Entäs isä? - Muutamia havaintoja isien tukemisen epäkohdista yhteiskunnassamme

Isänpäivää vietettiin marraskuun toisena sunnuntaina. Hienoa, että isillä on oma juhlansa ja kalenteripäivänsä, onhan äideilläkin. Aina vanhempien kohtelu ei kuitenkaan ole näin tasa-arvoista, vaan toisinaan isyyttä vähätellään asenteissa, käytännöissä ja jopa lainsäädännön ja asetusten tasolla.

Pienen lapsen isä

Vanhempien eriarvoinen kohtelu alkaa jo ennen lapsen syntymää. Päihderiippuvaisella raskaana olevalla naisella on Sosiaalihuoltolain mukaan ”oikeus saada välittömästi riittävät päihteettömyyttä tukevat sosiaalipalvelut” [1]. Hänellä on usein mahdollisuus päästä korvaushoitoon nopeutetusti [2], kun taas isällä ei tätä mahdollisuutta välttämättä ole, vaan hän joutuu jonottamaan hoitoon pääsyä jopa puoli vuotta. Äidin hoidon onnistumisen kannalta on oleellista, että hän ottaa etäisyyttä päihteidenkäyttäjiin. Isä siis ajetaan pois yhteisestä kodista jo ennen lapsen syntymää, ellei isä ole kykenevä vieroittautumaan ilman korvaushoitoa. Näin isä jää ulkopuolelle raskausajasta ja mahdollisesti myös vastasyntyneen vauvan ensimmäisistä kuukausista.

Myös lapsen kasvaessa isällä on riski erkaantua lapsestaan: pienten lasten isät eivät ole yhtä paljon lasten kanssa kotona kuin äidit. Esimerkiksi vanhempainvapaata käyttävät pääsääntöisesti äidit, vaikka vapaa on tarkoitettu molempien käyttöön. Lähes yksinomaan äidit käyttävät myös oikeuttaan lapsen hoitoon kotona kotihoidontuella. Epätasaiseen jakautumiseen vaikuttaa muun muassa isien työpaikan ilmapiiri perhevapaiden käyttämiseen, mutta myös muut ilmiöt, kuten äidin koulutustaso ja työllisyystilanne. Vinoutunut vapaiden käyttö tekee sekä hallaa isyydelle että myös äitien työllisyystilanteelle. [3]

Eronnut isä

Erityisesti lapsen äidistä eronneella isällä on riski joutua ulkopuolelle lapsensa elämästä ja yhteiskunnan tukijärjestelmistä. Ensinnäkin, isä voi saada isyysrahaa ja vanhempainrahaa vain, jos hän on yhdessä lapsen äidin kanssa [4] [5]. Yksinhuoltajaisät suljetaan siis yhteiskunnan tuoreille isille tarkoitettujen tukien ulkopuolelle. Toiseksi, eronneet isät voivat jäädä äitien jalkoihin lapsen huoltajuudessa. Vanhempien erotessa riitaisasti tuomioistuin määrää lapset useimmiten äidille. Eron yhteydessä yhteishuoltajuus on kuitenkin yleisin ratkaisu (93 %). Jaetusta vastuusta huolimatta jompi kumpi vanhemmista määritellään lapsen lähi- ja toinen etävanhemmaksi. Lapsen asuinpaikaksi määritellään usein äidin koti (83 %), jolloin äiti on myös lapsen lähivanhempi. Vain pieni osa asumissopimuksista tehdään vuoroasumisena, jolloin lapsi asuu esimerkiksi vuoroviikoin kahdessa eri kodissaan. [6]

Vanhemman nimikkeellä on merkitystä yhteiskunnan tarjoamien tukien kannalta: lähivanhempi on etävanhempaan nähden etuasemassa esimerkiksi lapsilisän ja yksinhuoltajakorotuksen kohdalla, sillä ne maksetaan vain lähivanhemmalle. Asumistuessa huomioidaan kyseisessä asunnossa virallisesti asuvat henkilöt, jolloin pienituloinen etävanhempi ei saa tukea vuokraan kodin todellisen asukasmäärän mukaan – lapsella kun voi olla vain yksi virallinen osoite, joka on lähivanhemman luona. Etävanhemmaksi määritelty voi joutua maksamaan elatusapua, vaikka hoito- ja taloudellinen vastuu lapsesta sekä vanhempien tulot ja menot olisivat yhtäläiset. Tällainen tilanne voi käydä, jos lastenvalvoja luottaa ilman kyseenalaistamista elatusapulaskuriin [7], jossa yhteishuoltajuutta ei huomioida kovin monipuolisesti. Vanhemmat voivat toki sopia keskenään tuen jakamisesta, mikäli he ovat hyvässä yhteistyössä.

