Toisenlaiset terveiset lastensuojelusta!

Viime vuoden lopulla uutisotsikot sosiaalityöstä ja etenkin lastensuojelusta olivat varsin lohdutonta luettavaa. Perheiden rahahanat tiukkenevat joka suunnasta ja vanhempien uupuminen tai pahimmillaan työkyvyttömyys heijastuu myös lasten hyvinvointiin. Ennen kuin aloitin opintoihini kuuluvan työharjoitteluni Kuopiossa lastensuojelun avohuollossa, on lastensuojelun näyttäytynyt minunkin silmissä eräänlaisena ”mörkönä”, jonka työtaakasta ja haasteista tuttavat ja vanhemmat opiskelijakollegat ovat myös pelotelleet. Tässä oli itseasiassa myös syy tämän harjoittelupaikan valintaan, joten silkkihansikkaat pois kädestä ja avoimin mielin eteenpäin.

Tarinat lasten ja perheiden kohdalla ovatkin usein varsin ravistelevia, ja avohuollon asiakkuuksissa tapahtuviin suunnan muutoksiin pyritään pidemmällä aikavälillä. Toisinaan siis näyttää siltä, etteivät asiat etene ollenkaan. Vielä kun lastensuojelun asiakasmäärät kaupungista riippumatta ovat suositellusta luvusta lähes kerrottavissa kahdella, vie tämä sosiaalityöltä tietyllä tapaa kasvoja, kun asiakkaita ei ehdi tavata niin usein kuin työntekijänä haluaisi, ja ”sossun täti” näyttäytyy etäisenä päätöksiä tekevänä viranomaisena. Pienet asiat ovat kuitenkin tämän työn suola, joka saa myös työn tuntumaan merkitykselliseltä: puhelinsoitot asiakkailta hyvistä kuulumisista, asiakasneuvottelut, joissa on kaikkien osapuolten kanssa päästy hyvään yhteisymmärrykseen ja palvelujen lopettamispäätökset kun perhe-elämä ei tarvitse enää ulkopuolista tukea. Loppuvuonna olin myös todistamassa useassa asiakastapaamisessa tukihenkilötoiminnan lopettamista, mistä luopuminen on lapsen kannalta toisaalta haikeaa, mutta toisaalta tämänkin ajan ja huomion mahdollistuminen omalta vanhemmalta on lastensuojelun näkökulmasta merkki paremmasta. Muutamana päivänä sain olla myös tutustumassa lastensuojelulaitoksissa. Vaikka laitosjakso ei kenenkään lapsen historiassa ole varsinaisesti hyväksi lapsen kehitykselle tai kiintymyssuhteelle, on onneksi todettavissa, että lapset ovat lapsia. Lapsen arki – samat leikit ja touhut – jatkuvat laitoksessakin. Ilo oli myös huomata, että laitoksessa olleet lapset olivat terveitä ja hyväntuulisia. Silmät ja korvat on pidettävä auki niin aidossa ihmisten kohtaamisessa kuin muutekin, jotta hyvät asiat huomaa.

Kaikista sosiaalityön sektoreista juuri lastensuojelu kytkeytyy viranomaistoimintana ehkä voimakkaimpana eri lakeihin sekä päätöksenteossa että käytännössä. Hyvät käytännöt on osattava mielipiteen selvittämisestä aina päätöksen tekoon ja niistä tiedottamiseen. Vuoden vaihtuminen tuo jonkin verran uutta myös lastensuojelutyöhön erityisesti uudistuvan sosiaalihuoltolain puolesta. Lakimuutoksilla pyritään erityisesti peruspalvelujen vahvistamiseen, toisin sanoen resurssien lisäämiseen ennaltaehkäiseviin palveluihin, joista on tähän mennessä ehkä eniten karsittu ja säästetty. Lastensuojelun kuuluisi olla viimesijaisin toimija kunnan palvelurakenteen tukiverkossa, mutta suunta on aikaisimpina vuosina ollut aivan toinen. Lain tarkoitus, siis kotipalvelun, tukihenkilön, vertaisryhmätoiminnan ja perhetyön saaminen ilman lastensuojelun asiakkuutta onkin siis varsin esimerkillinen, mutta varsinainen sujuva käytännön toteutuminen taitaa usealla tavalla hakea vielä muotoaan! Mielenkiinnolla saadaankin jäädä odottamaan koko sosiaalihuoltolakipaketin toteutumista ihan valtakunnallisesti.

Meikäläisen työharjoittelu jatkuu edelleen ja sen voin sanoa, että mielessä elänyt lastensuojelun ”mörkö” on kyllä karissut pois! Suosittelen harkkapaikkana siis muillekin. :) 

Tilda, 2. vuoden sosiaalityön opiskelija Kuopiosta