Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään 8.4. ja sen
kunniaksi osoitamme, että TaSOn jäsenistön joukosta löytyy vaikuttamisen halua.
Laadimme eduskuntavaaliehdokkaille kuusi kysymystä sosiaalialaa koskien.
Lukekaa kuinka ehdokkaat pärjäsivät!
Ennakkoäänestys: 8.4.-14.4.2015
Eduskuntavaalit: 19.4.2015
TaSOlaisia eduskuntavaaliehdokkaita:
Susanna Rissanen (SR)
Suomen kommunistinen puolue
Savo-Karjalan vaalipiiri
Sosiaalityön opiskelija
Marianne Maksniemi (MM)
Suomen kommunistinen puolue
Savo-Karjalan vaalipiiri
Sosiaalityön opiskelija
Sami
Markuksela (SM)
Suomen
kommunistinen puolue
Keski-Suomen Vaalipiiri (Jyväskylä)
Sosiaalityön opiskelija
Essi
Miettinen (EM)
Piraattipuolue
Helsingin vaalipiiri (Helsinki)
Sosionomi
opiskelija
Marjukka Huttunen (MH)
Vasemmistoliitto
Keski-Suomen Vaalipiiri (Jyväskylä)
Sosiaalityön opiskelija
1. Mitä arvokas sosiaaliala merkitsee sinulle?
SR/SKP: Että toimia voidaan tehdä ihmislähtöisesti,
jokaisesta huolehtien, yhteisöllisyyttä ja keskinäistä huolenpitoa vahvistaen,
ihmistä voimaannuttaen.
MM/SKP: Sosiaaliala on merkittävä osa pohjoismaista sosiaaliturvaa,
jolloin sen kehittäminen ja näkyväksi tekeminen ei turvaa ainoastaan
heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia vaan pystyy vaikuttamaan kehitystä
ennaltaehkäisevään suuntaan.
SM/SKP: Sosiaaliala merkitsee minulle
yhteiskunnallisen solidaarisuuden osoittamista toisia kohtaan. Sosiaaliala
edistää ihmisen kokonaisvaltaista huomioimista ja yhteiskunnallisen
oikeudenmukaisuuden toteutumista.
EM/Pir: Sosiaalialan arvokkuudella on monta
ulottuvuutta; yksi niistä on vahva, monialainen, yhteistyö jo koulutuksesta
lähtien laadukkaan tuloksen takaamiseksi, toinen on arvostus yhteiskunnan
puolelta, eli inhimilliset työsopimukset, riittävät henkilöstömäärät ja
riittävä palkkataso ja kolmas on minulle sitä, että pyrimme yhtenä rintamana
poistamaan inhimillistä kärsimystä tästä yhteiskunnasta.
MH/Vas: Sosiaalialan ammattilaiset toimivat
ihmisarvoisen elämän, tasa-arvoisen yhteiskunnan, köyhyyden ja pahoinvoinnin
vähentämisen ja hyvinvoinnin edistämisen puolesta – arvokkaampaa työtä saa
hakea.
2. Mitä tekisit ensimmäisenä sosiaalialan hyväksi, jos pääsisit
eduskuntaan?
SR/SKP: Sosiaalialan
leikkaukset näkyvät lisääntyneenä pahoinvointina. Kukaan ei pärjää yksin,
ja suomalaiseen hyvinvointivaltion toimintamalliin on kuulunut toinen
toisistaan huolen pitäminen, se on ollut myös meidän vahvuutemme, joten
sosiaalialaan ja ennaltaehkäisevään työhön yhteiskunnassa tulee varmistaa
resurssit.
MM/SKP: Pyrkisin vahvistamaan
sosiaalialan ammattilaisten asemaa yhteiskunnallisessa suunnittelussa, etenkin
paikallisella tasolla ja palvleuita järjestettäessä.
SM/SKP: Pyrkisin edistämään ja vahvistamaan
sosiaalihuollon näkökulmaa lainsäädännössä ja päätöksenteossa. Esim.
sosiaalialan kehittämiskeskusten asemaa olisi mitä pikimmin vahvistettava.
EM/Pir: Vaatisin
selkiytettäväksi lakia sosiaalihuollon ammattirekisteristä sosiaalialan ylemmän
ammattikorkeakoulutuksen, eli sosionomi (YAMK) osalta sekä pyrkisin edistämään
joustavuutta sosiaalialan AMK- ja yliopistokoulutuksien välillä.
