Ständille oli kova tarkoitus jäädä esittämään TaSOn ihmemaailmaa ihmisten tietoisuuteen. Toisin kuitenkin kävi. Minusta tulikin kävelevä ständi. Aula oli tarjonnut näytteille asettelijoille tilaa esitellä omaa parastaan. Jokaisella oli luonnollisesti paljon kerrottavaa. Mieleenpainuva keskustelu alkoi sosiaalityön tulevaisuuden skenaarioista: ”Miten sosiaalialan työ vastaa asiakkaiden tarpeisiin innovatiivisesti ja yhteisöllisesti?” Hyvä kysymys. Yhteisöllisyys oli osuva; asiakkaat saivat osallistua livenä suunnitteluun kirjoittamalla ajatuksensa ja ideansa seinätauluun. Kehitystarpeisiin on siis pyritty vastaamaan.
Matka jatkui aulan läpi eri asiantuntijoiden siivittämänä. Ruokailu katkaisi tutkimusmatkailun, ja TaSOn väki purjehti saamaan murua rinnan alle. Siellä pöytäseurueeseen sattuikin edellisen vuoden luennoitsija Vesa Isoviita, ja siitäkö se porinatuokio venähti melko mittavaksi. Vesa oli esittelyt työvuoromallin, joka syntyi niin ikään yhteisöllisesti omassa työyhteisössä Kuusamossa. Työtekijät asiakaslähtöisesti kartoittivat asiakkaiden tarpeiden kautta työvuorojen suunnittelun. Jokainen työntekijä tuli töihin eri aikaan ja päivän tunnit jakautuivat asiakkaan tarpeiden mukaan. Ei pakkosuihkutuksia tiettyyn aikaan tai muuta.
Jatkaessani matkaa aulassa ständiltä ständille, huomasin ajan loppuneen. Katsoin eteeni ja näin, että puolet ständeistä on käymättä läpi. Intensiiviset keskustelut olivat vieneet mennessään ja ajantaju oli kadonnut. Turha marmattaa, ständejä jo purettiin. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, tupsahti silmieni eteen Miina Savolainen, joka pelasti päiväni, ja pettymys katosi savuna ilmaan. Savolaisen työskentelytapa on aina koskettanut sydäntäni – voimaannuttava valokuvaaminen. Hän laati lastenkotityttöjen kanssa kuvakollaaseja (joista on tehty myös kirjoja), joissa tytöt ovat saaneet mahdollisuuden korjata omaa särkynyttä minäkuvaansa. Henkilökohtainen kosketus itse Miinaan oli vilpitön ja aito. Hän ei itse ollut kiiltokuvatyttö, vaan rautainen ammattilainen omassa työssään.
Niin oli hyvä mieli jatkaa matkaa TaSOn hallituksen kokoukseen, jossa on upea tiimi. Ilman tätä hyvää tiimiä, en olisi jaksanut enää jatkaa päivän päätteeksi pitkää kokoustamista. Ständit jäi hoitamatta, mutta minun ständistäni tuli vain toisenlainen. Ihana päivä.
Susanna Salin,
TaSOn koulutuspoliittinen vastaava (amk) ja tapahtumavastaava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti