Lyhty isännöi TaSO:n kevätkokousta Rovaniemellä

Talentian Sosiaalialan Opiskelijat TaSO ry järjesti kevätkokouksensa Rovaniemellä lauantaina 9.4.2016 yhteistyössä Lapin yliopiston Lyhty ry:n kanssa. TaSO on opiskelijajäsentensä oma valta-kunnallinen yhdistys, jossa vaikuttaa noin 4 000 sosiaalialan korkeakouluopiskelijaa. Kokouksen pitämiseen Rovaniemellä vaikutti etenkin viimevuotinen Lyhdyn jäsenten osallistuminen vuoden 2015 Talentian opiskelijatoiminnan aluetapahtumaan, joka järjestettiin Jyväskylässä. Tämän vuoden päivän sisältö alkoi kokouksella klo 12.00 ravintola Pohjanhovin kokoustiloissa, jossa varsinainen kevätkokous järjestettiin. Muutamat innokkaimmat Lyhdyn hallituksen jäsenet osallistuivat kokoukseen, ja saatiinpa myös TaSO:n jäsenten innoittamana Lyhdyn varapuheenjohtaja Miia Niskakoski asettumaan ehdolle Talentian liittovaltuustovaaleihin. On tärkeää, että pohjoisestakin saadaan edustusta ja Miian lähtö ehdolle kertoo siitä, että TaSO vaikuttaa valtakunnallisesti.

Miia Niskakoski, vpj, Lyhty ry

Kokouksen jälkeen jatkettiin syömään ravintola Pohjanhoviin, jossa oli tarjolla upean salaattipöydän antimia sekä pääruokana muun muassa lohta, jota moni oli kuulopuheiden mukaan toivonutkin. Ruokailun jälkeen osallistujat pääsivät kuulemaan samaisessa Pohjanhovin kokoustilassa Trasek ry:n puheenjohtajan Antti Karangin pitämän sukupuolen moninaisuus -luennon, joka toi mukanaan mielenkiintoisia uusia näkökulmia. Illan päättivät Rocky Horror Picture Show –teemalla olleet sitsit, jotka järjestettiin kulttuuritalo Wiljamissa. Monille osallistujista, etenkin ammattikorkeakoulun puolelta, sitsit olivat ensimmäiset laatuaan ja näin ollen ikimuistoiset. Osa osallistujista saattoi myös jatkaa iltaa yökerhon puolelle, kun taas toiset olivat valmiita menemään nukkumaan hieman aiemmin… ...niin, juuri niin.

TaSO ry:n ja Lyhty ry:n porukka kokoustamassa yhdessä

TaSO ry:n hallitus sitsaamassa

Lyhdyllä oli kunnia toimia tapahtuman isäntänä, sillä TaSO on aktiivisesti pitämässä ääntä sosiaalialasta ja omin keinoin lisäämässä sosiaalialan ammattilaisille kuuluvaa arvostusta. Lyhdylle tällaiset tapahtumat ovat arvokkaita ja lisäävät tietoisuutta siitä, missä sosiaalialalla mennään korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta ympäri Suomea. Esimerkiksi TaSO:n hallituksen jäsen Kalle-Pekka Hietala valotti kevätkokouksen aikana edunvalvonnan kautta vuotta 2015, joka oli ainakin hänen omien sanojensa mukaan ollut hyvin tapahtumarikas. On kiva olla kartalla asioista, jotka koskevat omaa opiskelualaa, omia mielenkiinnon kohteita ja alamme tulevaisuutta yleensäkin. Lyhty lähettää suuret kiitokset TaSO:n puheenjohtajalle Tiia-Maria Luukolle aktiivisesta yhteydenpidosta ja lupaa osallistua TaSO:n aluetapahtumiin jatkossakin.

Tommi Isopoussu 
puheenjohtaja 
Lyhty ry

Avoimen yliopiston sosiaalityön opinnoilla sosiaalityöntekijän sijaiseksi?