MH/Vas: Puolustaisin vahvasti
julkisen sektorin tuottamia laadukkaita sosiaalipalveluita, ja käytännössä
toimisin kuntien valtionosuuksien leikkauksia vastaan, sillä ne ajavat kuntia
ahtaalle ja kiristävät sosiaalialan resursseja.
3. Millä toimenpiteillä vahvistetaan sosiaalista näkökulmaa
sote-uudistuksessa?
SR/SKP: Vuosia painotettu ja yhä koveneva yksin
pärjäämisen eetos on aiheuttanut valtavia taloudellisia, kuin myös henkisiä
tappioita kansalle. Nyt olemme hajallaan, ja kilpailemme toinen toisiamme
vastaan, yhteisöllisyys ei ole enää arvossaan, ja menestyjäksi katsotaan se
joka parhaiten poimii rusinat pullasta muiden kustannuksella, siksi
toimenpiteenä on nähtävä vahingollisen markkinavetoisen ajatusmaailman
korvaaminen inhimillisellä, ihmiset ja yhteisö etusijalle asettavalla
toiminnalla ja ajattelulla.
MM/SKP: Sosiaaliala ja sosiaalityö on paikallista suhteissa toimintaa,
jolloin sote-uudistuksessa tulee säilyttää paikallinen päätöksenteko ja
lähipalvelut, jolloin voidaan tukea alueellista tasa-arvoisuutta.
SM/SKP: Sosiaalisen näkökulman vahvistaminen
edellyttää monentasoisia muutoksia julkisessa keskustelussa.
Sosiaalilautakunnista olisi lisättävä maininta lainsäädäntöön demokratian
turvaamiseksi. Sote-uudistusta ei saisi toteuttaa liikaa terveydenhuollon
ehdoilla, vaan sosiaalihuollon oma ääni on saatava kuuluviin.
EM/Pir: Kaikissa valmistelutyöryhmissä ja
-komiteoissa tulee olla tasapuolisesti kuultavilla niin terveys- kuin sosiaalialan
ammattilaisia.
MH/Vas: Sosiaalialan ammattilaisia ja tutkijoita on
kuultava lain valmistelussa, ja uudistuksen on pohjauduttava tietoon ja hyvään
valmisteluun vaikka se veisi aikaa, ei poliittiseen valtapeliin ja
mutu-tuntumaan.
4. Mitkä ovat mielestäsi oikeita keinoja sosiaalialan työntekijäpulan
ratkaisemiseen?
SR/SKP: Kolutustasoon ja työn vaativuuteen paremmin
huomioiva palkka ja työn kuormittavuuden helpottaminen.
MM/SKP: Julkisen sektorin keventäminen lisäämällä työntekijöiden
mahdollisuutta vaikuttaa työn suunnitteluun, joustojen mahdollistaminen ja työn
kuormittavuuden laskeminen jakamalla ja uudelleen organisoimalla.
SM/SKP: Palkkauksen ja työn reunaehtojen
parantaminen ovat keskeisiä asioita, jotta alalle houkuteltaisiin enemmän
ihmisiä. Sosiaalialalla toimivat tahtovat auttaa ja siihen on annettava
mahdollisuus riittävillä resursseilla. Asenteisiin ja koulutukseen
vaikuttaminen voisi myös helpottaa tilannetta, jotta miehetkin nykyistä enemmän
kouluttautuisivat alalle.
EM/Pir: Koulutuspaikkojen määrän tulisi seurata
mahdollisimman ajantasaisesti työntekijätarpeen määrää.
MH/Vas: Aiemmin mainitut kuntien valtionosuudet
muodostavat tällä hetkellä suuren osan kuntien tuloista, joilla tällä hetkellä
sosiaalipalveluita pitkälti rahoitetaan. Lisää rahaa julkisen sektorin
ylläpitoon taas saadaan laajamittaisella elvytyksellä, joka lisää kuluttajien
ostovoimaa, yksityisen sektorin investointihalukkuutta ja näin kasvattaa
taloutta.
5. Sosiaali- ja terveyspuoli vievät ison siivun julkisella sektorilla
- tuleeko nykyiset palvelut säilyttää / mistä leikkaisit?
