Isänpäivää vietettiin marraskuun
toisena sunnuntaina. Hienoa, että isillä on oma juhlansa ja kalenteripäivänsä,
onhan äideilläkin. Aina vanhempien kohtelu ei kuitenkaan ole näin
tasa-arvoista, vaan toisinaan isyyttä vähätellään asenteissa, käytännöissä ja
jopa lainsäädännön ja asetusten tasolla.
Pienen lapsen isä
Vanhempien eriarvoinen kohtelu
alkaa jo ennen lapsen syntymää. Päihderiippuvaisella raskaana olevalla naisella
on Sosiaalihuoltolain mukaan ”oikeus saada välittömästi riittävät
päihteettömyyttä tukevat sosiaalipalvelut” [1].
Hänellä on usein mahdollisuus päästä korvaushoitoon nopeutetusti [2],
kun taas isällä ei tätä mahdollisuutta välttämättä ole, vaan hän joutuu jonottamaan
hoitoon pääsyä jopa puoli vuotta. Äidin hoidon onnistumisen kannalta on
oleellista, että hän ottaa etäisyyttä päihteidenkäyttäjiin. Isä siis ajetaan
pois yhteisestä kodista jo ennen lapsen syntymää, ellei isä ole kykenevä
vieroittautumaan ilman korvaushoitoa. Näin isä jää ulkopuolelle raskausajasta
ja mahdollisesti myös vastasyntyneen vauvan ensimmäisistä kuukausista.
Myös lapsen kasvaessa isällä on
riski erkaantua lapsestaan: pienten lasten isät eivät ole yhtä paljon lasten
kanssa kotona kuin äidit. Esimerkiksi vanhempainvapaata käyttävät
pääsääntöisesti äidit, vaikka vapaa on tarkoitettu molempien käyttöön. Lähes
yksinomaan äidit käyttävät myös oikeuttaan lapsen hoitoon kotona
kotihoidontuella. Epätasaiseen jakautumiseen vaikuttaa muun muassa isien työpaikan
ilmapiiri perhevapaiden käyttämiseen, mutta myös muut ilmiöt, kuten äidin koulutustaso
ja työllisyystilanne. Vinoutunut vapaiden käyttö tekee sekä hallaa isyydelle
että myös äitien työllisyystilanteelle. [3]
Eronnut isä
Erityisesti lapsen äidistä eronneella
isällä on riski joutua ulkopuolelle lapsensa elämästä ja yhteiskunnan
tukijärjestelmistä. Ensinnäkin, isä voi saada isyysrahaa ja vanhempainrahaa
vain, jos hän on yhdessä lapsen äidin kanssa [4]
[5].
Yksinhuoltajaisät suljetaan siis yhteiskunnan tuoreille isille tarkoitettujen
tukien ulkopuolelle. Toiseksi, eronneet isät voivat jäädä äitien jalkoihin
lapsen huoltajuudessa. Vanhempien erotessa riitaisasti tuomioistuin määrää
lapset useimmiten äidille. Eron yhteydessä yhteishuoltajuus on kuitenkin
yleisin ratkaisu (93 %). Jaetusta vastuusta huolimatta jompi kumpi vanhemmista
määritellään lapsen lähi- ja toinen etävanhemmaksi. Lapsen asuinpaikaksi
määritellään usein äidin koti (83 %), jolloin äiti on myös lapsen lähivanhempi.
Vain pieni osa asumissopimuksista tehdään vuoroasumisena, jolloin lapsi asuu
esimerkiksi vuoroviikoin kahdessa eri kodissaan. [6]
Vanhemman nimikkeellä on
merkitystä yhteiskunnan tarjoamien tukien kannalta: lähivanhempi on
etävanhempaan nähden etuasemassa esimerkiksi lapsilisän ja yksinhuoltajakorotuksen
kohdalla, sillä ne maksetaan vain lähivanhemmalle. Asumistuessa huomioidaan
kyseisessä asunnossa virallisesti asuvat henkilöt, jolloin pienituloinen
etävanhempi ei saa tukea vuokraan kodin todellisen asukasmäärän mukaan –
lapsella kun voi olla vain yksi virallinen osoite, joka on lähivanhemman luona.
