Työharjoittelu Talentialla

Hieman yli 30-vuotiaan kotkalaisen Norpan ajatelmia työharjoittelusta Talentialla, unohtamatta tunnelmia bussimatkailusta, Hesasta sekä jonkin verran opiskelusta.

Alotin työharjoittelun Talentialla 7.9. Hesas. Miä. Hui.  Opiskelija-asiamiehen työhön tutustuen pääsääntöisesti, toki myös tutustun muuhun organisaatioon. Ekaa päivää sulattelin keväästä alkaen ja koska suuntavaisto ja suunnistus on yhtä vahvoi ku englannin kieli ja laulaminen niin voitte uskoa, että kotkalaisena on joutunut pikkasen miettimään miten suunnistan mihinkin.

Jos pääset Kotkasta Hesaan melko hyvin bussilla, niin tokihan Hesas julkinen liikenne toimii äärimmäisen hyvin. Bussit, junat, metro, raitiovaunut. Ihme ettei muita ole. Eiku niin onhan siellä lentokentätkin. No siinä kun sitten mietit minkä noista valitset ja mihin aikaa niitä kulkee. Tokihan pitää näyttää helvetin kiireiseltä, koska Hesassa on kiire, kun niitä julkisia menee n. minuutin välein. Hei, meillä Kotkassa menee puolen tunnin välein bussit. No okei, ruuhka-aikana vartin välein. Joihinkin paikkoihin menee kerran päivässä bussi. Siihen kannattaa juosta. Siitä jos myöhästyt, niin ei ne töissä hyvällä katso jos Norppa tulee päivän myöhässä.

Oli ihanaa aloittaa harjoittelu sellasessa paikassa jossa siellä työskentelevät henkilöt tiesi, että joku opiskelija sinne tulee haahuilemaan. Varmaan tiiätte niitäkin harjoittelupaikkoja, jossa kukaan ei muista sun aloittavan ja ohjaajaa sulle ei löydetä. Löydetäänhän se lopulta ja valitaan se, joka on sairaslomalla. Siinä tulee vasta sitten miellyttävä fiilis. No täällä kuitenkin oli aivan eri meininki. Ohjaajia on oikein kaksin kappalein!

Säännöllinen harjoittelunohjaus on tärkeimpiä asioita harjoittelun onnistumisen kannalta. Opiskeluun kuuluvaan työharjoitteluun kuuluu asianmukainen perehdytys ja ohjaus. Jokaisella opiskelijalla tulee olla nimetty ohjaaja, joka on opiskelijan tavoitettavissa. 

No sitten itse työstä. Kyllähän Norppa on fiiliksissä kun saa juoda kahvia ilman, että kukaan kaivaa vieressä nenää. Arvatkaas kuinka ihanaa oli syödä työpaikan lounasravintolassa, jossa ei ollut yhtään alle 18v tyyppiä tai ketään, jota joudut vahtimaan ruokaillessa, ketään joka huutaa kauhuissaan ettei oo ikinä syönyt suolakurkkua. Olo oli kuin taivaassa. Terveisiä vaan sinne, missä ei tunneta rauhallinen ruokatunti -käsitettä.

Työharjoittelu on ollut niin vauhdikasta ja meno reipasta ettei oikee välillä tajuakaan missä pitäis mennä ja olla. Tähän vielä lisäksi sekoilu julkisilla on kyllä saanut opiskelijan pään pyörälle. Hienoa tässä on myös se, että kun alotin kirjoittamaan fiiliksia harjoittelun alussa niin kuvittelin, et musta tulee kirjalilija. Ajatukset kyllä laukkaa, mutta kirjallinen tuotos ei. Niin se on joka asian kanssa. Lupauduin sitten kirjoittamaan blogitekstin. Jahas. Se on kyllä niin mun luonteenvastaista. No mietin, että voisin kirjoittaa kokemuksia monimuoto-opiskelusta näin perheellisenä ihmisenä. No melkosen huono aihe. Se on syvältä. No ei oo koko aikaa, mut hankkikaa sellanen puoliso, joka on joskus kotona ja sellanen lapsi, joka osaa käyttäytyä.

Sitten ajattelin, että no kerronpa teille miten monimuoto - opiskelija rahoittaa opiskelunsa. No sekin on huono aihe. Ei se rahoita sitä mitenkään järkevästi. Se opiskelija vain elelee miehensä rahoilla ja kuvittelee valmistuttuaan pelastavansa koko maailman ja saavan sitten ihan älyttömästi rahaa ja elättävänsä sitten miehensä. Noniijust. Lupasin siis, että mun tämä kirjoitus liittyy opiskeluun jollain tavalla. Ahaa. Voin kertoa, että kun valmistuminen on kolmen kuukauden päästä niin joka ikinen asia liittyy opiskeluun!

Päädyin näiden kaikkien ajatusten ja jaarittelun jälkeen jakamaan tuntemuksiani Vahva ammatissa 1-koulutuksesta. Ensimmäinen koulutusviikonloppu pitää sisällään tietoa Talentiasta, työmarkkinajärjestelmästä, järjestäytymisestä, talentialaisena toimimisesta sekä vaikuttamisesta. Koulutuksesta saat valmiudet toimia Talentian opiskelija-aktiivina omassa oppilaitoksessa sekä paljon tietoa, josta sinulle on hyötyä myös tulevassa työssäsi. Tiedon jakaminen muille omassa oppilaitoksessasi onnistuu keveämmin esiintymiskoulutuksen mukanaan tuomalla varmuudella!

Miä en oo koskaan ennen ollut kylpylässä, miä en oo koskaan ennen lähtenyt vieraiden ihmisten kanssa minnekään. En edes rippileirille. Miä oon aina kuvitellut, et tollasis koulutuksis on tietynlaisii tyyppejä. No kyllä. Siellä oli tietynlaisia tyyppejä. Tyyppejä, jotka opiskelee mun kanssa samaa alaa. Tyyppejä, jotka kerto mielenkiintosia tarinoita opiskelusta ympäri Suomen ja työkokemuksia. Ne tyypit oli meikäläisii.

Opiskelija-asiamiehet Milja ja Tiia kerto faktaa Talentiasta, liittoon kuulumisesta. Oli myös CV- asiaa ja esiintymiskoulutusta. Tiiätte ehkä sen tunteen kun viikonlopun ohjelmasta luette, että siellä on esiintymiskoulutus. Fak. Saman tien verkkokalvoille piirtyy ne hetket, jolloin oot joutunut leikkimään ameebaa ja jotain opiskeluihin liittyvää häiriintynyttä teiniä/äitiä/isää/kissa/koiraa… Tämä ei ollut ollenkaan sellasta vaan oikeasti mielenkiintoinen pläjäys ilman sitä noloutta.

Kuten kuvasta näette. Kotkalainen perheenäiti osaa keskittyä olennaiseen.

Talentian harjoittelija

Sosionomi-opiskelija

Noora Reinikainen

Ihmisten kohtaamista

Välillä tekisi mieli nähdä sosiaaliala ohuempana, pienempänä, kaikin puolin yksiulotteisempana ja suoraviivaisempana. Sosiaali- alkuisia substantiiveja, kaiken maailman samalta kuulostavia käsitteitä on suomen kieli pullollaan. Syksy on uusien alkujen ja peruskäsitteiden opettelun aikaa, ja taas tuhannet opiskelijat ovat aloittaneet matkansa sosiaalialojen ammattilaisiksi, joiksi kasvatetaan luentojen ja harjoitteluiden kautta. Kuitenkin jokaisella meistä on onneksi omat taustamme ja ammatilliset haaveemme, eivätkä luentodiat painu kaikkien salissa istuvien mieliin samanlaisina.

Vietän paljon aikaa rautatieasemilla, joten lähtöä odotellessa tulee usein katseltua kanssamatkustajia ja ohikulkevia ihmisiä. Sosiaalialan asiakkaissa ja aseman ihmisissä voi nähdä paljon samanlaisia piirteitä. Osa ihmisistä käyttää palvelua todella harvoin, silloinkin vain kertaluontoisesti. Osa aseman penkillä istujista taas ei varsinaisesti ole menossa minnekään, vaan kuluttaa aikaansa lämpimässä, ehkä satunnaisesti jotain heille tuttua palvelua käyttäen. Pieni osa asiakkaista käyttää palvelua yhtäjaksoisesti vuodesta toiseen ja osaa etsiä itselleen halvempia ja hyödyllisempiä reittejä. Mitä yritän tällä rinnastuksella sanoa, on, että sosiaalialan eri alueista, peruspalveluista erikoisempiin ja kohdennetumpiin, lopulta kaikessa ydin on kuitenkin kahden tai useamman ihmisen kasvokkainen neuvottelu asiakkaan tilanteesta. Tällä hetkellä kuitenkin odotellaan jännittyneinä, miten uudet lait, erityisesti sosiaali- ja terveysuudistukset vaikuttavat noihin asiakaskohtaamisiin.

