskelijan mukaan ”työn moninaisuus, sillä hakemukset ovat kaikki omanlaisiaan, joten välillä on hankala arvioida miten pitäisi toimia sekä asiakkaiden ”salailu” asioissaan”. Opiskelija mainitsee, että voisi jatkaa työskentelyä toimeentulotuen parissa jonkin aikaa, mutta tuskin haluaa luoda kovin pitkää työuraa toimeentulotuen parissa, sillä ovathan meneillään sosiaalityöntekijän tehtäviin pätevöittävät opinnot. 

Myös toinen haastatelluista opiskelijoista kertoo saaneena kesätyöpaikan etuuskäsittelystä ”hakemalla auki ollutta paikkaa, jota hänelle oli suositeltu harjoittelupaikan kautta”. Haastavimmaksi tehtäväksi toimeentulotukityössä tämä ”kesäetkä” mainitsee sellaiset toimeentulotukipäätökset, joissa tulee käyttää harkintaa perusteiden pohdinnassa, jotta toimisi tasapuolisesta kaikkien asiakkaiden kannalta. Haasteeksi mainitaan myös ”vaikeat asiakkaat, joiden asioiden selvittely on hankalaa”. Mielekkäimpänä hän pitää sitä, että työssä on ”selkeät raamit, jotka helpottavat työntekoa” ja tilanteet, joissa on ”pystynyt todella neuvomaan asiakasta puhelinpalvelussa ja asiakas on ollut tyytyväinen”. Lopulta opiskelija summaa, että voisi mahdollisesti työskennellä toimeentulotuen parissa, mutta mieluiten lopulta myös sosiaalityöntekijänä! 

Sopivaa haastetta lapsiperheiden palveluissa? 

Toiset kaksi vastaajista työskentelivät perhepalveluiden parissa: toinen on sosiaalityöntekijän sijaisena lapsiperheiden sosiaalityössä. Opiskelija sai paikan hakemalla sitä itse nähdessään ilmoituksen yliopiston sähköpostilistalla. Haastavimmaksi hän mainitsee ”yksittäiset, harvinaisemmat tekniset kiemurat asiakastietojärjestelmässä”, kun taas mieleisintä on ”asiakkaiden onnistunut kohtaaminen ja se tunne, kun asiakas kokee tulleensa autetuksi”. Tämä opiskelija mainitsee, että voisi tehdä tulevaisuudessa lyhyitä kesäsijaisuuksia lapsiperheiden sosiaalityössä, mutta vakituisesti haluaisi tehdä ”jotain haastavampaa ja mielenkiintoisempaa” työtä. 

Toinenkin kyselyyn vastannut opiskelija on töissä sosiaalityöntekijän sijaisena perhepalveluiden parissa. Tämä opiskelija kertoo, että on ollut tänä vuonna samassa paikassa opiskelijan roolissa harjoittelussa, minkä aikana puheeksi oli tullut halukkuus jatkaa kesäsijaisena. Haastavimpana hän pitää sitä, että työ on vaativaa ja päivittäin tulee huomattua useita ammatillisen kasvun paikkoja. ”Haasteellista yleisesti ottaen on asiakkaiden tilanteen arvioiminen ja asiakasprosessin eteenpäin vieminen tarkoituksenmukaisella tavalla”, summaa ”kesäsossu”. Lastensuojelutyön mielekkäimmäksi tehtäväksi opiskelija mainitsee ytimekkäästi asiakkaiden kohtaamisen, työyhteisön ja uuden oppimisen mahdollisuudet. Jatkoa ajatellen kertoo opiskelija, että ”on viihtynyt työssä hyvin” ja ”koen, että tämä sosiaalityön ala on jo ennakko-odotustenkin perusteella mielenkiintoinen, minkä vuoksi voisin kyllä nähdä itseni tulevaisuudessakin samoissa hommissa. Opittavaa ainakin on paljon ja omaa ammattitaitoaan voi kehittää ammatillisella erikoistumis- ja jatkokoulutuksella!”. 

Mitä vielä?! Nopeita päätöksiä ja vaihtuvia tilanteita aikuissosiaalityössä 

Yksi haastattelukysymyksiin vastaajista on ollut jo keväällä harjoittelussa aikuissosiaalityössä ja jatkanut suoraan kesäsijaisena. Opiskelija kertoo ottaneensa kesätyömahdollisuuden puheeksi jo alkuvuodesta esimiehensä kanssa ja saanut varmistuksen asiasta kevään mittaan. Työhön kuuluu jo asiakkuudessa olevien asiakkaiden asioiden hoitaminen liittyen talousasioihin, asumiseen, työttömyyteen ja elämänhallinnan ongelmiin. Konkreettisia työvälineitä ovat mm. harkinnanvarainen toimeentulotuki, tukihenkilö- ja muiden palveluiden järjestäminen sekä välivuokra- ja välitystilin perustaminen asiakkaan kanssa. Hän kokee, että sijaisuuteen oli ”jo valmiiksi varmahkot otteet, kun tuttua olivat osin työtehtävät, kollegat ja välineet, joilla työtä tehdä”. Opiskelijan mukaan haastavinta ovat ”asiakkaiden monimutkaiset ja usein pitkäaikaisesti vaikeat elämäntilanteet, joista sosiaalitoimessa käsittelyyn asettuvat lähinnä taloudelliset asiat”. ”Toisaalta haastavaa on jatkuva priorisointi riittämättömien työntekijäresurssien vuoksi!”, huoahtaa ”kesäsossu”. Mielekkääksi hän kokee ”kokemuksen ihmisten auttamisesta ja sen, kun asiakkaan vaikea tilanne saa edes hetkeksi selkeämmän ja turvallisemman suunnan”. Jatkoa sijaisuudelle on vielä lokakuuhun saakka, joten mitä ilmeisemmin paikassa siis viihdytään. 

Vauhtia ja haastavia tilanteita ikäihmisten kotihoidon palveluohjauksessa 

Yksi sosiaalityön opiskelijoista kertoo olevansa kesätöissä iäkkäiden kotihoidon asiakasohjausyksikössä, jonka oli saanut ensimmäisen harjoittelupaikkansa kautta ja osin sattuman kautta, sillä samassa asiakasneuvottelussa paikalla ollut kotihoidon edustaja oli kysynyt opiskelijan kesätyötilannetta. Haastavana opiskelija pitää ”ison” kaupungin palveluverkoston hallitsemista ja tietojärjestelmien käyttöä. Myös kiireen hän mainitsee haasteeksi. ”Mielekkäimpiä ovat kotikäynnit asiakkaiden luona”, vastaa opiskelija empimättä. Opiskelija kertoo, että haluaisi jatkaa vanhusasiakkaiden parissa työskentelyä myös jatkossa, sillä tuntee viihtyvänsä parhaiten juuri heidän seurassaan ja kokee saavansa työstä ”paljon irti”. Lopulta hän mainitsee, että ”pelkään, että byrokratian määrä vain kasvaa ja vanhussosiaalityö painottuu esimerkiksi vain pitkäaikaispaikkahakuihin ja taloudellisten asioiden hoitoon, eikä elämäntilannetta kartoiteta laajemmin”. 

Koosteena voinee sanoa, että nämä tamperelaiset kesäsijaiset ovat selvinneet sijaisuuspätkistään varsin ehjinä. Suurimmat haasteet liittyvät hankaliin tietojärjestelmiin sekä suuriin tai muuten haastaviin asiakastilanteisiin. Kiire ja huoli siitä, mihin suuntaan palvelut ja asiakkaiden tilanteet saattavat kehittyä tuottavat eniten ikäviä tuntemuksia. Mielekkäimmältä opiskelijoita tuntuu se, kun työssä tulee onnistumisia, eli kokemuksia asiakkaiden auttamisesta! Mielestäni onkin tarpeellista ja opettavaista peilata työkokemuksia opinnoissa opittuihin asioihin. Sosiaalityön syvällinen ammatillinen ymmärrys syntyy mielestäni nimittäin iänikuisen ja jopa kuluneentuntuisen ja reflektoinnin kautta \o/ 

Voimia ja jaksamista kesätyöhetkiin toivottaen, 

Eveliina 

TaSO ry:n varapuheenjohtaja 2015