SR/SKP: Suomen julkiset varat, huolimatta
massiivisesta yhteisen omaisuuden myynnistä, ovat edelleen suuremmat kuin
julkiset velat. Verovarojen kohdentaminen alkuperäiseen tarkoitukseensa, toinen
toisistamme huolehtimiseen, tekee leikkaukset tarpeettomiksi ja mahdollistaa
myös lisäinvestoinnit. Verokeinotteluun on puututtava, veroparatiiseihin
piilotetut varat on asetettava asianmukaisesti verolle, yhteisen omaisuutemme
myynti on lopetettava välittömästi, pääomaverotuksen taso on nostettava
vähintään EU:n keskitasolle (toisi Suomelle noin 5,5 miljardia vuodessa),
monikansallisten yhtiöiden alihankintaketjut on avattava ja vaadittava myös
niissä noudattamaan meidän minimivaatimuksia. Suomesta valuu jatkuvasti rahaa
ulkomaisille yhtiöille ja sijoittajille, tähän on puututtava ja lopetettava
esimerkiksi julkisten palveluiden ostaminen yksityisiltä markkinoilta, sen
sijaan että ne "ostetaan itseltä".
MM/SKP: Nykyiset palvelut tulee säilyttää ja palveluihin tulee saada lisää
työntekijöitä, jotta voidaan vaikuttaa positiivisesti palveluiden saantiin.
Tämä edistää myös ennaltaehkäisevää työtä, joka tulevaisuudessa tulee
vaikuttamaan oikein toteutettuna palveluiden tarpeen laskemiseen.
SM/SKP: Nykyiset palvelut tulee säilyttää ja
kuntien valtionosuuksia on korotettava, jotta niiden järjestämiseen olisi
riittävät resurssit. Oikeudenmukaisemmalla verotuksella voitaisiin rahoittaa
nykyinen palvelutaso, kun esimerkiksi viime vuosikymmeninä kasvaneita pääomatuloja
verotettaisiin ansiotulojen tapaan. Leikkaisin yhteisöveron alennuksesta (tämä
oli yli 800 miljoonan euron kädenojennus suuryrityksille eikä tuonut luvattuja
työpaikkoja) ja asevarustelumenoista. Pääomien verottaminen vähintään EU:n
keskitason mukaisesti toisi miljardeja valtion kassaan.
EM/Pir: Nykyiset palvelut tulee säilyttää, mutta
niitä voidaan keventää esim. päällekkäistä hallintoa purkamalla sekä
siirtymällä yksinkertaisempaan ja yhdenvertaisempaan perustuloon.
MH/Vas: Laadukkaiden sosiaali- ja
terveyspalveluiden tuottaminen on julkisen sektorin perustehtävä, josta ei tule
luopua. Uskon vahvaan hyvinvointivaltioon ja julkisen sektorin kykyyn tuottaa
tehokkaasti ja laadukkaasti tasa-arvoiset ja laadukkaat palvelut.
6. Millä tavoin kehittäisit yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
välisiä opintoväyliä?
SR/SKP: Opintoväylistä en niinkään osaa sanoa,
mutta yhteistyötä voisi lisätä esimerkiksi yhteisien luentojen muodossa.
MM/SKP: Integroimalla käytännön työharjoitteluja ammattikorkeakouluopiskelijoiden
ja yliopisto-opiskelijoiden välillä. Moniammatillisuus ja verkostoissa
toimiminen on nykypäivää ja sitä tulee kehittää jo opiskeluvaiheessa.
SM/SKP: Aikaisemmin hankitun osaamisen toteamista
ja hyväksyttävyyttä voitaisiin nykyisestään laajentaa. Yliopistot ja
ammattikorkeakoulut voisivat lisätä helposti yhteistyötään esim. kaikille yo-
ja amk-opiskelijoille tarjottavilla verkkokursseilla.
EM/Pir: Siirryttäessä ammattikorkeasta yliopistoon
tai toisin päin, tulisi suoritettuja kursseja soveltuvilta aloilta ottaa
tasapuolisesti huomioon molemmissa vaihtoehdoissa, sekä mahdollistaa kurssien
valitsemisen vapaammin toisesta korkeakoulusta omiin opintoihin.
MH/Vas: En lähtisi yhdistämään
yliopistoja ja ammattikorkeakouluja, mutta niiden välistä liikkuvuutta ja
aiempien opintojen tunnustamista tulee edistää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti