Työharjoittelu – helposti heittämällä vai stressiä täynnä?

Sosionomin opintoihin kuuluu ainakin omassa oppilaitoksessani neljä työharjoittelua. Tällä hetkellä suoritan viimeistä harjoitteluani palkkatyön ohessa eli olen onnekas ns. palkallisen harjoittelun suorittaja. Usein miten harjoittelu suoritetaan palkatta.

Itselleni harjoittelupaikkojen löytäminen on usein ollut melko stressaavaa aikaa, sillä tietenkin sitä haluaisi päästä heti sellaiseen paikkaan mikä miellyttää itseä tai, minkä on ajatellut olevan ehkä mukavaa. Olen kuullut sanottavan, että harjoittelupaikaksi kannattaisi valita sellainen, missä ei ole ikinä kuvitellut olevansakaan. Opiskeluaika kun on etsimistä ja kokeilemista. Joissain oppilaitoksissa opiskelija ei saa itse hankkia omaa harjoittelupaikkaansa, vaan opettajat hankkivat sen opiskelijan mieltymysten pohjalta. Minä olen saanut opiskella oppilaitoksessa, missä opiskelijat saavat itse hankkia oman harjoittelupaikkansa. Olen osittain kokenut tämän melko suurena stressiä lisäävänä tekijänä ja toisaalta helpotuksena.

Siinä vaiheessa riemu yleensä repeää, kun viimein saadaan se harjoittelupaikka, joka on saattanut olla melko lailla kiven takana kuusikossa. Itse muistan erään kerran, kun olin lähtenyt harjoittelupaikan hakuun liian myöhässä ja soitellut kyynel silmässä moneen paikkaan, joista olin saanut aina vastaukseksi ”eioota”. Siinä vaiheessa, kun paikka löytyi, hypin pitkin seiniä ilosta.

Mitä sitten, kun harjoitteluun pitäisi mennä ja siellä pitäisi sitten olla ja oppia? Ihmiset ovat tässäkin asiassa niin erilaisia. Toiset menevät harjoitteluun riemusta kiljuen ja tunkevat nenänsä joka paikkaan, minne vain saavat. Toiset menevät eivät-niin-mielellään tai ainakin arastellen, mutta tunkevat silti nenänsä joka paikkaan, koska niin on käsketty tehdä. Itse ehkä olen jotain näiden kahden väliltä ja kuvaan seuraavaksi haasteita, joita olen kohdannut tai joku muu on kohdannut harjoittelussa.

Opiskelijan kuuluu olla opiskelijan roolissa harjoittelun aikana. Tämä on asia, jota opettajat hokevat meille hokemasta päästyään. Ja me tottelemme. Todellisuudessa työelämässä on niitä pieniä työpaikkakoloja, joissa odotetaan sormet syyhyten opiskelijaa, joka voidaan ottaa yhdeksi työntekijäksi, mutta jättää ilman palkkaa. Tässä asiassa nousevat kärkkäästi barrikadeille vastuukysymykset. Itse olen ollut tässäkin onnekas ja päässyt paikkoihin, joissa opiskelijan roolia kunnioitetaan ja häntä kuunnellaan.

Opiskelijaa tulisi osallistaa työyhteisön toimintaan, jotta oppiminen olisi monipuolisempaa ja kuva työelämästä realistisempaa. Ystävättäreni selosti minulle olleensa harjoittelussa, missä ei saanut osallistua työyhteisön palaveriin ja asiakasta koskeviin palavereihin. Toinen tuttavani kertoi, että häntä kutsuttiin nimellä: ”opiskelija” koko harjoittelun ajan ja häntä ei otettu mukaan retkien ym. toiminnan suunnitteluun. Uskon, että osaltaan työpaikoilla on varmaan hyvät perusteet sille, minkä vuoksi ei opiskelijaa oteta mukaan, mutta perustelun tulisi olla muutakin kuin: ”meillä ei yleensä ole otettu opiskelijaa mukaan näihin”. Opiskelija on kuitenkin tullut harjoitteluun ennen kaikkea oppimaan. Kuinka mahdollistuu oppiminen ympäristössä, jossa sitä ei mahdollisteta?

Opiskelija saa työharjoittelunsa aikana jatkuvasti todistaa, miksi juuri hän on pätevä työharjoittelija. Tätä voisi rinnastaa sen kanssa, kun aikuinen kysyy seitsemän vuotiaalta, osaako tämä käyttää saksia. Monet kyllä tietävät, että seitsenvuotiaalle sakset ovat ”lasten leikkiä”. Ne opiskelijat, joilla sattuu jo olemaan työkokemustakin alalta tai mahdollisesti jo aiempi alan koulutus, joutuvat mielestäni melko hankalaan paikkaan. He saavat todistella omaa tieto-taitoaan ja sitä tunnutaan kyseenalaistavan jatkuvasti. Heidän työelämä osaamistaan saatetaan ihmetellä: ”Sinä tunnut tietävän jo noin paljon kaikkea!” Tai niin kuin seitsenvuotiasta: ”Säkö osaat jo vetää itte vetoketjun!”