Sosiaalityön opinnot ovat suosittuja ympäri Suomea ja sosiaalityön opintoihin hakijoita riittää. Pohdinkin sitä, että johtavatko korkeakoulutuksen aloituspaikkojen rajaaminen ja kohdentaminen niille, joilla ei korkeakoulututkintoa vielä ole sekä uuden sosiaalihuollon ammattihenkilölain löyhä kirjaus siitä, kuka oikeastaan on “sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva” siihen, että opintoja tehdäänkin ennemmin maksullisessa avoimessa yliopistossa kuin hakeudutaan sisään itse yliopistokoulutukseen.

Nyt korkeakoulutuksen aloituspaikkoja rajataan niin, että suurin osa paikoista kohdennetaan, niille joilla ei ole suoritettua korkeakoulututkintoa. Tämän myötä korkeakoulutukseen ensi kertaa hakeutuvan mahdollisuudet päästä yliopistoon ovat huomattavasti paremmat kuin sellaisen hakijan, joka on jo jonkin korkeakoulutuksen suorittanut. Näin ollen moni korkeakoulututkinnon jo suorittanut jää ilman sosiaalityön opiskelupaikkaa yliopistossa.

Tänä vuonna 1. maaliskuuta voimaan tulevan sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaan sosiaalityöntekijän ammatissa voi toimia tilapäisesti enintään vuoden ajan sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö, joka on suorittanut hyväksytysti sosiaalityön aineopinnot ja käytännön harjoittelun. Luoko tämä kirjaus mahdollisuuden sille, että sosiaalityöntekijän sijaisena voisi toimia henkilö, joka on suorittanut avoimen yliopiston tarjoamat sosiaalityön opinnot ja jolla on alalta jo jonkinlaista työkokemusta? Ilmeisesti luo.

Esimerkiksi Helsingin avoin yliopisto tarjoaa innokkaille ja maksukykyisille ihmisille sosiaalityön opintoja. Avoimessa yliopistossa voi suorittaa sosiaalityön perusopintoja 25 opintopisteen verran ja sosiaalityön aineopintoja 35 opintopisteen verran. Perusopinnot koostuvat viidestä viiden opintopisteen kurssista, jotka käsittelevät sosiaalityötä yleensä ja sen käsitystä kansalaisesta, sosiaalisia kysymyksiä sekä hyvinvointipolitiikkaa. Tämä sosiaalityön 25 opintopisteen perusopintokokonaisuus maksaa opiskelijalle 250 euroa. Aineopintoja saatavilla on seitsemän viiden opintopisteen kurssia, jotka käsittelevät lastensuojelua, sosiaalioikeutta, asiakastyötä sekä sosiaalityön teoriaa, historiaa, nykyaikaa ja globaaliutta. Jokainen viiden opintopisteen kokonaisuus maksaa 50 euroa, jolloin aineopintokokonaisuus maksaa 350 euroa. Avoimen yliopiston tarjoamat sosiaalityön perus- ja aineopinnot voi suorittaa 600 euron hintaan. Näiden opintojen jälkeen, jotta on sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaan pätevä sosiaalityöntekijän sijaiseksi tarvitsee vielä hieman alan työkokemusta.

Sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa ei oteta suoraan kantaa siihen, onko avoimessa yliopistossa sosiaalityön opintoja suorittava henkilö lain määrittämä “ammattiin opiskeleva henkilö”. Tähän vielä odotetaan selvyyttä. Nähtäväksi siis jää se, saako avoimen yliopiston opintojen suorittamisen myötä mahdollisuuden sosiaalityöntekijän sijaisuuden tekemiseen ja mahdollistaako maksukyky sen, että avoimen yliopiston opinnot suorittanut voi työskennellä sosiaalityöntekijän sijaisena, vaikka ei yliopistoon ole sosiaalityötä opiskelemaan päässyt, saatikka halunnutkaan.

Jään jännityksellä seuraamaan sitä, tuleeko edellä mainitut seikat näkymään ja vaikuttamaan sosiaalityön yliopiston ja avoimen yliopiston opintojen suosiossa.