Puhuttaessa erilaisin termein ja lakipykälin tiukkojen vastaanottoaikojen rajoissa on haasteena keskittyä toiseen ihmiseen ja tämän ajatuksiin, mutta sen on erittäin tärkeää, jotta asiakas saa tarvitsemansa tuen, jonka avulla hän voisi kuntoutua ja päästä myös jonain päivänä tukien piiristä eroon. Kun erilaiset ihmiset tekevät sosiaalialalla erimenetelmin töitä, saavat tukea ne, jotka hakevat elämänsä aikana kerran toimeentulotukea, kuten myöskin ne, jotka käyvät päivittäin vaikkapa toimintakeskuksessa asiakkaana. Arvokas sosiaaliala on monimuotoista ja monipuolista toivottavasti myös jatkossa kaikissa Suomen kunnissa, uudistuksista ja leikkauksista huolimatta. Pidetään me opiskelijoina ääntä asiakkaittemme puolesta!

Ronja Mäkinen

Itä-Suomen yliopisto

Sosiaalityö, 2. vuosikurssi

Habari gani? - Nzuri!

Hi! Warmest greetings from Mwanza, Tanzania! I participated in August for a two-week intensive course about globally sustainable social work in this pretty city of Mwanza - the city of God as the locals say. The intensive course was arranged by North-South-South international program through which there have been exchange programs and intensive courses for students and teachers during the past ten years. Basically, the idea of the course was to join together from different countries to study, learn, discuss and share together ideas about sustainable social work.

In all we had about 30 participants on the intensive course. We had students and teachers from Mozambique, South Africa and the local University of St. Augustine in Tanzania...and then 6 students and 5 teachers from Tampere University and TAMK University of Applied Sciences.

During the two weeks we had lectures, group works, small essays to write and field visits, but I think that the pictures are the most fascinating way to tell about the intensive experiences!

So, remember to stay open-minded for the world which is full of opportunities...and read carefully your email since you never know what kind of offers and opportunities to apply there can be found ;)

STUDYING TOGETHER

In the classroom at the University of St. Augustine, Mwanza. We had some opening ceremonies where all the participantsfrom Tanzania, Mozambique, South-Africa and Finlandwere introduced. Social work is the one to unite us all :)

Starting a group work by sharing knowledge. During the intensive course we had some lectures, presentations, group works and discussions considering sustainable social work! 

The local office of Head Department of Sociology at the Universityof St. Augustine :) Not the funding but the knowledge and
desire to gain scientific understanding!

VISITING THE CITY OF MWANZA

Locals on a market. It is usual to sell some local products or to have your own
small business such as small animals, food, handicrafts or jewellery to sell.

A street view from a crowded street in Mwanza city center. Mwanza is the second or third biggest city in Tanzania and according to Wikipedia there have been about 210 000 inhabItants in 2002. 
Altought the locals tell that it  may be even a million living in Mwanza - who knows? :)

The city view from the lake Victoria. This view only tells one image of the city - these are the so called squats where mostly the poor people live in. Population density is high, infrastucture and sewage treatment are not so well organized. There have been a lot of improvement but still there squats are quite poor places to live.



ON THE FIELD VISITS

Local primary school kids saying "hello"! In Tanzania kids go to school around 7-year-olds, before that they go to
pre-school at the age of 5 or 6. The sad truth is that sometimes when one's family is too poor or the parents are sick, the older children have to stay at home to take care of it.  Luckily most of the children still have a chance to go to school :)

Saying back hello by saying "Mambo!" to some pupils. There were in total about 2 200 students in this primary education school and usually between 100-150 on one class with one teacher :o Support for these children in learning in extremely important. 

Something donated from Finland, Tampere in a local primary school! Tampere and Mwanza are sister-cities so they have quite a lot of cooperation via student and teacher exchange programmes for example.