Aina on kolikon kääntöpuoli. On upeita harjoittelupaikkoja ja siksi TaSO ry:llä on vuosittainen Paras harkkapaikka –kampanja, koska haluamme tuoda parhaat harjoittelupaikat toistenkin tietoon. Näissä mahtavissa paikoissa opiskelijat otetaan huomioon yksilöinä ja heidät kohdataan dialogisesti. Vastuuta jaetaan yhteistyössä opiskelijan ja tämän osaamisen kanssa. Stressin ja paineen kasaantumista ei synny, koska opiskelijan käytössä ovat osaavat ohjaajat ja kannatteleva työyhteisön verkko. Hän saa erehtyä ja oppia. Opiskelija saa osaavassa työyhteisössä olla Tiina tai Teija, oma itsensä ja hänen opiskelijan äänensä kuullaan. Vastuullinen harjoittelupaikka ei hyödy opiskelijasta opiskelijan kustannuksella, vaan kykenee perustelemaan miksi.

Hyvä harjoittelupaikka laittaa opiskelijan työelämä -reppuun oppimisen avaimia ja tiedon kirjoja. Ei raskaita stressin ja huolen kiviä, jotka pahimmillaan painavat vielä työelämässäkin. Osaavassa harjoittelupaikassa on helppo ja hyvä olla kaikilla.

Ja mikäli ongelmia sattuu tulemaan niin opiskelija – Seppo tai Teppo – voi aina onneksi turvautua oppilaitoksensa apuun.

Ja tiesithän, että jos harjoittelusi oli erityisen tasokas, niin TaSO ry:llä on oma Paras Harkkapaikka -kampanja?

Tiia

Vuoden 2015 mediavastaava

Lähihoitaja ja sosionomiopiskelija

Vastapalautetta ja sassiin!

Laadukkaan koulutuksen takaamiseksi paasaan usein palautteen merkityksestä kanssaopiskelijoilleni – yhtä tärkeää on varmistaa, että palautteen antajalle jää tunne, että hän on tullut kuulluksi. Tunne, että palautuksella on jokin merkitys ja vaikutus. Tuoreena puheenjohtajana haluan aloittaa vuoden tekemällä yhteenvetoa TaSOn jäsenpalautteista.

Lähetimme siis loppuvuodesta jäsenkyselyn sähköpostitse ja saimme 179 vastausta.  Kyselyyn vastasi erityisen paljon opiskelijoita Turun, Saimaan ja Diakin ammattikorkeakouluista. Aktiivisimmat vastaajat yliopiston puolelta löytyivät Itä-Suomesta. Papukaijamerkit kaikille!

Palautteen perusteella TaSOn toiminta ei ole kovin tunnettua jäsenten keskuudessa. Tärkeimpänä viestintäväylänä pidettiin sähköpostia. Horisontaalinen ääni –blogista moni ei ollut kuullutkaan. Facebookia seurasi aktiivisesti vain harva - ja me harkitsemme Twitter-tilin perustamista. Kääk! Millä saamme jäsenet myös seuraamaan meitä?

Sana edunvalvonta herättää kuulijassa usein tyhjän katseen ja epätietoisuuden siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Lupaamme laatia kevään aikana valaisevan blogikirjoituksen aiheesta, sillä palautteiden mukaan TaSOn edunvalvontatyö sekä näkyy että ei näy. Pyrimme tänä vuonna myös monin keinoin parantamaan yhteyksiä kenttään ja opiskelija-aktiiveihin, sillä jouheva tiedonkulku ja jäsenten tavoitettavuus ovat edunvalvontatyön laadun edellytyksiä.

Yhdessä palautteessa toivottiin, että lyhyiden FB-statuspäivitysten avulla tuotaisiin esiin edunvalvontaa, jota hallituksen jäsenet tekevät istuessaan erilaisissa kokouksissa. Ainakin minä allekirjoittaneena pyrin toteuttamaan tämän ehdotuksen, sillä kokouksiahan riittää! Myös kokoustiedotteisiin toivottiin enemmän asiasisältöä – toteutukseen!