Johanna Laine

Talousvastaava, TaSO ry

Sosionomi (AMK) opiskelija

Vahva Ammatissa 1 Tampereella

Minulla ja luokkakaverillani Ronjalla oli ollut hyvä tuuri, että oltiin ilmoittauduttu kurssille ajoissa, koska kuulimme, että kurssi oli mennyt täyteen ensimmäisen päivän aikana. Aamulla ajoissa lähdin liikkeelle Taavetista ja Ronja liittyi matkaan mukaan Kouvolan kohdalta. Saavuttiin Tampereelle pikkasen ennen aloitusta, mutta myö ei kuitenkaan oltu viimisiä. Ohjelma alkoi 13.30. Ensin meillä oli vuorossa tutustumista. Kurssilaisia oli yhteensä 17 ja meitä oli ympäri Suomea Helsingistä, Turusta, Seinäjoelta, Hyvinkäältä, Kotkasta ja useampia Jyväskylästä sekä meitä oli niin ammattikorkeakoulusta kuin yliopistosta. TaSO ry:stä minun lisäksi osallistui mediavastaava Essi Miettinen ja tiedotusvastaava Laura Finander ja Helsingin Talentiasta mukana oli Venla. Esittäytyminen oli mielenkiintoinen, koska meitä oli juuri koulunsa aloittaneita sekä koulutuksen loppusuoralla olevia. Monet meistä kertoivat, että kurssilla haluaa ottaa rennosti ja käydä ajoissa nukkumaan, kun kotona on ollut niin kiireistä. Tällaiset tapahtumat ovat mukavia, kun pääsee kuulemaan juttuja muiden koulusta ja voi vaikka saada vinkkiä tulevista harjoitteluista. Esittäytymisten jälkeen alkoi tietopaketti Talentiasta, mikä oli todella kattava ja hyvä etenkin niille, ketkä eivät ole olleet aiemmin toiminnassa mukana. Välissä oli kahvi ja leivonnainen ja myös erilaisia pähkinöitä, jotka olivat meidän opiskelijoiden suosiossa. Niitä otettiin, vaikkei edes sillä hetkellä tehnyt mieli, mutta olihan se hyvä ottaa varmuuden vuoksi. Kahvitauolla saimme huoneet ja ne olivatkin todella hienot

Tietopaketti Talentiasta jatkui ja meillä oli juttua muun muassa siitä, että tapaturmavakuutus ja matkustajavakuutus kuuluvat myös opiskelijoille. Esimerkiksi itse olin lakkauttanut muita vakuutuksia ja pitänyt vain matkatavaravakuutuksen. Myöhemmin iltapäivällä oli puhetta ammattiyhdistyksistä, jolloin Venla kertoi Helsingin Talentian toiminnasta. Sitten siirryttiin TaSO ry:n esittelyyn ja me TaSOlaiset kerrottiin miksi olemme lähteneet mukaan ja mitä kukin meistä tekee. Itse olen ollut aikaisemmin PAM:in nuorisotoiminnassa mukana ja sen kautta sitten innostuin lähtemään TaSO ry:n toimintaan mukaan. Mielestäni on mukavaa, kun pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja järjestämään erilaisia tapahtumia. Meillä on kokoukset ympäri Suomea niin samalla pääsee vähän matkailemaan. Kouluttautuminen loppui ennen kuutta näihin tunnelmiin.

Sen jälkeen meillä vapaata ohjelmaa ja jokainen sai tehdä mitä tykkäsi. Hotellin kuntosali oli käytettävissä, mutta suurin osa meistä suuntasi hotellin kylpylään. Siellä oli höyrysauna, kylmäallas, porealtaita, mineraaliallas ja allasbaari muun muassa. Myöhemmin illalla meillä oli kolmen ruokalajin illallinen. Oli mukavaa syödä pidemmän kaavan mukaan ja keskustella muiden kanssa. Siinähän meillä menikin loppuilta ja kaikki olivat niin väsähtäneitä päivän jälkeen, että suuntasimme huoneisiimme, vaikkakin biletyskin olisi ollut sallittua.

Aamulla suuntasimme hotellin aamupalalle, missä oli kaiken lisäksi vohveleita. Ne tosin piti paistaa itse, mutta hyviä ne olivat. Ohjelma meillä alkoi kello 9.15, missä meille kerrottiin ammatillisesta ja palkkaedunvalvonnasta. Koulutusta meille piti Milja Inkeroinen ja Tiia Pesonen. He molemmat ovat Talentian opiskelija-asiamiehiä. Puolelta päivin meillä oli lounas ja itse ainakin olin vielä niin täynnä aamupalasta, että paljoa en jaksanut syödä vaikkakin ruoka oli todella hyvää.