Maailma ei ole valmis!

Vanhemmuuteen – isyyden lisäksi myös äitiyteen ja sateenkaariperheiden vanhemmuuteen – liittyy yhteiskunnassamme monia eriarvoisuuksia, joista tässä on tuotu esille vain jokunen. Myönnän, että asiat ovat harvoin niin yksiselitteisiä kuin olen edellä kuvannut. On kuitenkin vaikea uskoa, että kaikki isyyteen liittyvät epäkohdat johtuisivat siitä, että isä ei haluaisi olla vanhempi omalle lapselleen. Epätasa-arvoisuuden takana saattaa olla yhteiskunnassa ja työpaikoilla vallitsevia ikäviä asenteita tai jopa lainsäädännöllistä syrjintää. Näistä epäkohdista keskustelua tarvitaan, jotta ne ja niiden syntymekanismit tunnistettaisiin ja pyrittäisiin korjaamaan esimerkiksi lainsäädäntöä, asetuksia ja ohjeistuksia päivittämällä. Ydinperhe- ja yksinhuoltajamallien ohelle tarvitaan monipuolisempia näkemyksiä ja järjestelmien uudistamista jaetun vanhemmuuden tukemiseksi. Uudistamistarve ei koske ainoastaan eri tukia, vaan myös lapseen liittyvät kulut pitäisi voida jakaa tasan kahdelle tasa-arvoiselle huoltajalle, jolloin esimerkiksi päiväkotilaskussa kummankin osuus laskettaisiin hänen henkilökohtaisten tulojensa mukaan.

Epäkohtien esille tuomisessa muun muassa lastensuojelussa ja perheneuvoloissa toimivat sosiaalityöntekijät ovat oivallisessa asemassa, kunhan heillä vain riittää siihen energiaa, aikaa ja rohkeutta. Työntekijöiden panos ei kuitenkaan yksin riitä: pysyvä muutos yhteiskunnassa edellyttää sen jäsentensä, eli minun ja sinun, ajatusten ja asenteiden tarkistamista. Lähtökohtaisesti vanhempien kohtelun tulisi olla tasa-arvoista sukupuolesta riippumatta, niiltä osin kuin on mahdollista. Jos kodin seinien sisällä tehdään tästä poikkeavia ratkaisuja, joihin kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, on se heidän oma oikeutensa ja asiansa.

Anni Ylönen

ihminen, päihdehuoltoon ja lastenvalvontaan harjoitteluiden ja kesätöiden kautta tutustunut sosiaalityön opiskelija, TaSO ry:n jäsen

---

[1] Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301, 24 §.

[2] Ks. esim. Oulun yliopistollinen sairaala 2015. Opioidella tapahtuva vieroitus- ja korvaushoito. Saatavilla: <https://www.ppshp.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/npp/embeds/27549_opioidiohje1.pdf>, viitattu 12.11.2016.

[3] THL 2016. Perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken. Saatavilla: <https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/perheen-ja-tyon-yhteensovittaminen/perhevapaiden-jakautuminen-vanhempien-kesken>, viitattu 14.11.2016.

[4] Kela 2016. Isyysraha. Saatavilla: < http://www.kela.fi/isyysraha>, viitattu 12.11.2016.

[5] Kela 2016. Vanhempainraha. Saatavilla: <http://www.kela.fi/vanhempainraha>, viitattu 12.11.2016.

[6] THL 2015. Lapsen elatus ja huolto. Tilastoraportti. Saatavilla: < http://www.stat.fi/til/perh/2015/perh_2015_2016-05-30_tie_001_fi.html >, viitattu 17.11.2016.

[7] Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 2016. Elatusapulaskuri. Saatavilla: <http://www.sosiaalikollega.fi/virtu.fi/laskurit/elatusapulaskuri>, viitattu 14.11.2016.