Etävanhemmaksi määritelty voi joutua maksamaan elatusapua, vaikka hoito- ja
taloudellinen vastuu lapsesta sekä vanhempien tulot ja menot olisivat
yhtäläiset. Tällainen tilanne voi käydä, jos lastenvalvoja luottaa ilman
kyseenalaistamista elatusapulaskuriin [7],
jossa yhteishuoltajuutta ei huomioida kovin monipuolisesti. Vanhemmat voivat
toki sopia keskenään tuen jakamisesta, mikäli he ovat hyvässä yhteistyössä.
Maailma ei ole valmis!
Vanhemmuuteen – isyyden lisäksi
myös äitiyteen ja sateenkaariperheiden vanhemmuuteen – liittyy
yhteiskunnassamme monia eriarvoisuuksia, joista tässä on tuotu esille vain
jokunen. Myönnän, että asiat ovat harvoin niin yksiselitteisiä kuin olen edellä
kuvannut. On kuitenkin vaikea uskoa, että kaikki isyyteen liittyvät epäkohdat
johtuisivat siitä, että isä ei haluaisi olla vanhempi omalle lapselleen. Epätasa-arvoisuuden
takana saattaa olla yhteiskunnassa ja työpaikoilla vallitsevia ikäviä asenteita
tai jopa lainsäädännöllistä syrjintää. Näistä epäkohdista keskustelua
tarvitaan, jotta ne ja niiden syntymekanismit tunnistettaisiin ja pyrittäisiin
korjaamaan esimerkiksi lainsäädäntöä, asetuksia ja ohjeistuksia päivittämällä.
Ydinperhe- ja yksinhuoltajamallien ohelle tarvitaan monipuolisempia näkemyksiä
ja järjestelmien uudistamista jaetun vanhemmuuden tukemiseksi. Uudistamistarve
ei koske ainoastaan eri tukia, vaan myös lapseen liittyvät kulut pitäisi voida
jakaa tasan kahdelle tasa-arvoiselle huoltajalle, jolloin esimerkiksi
päiväkotilaskussa kummankin osuus laskettaisiin hänen henkilökohtaisten
tulojensa mukaan.
Epäkohtien esille tuomisessa muun
muassa lastensuojelussa ja perheneuvoloissa toimivat sosiaalityöntekijät ovat
oivallisessa asemassa, kunhan heillä vain riittää siihen energiaa, aikaa ja
rohkeutta. Työntekijöiden panos ei kuitenkaan yksin riitä: pysyvä muutos
yhteiskunnassa edellyttää sen jäsentensä, eli minun ja sinun, ajatusten ja
asenteiden tarkistamista. Lähtökohtaisesti vanhempien kohtelun tulisi olla
tasa-arvoista sukupuolesta riippumatta, niiltä osin kuin on mahdollista. Jos
kodin seinien sisällä tehdään tästä poikkeavia ratkaisuja, joihin kaikki
osapuolet ovat tyytyväisiä, on se heidän oma oikeutensa ja asiansa.
Anni Ylönen
ihminen, päihdehuoltoon ja lastenvalvontaan harjoitteluiden ja
kesätöiden kautta tutustunut sosiaalityön opiskelija, TaSO ry:n jäsen
[1] Sosiaalihuoltolaki
30.12.2014/1301, 24 §.
[2] Ks.
esim. Oulun yliopistollinen sairaala 2015. Opioidella tapahtuva vieroitus- ja
korvaushoito. Saatavilla:
<https://www.ppshp.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/npp/embeds/27549_opioidiohje1.pdf>,
viitattu 12.11.2016.
[3] THL
2016. Perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken. Saatavilla:
<https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/perheen-ja-tyon-yhteensovittaminen/perhevapaiden-jakautuminen-vanhempien-kesken>,
viitattu 14.11.2016.
[4] Kela
2016. Isyysraha. Saatavilla: < http://www.kela.fi/isyysraha>, viitattu
12.11.2016.
[5] Kela
2016. Vanhempainraha. Saatavilla: <http://www.kela.fi/vanhempainraha>,
viitattu 12.11.2016.
[6] THL
2015. Lapsen elatus ja huolto. Tilastoraportti. Saatavilla: < http://www.stat.fi/til/perh/2015/perh_2015_2016-05-30_tie_001_fi.html
>, viitattu 17.11.2016.
[7]
Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 2016. Elatusapulaskuri. Saatavilla:
<http://www.sosiaalikollega.fi/virtu.fi/laskurit/elatusapulaskuri>,
viitattu 14.11.2016.