Lounaan jälkeen meillä alkoi esiintymiskoulutus, jota piti Manne Maalismaa. Osalla saattoi vähän ennakkoluuloja esiintymiskoulutusta kohtaan, ja vähän kauhistutti, että mitähän sieltä tulee. Mutta ymmärsin, että kaikki kumminkin pitivät koulutuksesta. Mielestäni koulutuksesta sai hyviä vinkkejä, ja teimmekin muutaman helpon harjoituksen. Koulutuksessa oli mukana myös huumoria ja keskustelua. Yhteensä koulutus kesti kolme tuntia ja se meni todella nopeasti. Uskon, että jos jollakin oli ennakkoluuloja esiintymiskoulutusta kohtaan, niin tämän jälkeen on hyvä jatkaa harjoituksia. Päivän ohjelma loppui ennen puolta viittä, jonka jälkeen oli vapaa-aikaa. Kävimme taas kylpylän puolella, jonka jälkeen oli aikaa vielä päiväunille ja laittautumiseenkin oli hyvin aikaa.

Lauantaina menimme illalliselle pizzeriaan ja vaikka meitä oli lähemmäs kaksikymmentä niin kaikki toimi hyvin. Pizzat olivat maukkaita ja jälkiruoka hyvää. Tällä kertaa istuimme pienemmissä porukoissa, jonka jälkeen mentiin kaikki yhdessä toiselle puolelle, missä oli vielä mahdollisuus viettää aikaa koko porukalla. Siitä sitten jokainen lähti omaa tahtiaan nukkumaan - tänäkään  iltana ei mennyt myöhään. Toki sitten huoneessa ei osannut niin aikaisin käydä nukkumaan, vaan tuli höpöteltyä myöhempään.

Sunnuntaiaamuna saimme nukkua vähän pidempään ja ohjelma alkoi vasta kymmeneltä. Kaikki luovuttivat huoneet ennen sitä ja sitten meillä oli vielä tärkeää ohjelmaa. Kävimme läpi erilaisia CV-vaihtoehtoja ja sitten mietimme erilaisia tapoja Talentian ständille. Siinä pääsimme työskentelemään ryhmissä ja se oli ihan hauskaa sunnuntaipäivän ohjelmaa. Meillä oli vielä lounas, jonka jälkeen saimme antaa palautetta viikonlopusta ja tapahtumasta. Itse tykkäsin kovasti tapahtumasta, pääsin tapaamaan muita opiskelijoita, kouluttautumaan, syömään hyvin, kylpylään ja kerkesin rentoutuakin. Tapahtumapaikka oli myös mielestäni hyvä ja suosittelen tätä kaikille. Ensi vuonna järjestetään uusi Vahva-ammatissa ykköskurssi ja nyt keväällä risteilyn ohessa järjestettävä kakkoskurssi, joka on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat käyneet ykköskurssin. Sitten on vielä kolmoskurssi, joka kannattaa käydä vasta opintojen lopulla.

Kiitos kaikille osallistuneille viikonlopusta!

Maarit Vihmakoski

Työharjoittelu – helposti heittämällä vai stressiä täynnä?

Sosionomin opintoihin kuuluu ainakin omassa oppilaitoksessani neljä työharjoittelua. Tällä hetkellä suoritan viimeistä harjoitteluani palkkatyön ohessa eli olen onnekas ns. palkallisen harjoittelun suorittaja. Usein miten harjoittelu suoritetaan palkatta.

Itselleni harjoittelupaikkojen löytäminen on usein ollut melko stressaavaa aikaa, sillä tietenkin sitä haluaisi päästä heti sellaiseen paikkaan mikä miellyttää itseä tai, minkä on ajatellut olevan ehkä mukavaa. Olen kuullut sanottavan, että harjoittelupaikaksi kannattaisi valita sellainen, missä ei ole ikinä kuvitellut olevansakaan. Opiskeluaika kun on etsimistä ja kokeilemista. Joissain oppilaitoksissa opiskelija ei saa itse hankkia omaa harjoittelupaikkaansa, vaan opettajat hankkivat sen opiskelijan mieltymysten pohjalta. Minä olen saanut opiskella oppilaitoksessa, missä opiskelijat saavat itse hankkia oman harjoittelupaikkansa. Olen osittain kokenut tämän melko suurena stressiä lisäävänä tekijänä ja toisaalta helpotuksena.