Saimme runsaasti hyviä ehdotuksia seuraaviksi kannanottojen aiheiksi. Muutamia mainitakseni: AMK-puolen lähiopetuksen vähentyminen, koulutusleikkaukset, lakiuudistukset, SoTe, varhaiskasvatuksen pätevyydet… Käymme listan huolella läpi ja hyödynnämme sitä tämän vuoden kannanottoja suunniteltaessa.

Tapahtumilta toivottiin yhdessäoloa, virkistäytymistä ja asiapitoisuutta –mieluiten kaikkia samassa paketissa. Maaliskuussa TaSO on mukana Sosiaalityön asiantuntijapäivillä ja toukokuussa järjestämme yhdessä Talentian kanssa  uuden verkostotapahtuman jäsenille, lisäksi luvassa on joitakin pienempiä alueellisia tapahtumia.

Olemme aidosti kiitollisia kaikesta saamastamme palautteesta ja toivomme, että annatte sitä aktiivisesti jatkossakin! Me sitten hallituksena panostamme vastapalautteeseen ja hyvien ehdotusten jalkauttamiseen.

Järjestäydymme Himoksella 23.1.2016. Kunhan jaksatte sinne asti odottaa, pääsemme julkaisemaan tämän vuoden hallituksen jäsenten vastuujaot!

Ruvetaanhan hommiin!

TaSO ry:n puheenjohtaja 2016

Tiia-Maria Luukko

PS. Vaadi vastapalautetta opettajiltasi! Oot varmasti just sellanen tyyppi, joka haluaa että opiskelijoille kertyneitä kokemuksia, fiiliksiä ja ideoita hyödynnetään koulutuksen kehittämisessä. #rohkeusvaikuttaa

Uusi vuosi ja uudet...uutiset?

Vuosi 2016 on jo hyvässä vauhdissa - ensimmäiset someraivot on jo käyty herra Niitin osalta, alkavan vuoden ennätyspakkasia on kauhisteltu ja media on täyttynyt erilaisista uuden elämän vinkeistä jouluähkystä selviämiseksi! Missä viipyvät koirankakka- ja antakaa tilaa ladulla -keskustelunavaukset?

Nykyihminen pääsee osaksi jatkuvasti päivittyvää uutisvirtaa jokapäiväisessä elämässä. Arki täyttyy helposti nettiuutisten, viihdesivustojen, televisiouutisten, älypuhelin appien ja joillekin radion suoltamalla ajankohtaisella tiedolla maailman tapahtumista. Kuvauksellani en halua väheksyä tietotulvan hyötyjä, enkä sitä, mikä on kullekin somettajalle tai kuulijalle tärkeää.  Sen sijaan haluan muistuttaa, että sosiaalialan tulevina ammattilaisina meidän on tärkeää pysyä tiedon aallonharjalla myös yhteiskunnan ja sosiaalipolitiikan uutisista.

Suomessa on meneillään valtava määrä erilaisia lakiuudistuksia, jotka vaikuttavat erityisesti meihin tuleviin "sosiaalitäteihin", viitaten presidentti Tarja Halosen kuvaukseen uuden vuoden aaton A-studiossa. Voimaan tulee 1.3.2016 sosiaalialan ammatilaisten asemaa vahvistava Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki ja 1.1.2016 alkaen on myös voimassa uusi Sosiaahuoltolaki kokonaisuudessaan. Voimaan tuli pykälä, joka vahvistaa työntekijöiden velvollisuuden tehdä ilmoitus havaitessaan epäkohdan tai epäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteutumisessa.

Toinen suuri kokonaisuus ovat hallituksen kaavailemat työntekijän arkeen vaikuttavat "pakkolait" sekä lukuisat valtionbujettiin kirjatut leikkaussuunnitelmat, joilla on vaikutusta jo nyt heikossa asemassa oleviin ihmisiin Suomessa. Vaikutuksia on toki meille jokaiselle, mutta erityisesti on puhuttu lapsiperheiltä, sairailta ja opiskelijoilta leikkaamisesta. Ennusteita on tehty tuottavuuden mahdollisesti parantumisesta, eli hallituksen toivomasta tuottavuusloikasta, mutta myös ihmisten eriarvoistumisesta ja tuloerokuilun syvenemisestä. Luokkayhteiskunnan epäilleen palaavan eräiden oppositiopuolueiden tulkinnan mukaan.

Huh, pelästynpä itsekin paatoksellista tekstiäni! Onko minusta tullyt joku ay-jyrä?! 

"Tuskinpa", lohduttaa ystäväni, joka luki läpi tämän tekstin. Hän sanoi, että olen korkeintaan valveutunut ja meille kaikille merkittävien uutisten seuraaja :) 

Hyvien uutisten vuotta sosiaalialan opiskelijoille toivottaen,

Eveliina

melkein valmistunut sosiaalityöntekijä