Vieriviä kiviä - luopumisen tuskasta, mutta samalla myös toivonkipinöistä tulevaisuudelle

Aloittaessani sosiologian opinnot vuonna 2008 Turun yliopistossa, en olisi voinut arvata mitä opiskelijaelämä mahtaakaan tuoda minulla tullessaan. Yliopistoon pääseminen ei ollut vuotta aiemmin ylioppilaaksi kirjoittaneelle mikään itsestäänselvyys, vaan pikemminkin jonkinlainen askel kohti suurta tuntematonta. Postista tulvi jos jonkinlaisia yliopiston brocuuria, esittelylehtistä ja ns. fuksimateriaalia. Opiskelijaelämä oli valmis alkamaan.

Noista ensiaskeleistani yliopistolla on kulunut kohta kuusi ja puoli vuotta. Nyt yhtä kurssia ja gradua vaille maisterismiehenä on aika hieman luodata mennyttä ja istahtaa hetkeksi alas pohtimaan, mitä nämä vuodet ovat minulle tarjonneet. Mitä olen näiden vuosien aikana oppinut ja miltä tulevaisuus näyttää minusta, pian sosiaalityöntekijäksi valmistuvasta tulevasta sosiaalialan ammattilaisesta?

Lähdin opiskelijaelämään aktiivisesti mukaan heti opiskelujen alusta lähtien. Olin mm. tiedekuntajärjestön julkaiseman lehden päätoimittaja sekä vuotta myöhemmin puheenjohtaja. Oli paljon uuden opettelua, uusia ihmisiä sekä välillä läpi yön kestäviä juhlia, jotka päättyivät usein senhetkisen maailmanmenon reflektointiin ja maailmanpelastusoppaan laatimiseen. Tuo kaikki oli minulle uutta. En kuitenkaan kokenut sosiologiaa omakseni, vaan päätin vaihtaa pääainetta sosiaalityöhön keväällä 2012. Se oli iso ja merkittävä siirto oman tulevaisuuteni kannalta. Opiskelujen pääkallopaikaksi valikoitui Kuopio, alkuperäinen synnyinkaupunkini. Olin jo sosiologian opintojeni aikana pohtinut lähtemistä mukaan enemmän ammatilliseen edunvalvontaan, mutta minusta tuntui etten löytänyt sosiologiasta niin sanottua kotipesääni.

Kuopioon muutettuani lähdin mukaan myös TaSOn toimintaan. Nyt kaksi vuotta hallituksessa olleena ja valmistumisen kynnyksellä on aika luovuttaa pestini seuraajalleni ja tuleville TaSO-sukupolville. Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet tavattoman nopeasti, ja minulla on ollut kunnia olla mukana hallitustoiminnassa mahtavien ihmisten siivittämänä. Oma ainejärjestöni Socius juhlii tulevana viikonloppuna 30-vuotista taivaltaan, ja tulen toimimaan kyseisissä juhlissa seremoniamestarina. Samalla nämä tulevat olemaan viimeiset vuosijuhlina opiskeluaikana. Samalla vuoden loputtua on tullut minun aikani eläköityä opiskelijajärjestötoiminnasta.

Vaikka vuosijuhlat ovat pääasiassa iloinen asia, voi omaa mielentilaa luonnehtia samalla luopumisen melankoliaksi, sillä koen yhden elämänvaiheen ja samalla kuusi ja puoli vuotta sitten aloitetun urakan lähennellä pikku hiljaa päätöstään. Kuluneet opiskeluvuodet ovat olleet elämäni parasta ja samalla raskainta aikaa. Se on ollut ensirakkauden mukanaan tuomaa vaaleanpunaista unelmaa. Viiltävistä sydänsuruista toipumista ja uudelleennousua. Itsensä arvostetuksi tuntemista, häpeää. Ehkä hivenen katkeruuttakin. Olen saanut paljon sekä antanut tavattomasti, mutta henkilökohtaisessa tilinpäätöksessä saldo komeilee lopulta plusmerkkisenä: kyllä tämä kaikki kannatti. Minun on aika suunnata katseet jo pikku hiljaa tulevaan. Vuodenvaihteen takana minua odottaa valmistuminen ammattiin, jossa työllisyysnäkymät ovat hyvät ja saan tehdä työtä jolla on konkreettisia vaikutuksia ja merkitystä ihmisten elämässä.

Vaikka tekijät vaihtuvat, TaSOkas työ jatkuu! Kanna sinäkin kortesi kekoon yhteisten asioiden ja sosiaalialan puolesta asettumalla ehdolle TaSOn hallitukseen vuodelle 2015!


Kaikella rakkaudella, tulevaisuuden myötätuuliin lujasti uskoen.
Jani
Yo-puolen koulutuspoliittinen vastaava

Jani ja Tilda kertovat lisää, miksi kannattaa hakea ehdolle TaSOn hallitukseen!