Siinä vaiheessa riemu yleensä repeää, kun viimein saadaan se harjoittelupaikka, joka on saattanut olla melko lailla kiven takana kuusikossa. Itse muistan erään kerran, kun olin lähtenyt harjoittelupaikan hakuun liian myöhässä ja soitellut kyynel silmässä moneen paikkaan, joista olin saanut aina vastaukseksi ”eioota”. Siinä vaiheessa, kun paikka löytyi, hypin pitkin seiniä ilosta.

Mitä sitten, kun harjoitteluun pitäisi mennä ja siellä pitäisi sitten olla ja oppia? Ihmiset ovat tässäkin asiassa niin erilaisia. Toiset menevät harjoitteluun riemusta kiljuen ja tunkevat nenänsä joka paikkaan, minne vain saavat. Toiset menevät eivät-niin-mielellään tai ainakin arastellen, mutta tunkevat silti nenänsä joka paikkaan, koska niin on käsketty tehdä. Itse ehkä olen jotain näiden kahden väliltä ja kuvaan seuraavaksi haasteita, joita olen kohdannut tai joku muu on kohdannut harjoittelussa.

Opiskelijan kuuluu olla opiskelijan roolissa harjoittelun aikana. Tämä on asia, jota opettajat hokevat meille hokemasta päästyään. Ja me tottelemme. Todellisuudessa työelämässä on niitä pieniä työpaikkakoloja, joissa odotetaan sormet syyhyten opiskelijaa, joka voidaan ottaa yhdeksi työntekijäksi, mutta jättää ilman palkkaa. Tässä asiassa nousevat kärkkäästi barrikadeille vastuukysymykset. Itse olen ollut tässäkin onnekas ja päässyt paikkoihin, joissa opiskelijan roolia kunnioitetaan ja häntä kuunnellaan.

Opiskelijaa tulisi osallistaa työyhteisön toimintaan, jotta oppiminen olisi monipuolisempaa ja kuva työelämästä realistisempaa. Ystävättäreni selosti minulle olleensa harjoittelussa, missä ei saanut osallistua työyhteisön palaveriin ja asiakasta koskeviin palavereihin. Toinen tuttavani kertoi, että häntä kutsuttiin nimellä: ”opiskelija” koko harjoittelun ajan ja häntä ei otettu mukaan retkien ym. toiminnan suunnitteluun. Uskon, että osaltaan työpaikoilla on varmaan hyvät perusteet sille, minkä vuoksi ei opiskelijaa oteta mukaan, mutta perustelun tulisi olla muutakin kuin: ”meillä ei yleensä ole otettu opiskelijaa mukaan näihin”. Opiskelija on kuitenkin tullut harjoitteluun ennen kaikkea oppimaan. Kuinka mahdollistuu oppiminen ympäristössä, jossa sitä ei mahdollisteta?

Opiskelija saa työharjoittelunsa aikana jatkuvasti todistaa, miksi juuri hän on pätevä työharjoittelija. Tätä voisi rinnastaa sen kanssa, kun aikuinen kysyy seitsemän vuotiaalta, osaako tämä käyttää saksia. Monet kyllä tietävät, että seitsenvuotiaalle sakset ovat ”lasten leikkiä”. Ne opiskelijat, joilla sattuu jo olemaan työkokemustakin alalta tai mahdollisesti jo aiempi alan koulutus, joutuvat mielestäni melko hankalaan paikkaan. He saavat todistella omaa tieto-taitoaan ja sitä tunnutaan kyseenalaistavan jatkuvasti. Heidän työelämä osaamistaan saatetaan ihmetellä: ”Sinä tunnut tietävän jo noin paljon kaikkea!” Tai niin kuin seitsenvuotiasta: ”Säkö osaat jo vetää itte vetoketjun!”

Aina on kolikon kääntöpuoli. On upeita harjoittelupaikkoja ja siksi TaSO ry:llä on vuosittainen Paras harkkapaikka –kampanja, koska haluamme tuoda parhaat harjoittelupaikat toistenkin tietoon. Näissä mahtavissa paikoissa opiskelijat otetaan huomioon yksilöinä ja heidät kohdataan dialogisesti. Vastuuta jaetaan yhteistyössä opiskelijan ja tämän osaamisen kanssa. Stressin ja paineen kasaantumista ei synny, koska opiskelijan käytössä ovat osaavat ohjaajat ja kannatteleva työyhteisön verkko. Hän saa erehtyä ja oppia. Opiskelija saa osaavassa työyhteisössä olla Tiina tai Teija, oma itsensä ja hänen opiskelijan äänensä kuullaan. Vastuullinen harjoittelupaikka ei hyödy opiskelijasta opiskelijan kustannuksella, vaan kykenee perustelemaan miksi.

Hyvä harjoittelupaikka laittaa opiskelijan työelämä -reppuun oppimisen avaimia ja tiedon kirjoja. Ei raskaita stressin ja huolen kiviä, jotka pahimmillaan painavat vielä työelämässäkin. Osaavassa harjoittelupaikassa on helppo ja hyvä olla kaikilla.

Ja mikäli ongelmia sattuu tulemaan niin opiskelija – Seppo tai Teppo – voi aina onneksi turvautua oppilaitoksensa apuun.

Ja tiesithän, että jos harjoittelusi oli erityisen tasokas, niin TaSO ry:llä on oma Paras Harkkapaikka -kampanja?

Tiia

Vuoden 2015 mediavastaava

Lähihoitaja ja sosionomiopiskelija

Vastapalautetta ja sassiin!

Laadukkaan koulutuksen takaamiseksi paasaan usein palautteen merkityksestä kanssaopiskelijoilleni – yhtä tärkeää on varmistaa, että palautteen antajalle jää tunne, että hän on tullut kuulluksi. Tunne, että palautuksella on jokin merkitys ja vaikutus. Tuoreena puheenjohtajana haluan aloittaa vuoden tekemällä yhteenvetoa TaSOn jäsenpalautteista.

Lähetimme siis loppuvuodesta jäsenkyselyn sähköpostitse ja saimme 179 vastausta.  Kyselyyn vastasi erityisen paljon opiskelijoita Turun, Saimaan ja Diakin ammattikorkeakouluista. Aktiivisimmat vastaajat yliopiston puolelta löytyivät Itä-Suomesta. Papukaijamerkit kaikille!

Palautteen perusteella TaSOn toiminta ei ole kovin tunnettua jäsenten keskuudessa. Tärkeimpänä viestintäväylänä pidettiin sähköpostia. Horisontaalinen ääni –blogista moni ei ollut kuullutkaan. Facebookia seurasi aktiivisesti vain harva - ja me harkitsemme Twitter-tilin perustamista. Kääk! Millä saamme jäsenet myös seuraamaan meitä?

Sana edunvalvonta herättää kuulijassa usein tyhjän katseen ja epätietoisuuden siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Lupaamme laatia kevään aikana valaisevan blogikirjoituksen aiheesta, sillä palautteiden mukaan TaSOn edunvalvontatyö sekä näkyy että ei näy. Pyrimme tänä vuonna myös monin keinoin parantamaan yhteyksiä kenttään ja opiskelija-aktiiveihin, sillä jouheva tiedonkulku ja jäsenten tavoitettavuus ovat edunvalvontatyön laadun edellytyksiä.

Yhdessä palautteessa toivottiin, että lyhyiden FB-statuspäivitysten avulla tuotaisiin esiin edunvalvontaa, jota hallituksen jäsenet tekevät istuessaan erilaisissa kokouksissa. Ainakin minä allekirjoittaneena pyrin toteuttamaan tämän ehdotuksen, sillä kokouksiahan riittää! Myös kokoustiedotteisiin toivottiin enemmän asiasisältöä – toteutukseen!

Saimme runsaasti hyviä ehdotuksia seuraaviksi kannanottojen aiheiksi. Muutamia mainitakseni: AMK-puolen lähiopetuksen vähentyminen, koulutusleikkaukset, lakiuudistukset, SoTe, varhaiskasvatuksen pätevyydet… Käymme listan huolella läpi ja hyödynnämme sitä tämän vuoden kannanottoja suunniteltaessa.

Tapahtumilta toivottiin yhdessäoloa, virkistäytymistä ja asiapitoisuutta –mieluiten kaikkia samassa paketissa. Maaliskuussa TaSO on mukana Sosiaalityön asiantuntijapäivillä ja toukokuussa järjestämme yhdessä Talentian kanssa  uuden verkostotapahtuman jäsenille, lisäksi luvassa on joitakin pienempiä alueellisia tapahtumia.

Olemme aidosti kiitollisia kaikesta saamastamme palautteesta ja toivomme, että annatte sitä aktiivisesti jatkossakin! Me sitten hallituksena panostamme vastapalautteeseen ja hyvien ehdotusten jalkauttamiseen.

Järjestäydymme Himoksella 23.1.2016. Kunhan jaksatte sinne asti odottaa, pääsemme julkaisemaan tämän vuoden hallituksen jäsenten vastuujaot!

Ruvetaanhan hommiin!

TaSO ry:n puheenjohtaja 2016

Tiia-Maria Luukko

PS. Vaadi vastapalautetta opettajiltasi! Oot varmasti just sellanen tyyppi, joka haluaa että opiskelijoille kertyneitä kokemuksia, fiiliksiä ja ideoita hyödynnetään koulutuksen kehittämisessä. #rohkeusvaikuttaa

Uusi vuosi ja uudet...uutiset?

Vuosi 2016 on jo hyvässä vauhdissa - ensimmäiset someraivot on jo käyty herra Niitin osalta, alkavan vuoden ennätyspakkasia on kauhisteltu ja media on täyttynyt erilaisista uuden elämän vinkeistä jouluähkystä selviämiseksi! Missä viipyvät koirankakka- ja antakaa tilaa ladulla -keskustelunavaukset?

Nykyihminen pääsee osaksi jatkuvasti päivittyvää uutisvirtaa jokapäiväisessä elämässä. Arki täyttyy helposti nettiuutisten, viihdesivustojen, televisiouutisten, älypuhelin appien ja joillekin radion suoltamalla ajankohtaisella tiedolla maailman tapahtumista. Kuvauksellani en halua väheksyä tietotulvan hyötyjä, enkä sitä, mikä on kullekin somettajalle tai kuulijalle tärkeää.  Sen sijaan haluan muistuttaa, että sosiaalialan tulevina ammattilaisina meidän on tärkeää pysyä tiedon aallonharjalla myös yhteiskunnan ja sosiaalipolitiikan uutisista.

Suomessa on meneillään valtava määrä erilaisia lakiuudistuksia, jotka vaikuttavat erityisesti meihin tuleviin "sosiaalitäteihin", viitaten presidentti Tarja Halosen kuvaukseen uuden vuoden aaton A-studiossa. Voimaan tulee 1.3.2016 sosiaalialan ammatilaisten asemaa vahvistava Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki ja 1.1.2016 alkaen on myös voimassa uusi Sosiaahuoltolaki kokonaisuudessaan. Voimaan tuli pykälä, joka vahvistaa työntekijöiden velvollisuuden tehdä ilmoitus havaitessaan epäkohdan tai epäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteutumisessa.

Toinen suuri kokonaisuus ovat hallituksen kaavailemat työntekijän arkeen vaikuttavat "pakkolait" sekä lukuisat valtionbujettiin kirjatut leikkaussuunnitelmat, joilla on vaikutusta jo nyt heikossa asemassa oleviin ihmisiin Suomessa. Vaikutuksia on toki meille jokaiselle, mutta erityisesti on puhuttu lapsiperheiltä, sairailta ja opiskelijoilta leikkaamisesta. Ennusteita on tehty tuottavuuden mahdollisesti parantumisesta, eli hallituksen toivomasta tuottavuusloikasta, mutta myös ihmisten eriarvoistumisesta ja tuloerokuilun syvenemisestä. Luokkayhteiskunnan epäilleen palaavan eräiden oppositiopuolueiden tulkinnan mukaan.

Huh, pelästynpä itsekin paatoksellista tekstiäni! Onko minusta tullyt joku ay-jyrä?! 

"Tuskinpa", lohduttaa ystäväni, joka luki läpi tämän tekstin. Hän sanoi, että olen korkeintaan valveutunut ja meille kaikille merkittävien uutisten seuraaja :) 

Hyvien uutisten vuotta sosiaalialan opiskelijoille toivottaen,

Eveliina

melkein valmistunut sosiaalityöntekijä

Kun joulu on...

”Kun maas on hanki ja järvet jäässä

ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat.
Vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat.
Ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.”

Niin, kun joulu on. Jotenkin joulu tuntuu yllättävän joka vuosi samalla tavalla kuin lumen tulo yllättää autoilijat ja VR:n. Tänä vuonna lumi ei kuitenkaan ole juurikaan päässyt yllättelemään ja joulua vietetäänkin suuressa osassa maata harmaankalpeissa maisemissa – eikä hankien korkeiden nietosten keskellä. Tästä huolimatta joulu on taas tullut.

Joulun tulemisen ja joulumielelle pääsemisen ei pitäisikään olla kiinni säästä, vaan joulumieltä rakentaa rauhoittuminen, läheisten kanssa oleminen ja kenties myös satunnaiset koristukset, jotka muistuttavat todellakin juhlan ajasta. Jouluhengen vaalimiseen kuitenkin pitäisi kuulua hössötyksen, tössötyksen, ruuanlaittamisen, lahjojen ostamisen ja kaikenkarvaisen stressaamisen lisäksi sen muistaminen, että joulu on valitettavasti myös yksinäisyyden, surun ja syrjäänvetäytymisen aikaa – kaikilla ei ole mahdollista olla muistamatta huolta ja murhetta. Vähävaraisille, kipeille, yksinäisille, vailla turvallista asuntoa oleville ja muille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty yhtymään mainstream –tyyppiseen joulunviettoon lahjoineen ja perhekokoontumisineen, joulu saattaa päinvastoin olla ikävästi muistuttavaa aikaa siitä, mistä jäädään tahtomattaankin paitsi.

Meillä kaikilla on kykyjä ja mahdollisuuksia muistaa myös muita ja tehdä hyvää ympärillämme joulun aikana. Tänä jouluna haastankin kaikkia ottamaan oman joulunsa osaksi omastaan antamisen. Ota selvää omalla paikkakunnallasi tapahtuvista joulun ajan tapahtumista, joita järjestetään sellaisille, jotka eivät pysty itse omaa jouluaan järjestämään, ja osallistu tapahtumiin vaikka pienelläkin panostuksella. Hymyile vastaantulijalle. Avaa ovi ikäihmiselle ja auta kynnyksen yli. Käy toivottamassa hyvää joulua naapurin yksinäiselle Pertille tai Sirkalle ja istu heidän kanssaan hetki.

Haastan ajattelemaan kuitenkin myös siten, että yhteiskunnan marginaaleissa elävien ja apua tarvitsevien ihmisten muistaminen ei ole ainoastaan jouluna tapahtuvaa erityistä muistamista. Yhteiskuntamme haavoittuvaisten jäsenten tukeminen pitäisi olla osa jokaista arkipäivää – oli kyseessä sitten maanantai, tiistai, joulu taikka juhannus. Jos et siis tänä jouluna ehdikään osallistumaan yömajan joulujuhlaan tai kantamaan Joulupuu –keräykseen lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille, voit aloittaa joka päivä auttamisen uudestaan. Sinulla ja minulla on varmasti mahdollisuus jokaisena päivänä tehdä jotain, pientä tai suurta, toisten ihmisten hyvinvoinnin eteen ja auttaa jotakuta sellaista, joka ei omin voimin jaksa. Tämän ei pitäisi olla ainoastaan joulun taikaa, vaan arkipäivän aikaa. Naapurin Pertti ja Sirkka ovat varmasti yhtä iloisia kutsuessasi itsesi kylään myös vaikka ensi viikolla.

TaSO ry:n hallitus laskeutuu hiljalleen joulunviettoon ja uuden vuoden alusta remmiin hyppääkin uuden uutukainen hallitus uusine toimijoineen! Vuoden 2015 hallitus toivottaa rauhallisia ja lämminhenkisiä joulunpyhiä itse kullekin väelle ja säädylle – olkoon tuleva vuosi vähintään yhtä loistava kuin taakse jäävä!

jouluterveisin,

Lotta Reito

TaSO ry:n hallituksen väistyvä puheenjohtaja