Also visiting a center for children who used to live on the streets. There are plenty of childen living on the streets since their families cannot afford or are not in other ways able to take care of them. In this center named  Upendo Daima the childen get to live and have a normal housing with food and other daily issues. They are also supported to go to school and some clubs together to gain positive experiences about themselves. They also have an acrobatic group in which they learn to do thing together and trust the other - and the most importantly themselves <3



THE PERSONAL GROWTH

Get to meet new people, get to meet people that are from different cultural and normative systems than you are, get to hear, talk about or visit new places, challenge yourself as much as it feels good in each moment and remember - sustainable social work is about bringing the reources to the people and teaching them to use them by which they have a chance to be the artists of their own lives :) <3

Sincerely,

Eveliina Julkunen

the Vice Chairperson of TaSO ry

ps. More information from the blog of the intensive course: http://nss-sudet.blogs.tamk.fi/ !

Asunnottomien yö 17.10.2015 - Lue kuinka TaSO ry oli mukana!

TaSO ry oli mukana järjestämässä Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen asunnottomien yötä yhdessä Kuopion yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Socius ry:n ja Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) kanssa. Valtakunnallinen asunnottomien yö -tapahtuma on Vailla vakinaista asuntoa ry:n kehittämä ja TaSO ry lahjoitti 200 euroa heidän toimintansa tukemiseksi.

Kuopion kampuksen tapahtumassa kuultiin Helsingin Hietaniemenkadun palveluyksikön johtaja Sanna Sunikan, Sirkkulanpuiston toimintayhdistys ry:n Laura Meriluodon sekä ISYY:n tuutorointisihteeri Jarno Pitkon puheenvuorot asunnottomuuden eri muodoista: Sunikka kertoi asunnottomuudesta Helsingissä, Meriluodon puheenvuoro taas keskittyi Kuopion asunnottomuus- ja tukiasuntotilanteeseen. Pitko puhui opiskelijoiden heikosta asuntotilanteesta Joensuussa, jossa useille opiskelijoille joudutaan miettimään tilapäisasuntoja joka syksy.

Puheiden ohessa osallistujat pääsivät maistelemaan kasvishernekeittoa soppatykistä näkkileivän ja kuuman mehun kera.

Kun osallistujen tietoisuutta asunnottomuudesta oltiin lisätty asiantuntijoiden puheenvuorojen kautta, oli vuorossa tapahtuman seuraava osuus: opiskelijoiden asunnottomuushaaste. Tarkoituksena oli haastaa opiskelijat eläytymään asunnottomien asemaan ja samalla pohtimaan asunnottomuuteen liittyviä tekijöitä.

TaSO ry:n hallitus vietti yönsä puolijoukkueteltassa, johon osallistujat olivat tervetulleita lämmittelemään ja syömään pikkupurtavaa. Ilta kului jutustellessa ja pistettiinpä pystyyn myös Kirkonrotta-peli mukautetuin säännöin! Vaikka hallituksen jäsenet eivät rohjennetkaan asettautua makuualustoineen taivasalle, niin muista haasteeseen osallistujista kaikkein sinnikkäimmät viettivät koko yön aamuun asti ulkosalla, vaikka lämpömittari oli lähellä nollaa.

Vaikka yhden yön ulkona (tai etenkään puolijoukkueteltassa) nukkumista ei millään voi verrata oikeaan asunnottomuuteen, sai kokemus varmasti kaikki arvostamaan omaa kotiaan ja sänkyään!

Jenni/Tiedottaja

TaSO ry

Tulevaisuuden "Tales of the Grim Sleeper"-yhteiskunta?

Kuluneen viikon keskiviikkona katsoin ajatuksia herättäneen dokumentin nimeltään Tales of the Grim Sleeper, joka olit tullut tutuksi Docventures-sarjassa. Dokumentti kertoi henkilöstä nimeltä Lonnie Franklin Jr., jota epäillään kymmenen naisen raiskauksesta sekä taposta vuosina 1985–2007. Frankin Jr:n tarinan ohella dokumentti avaisi todellisuuden Los Angelesin South Central lähiön elämään, joka antaa kuvan karusta arjesta sekä järjestelmän tuomista ongelmista.

Analysoimatta Franklin Jr:n tekoja sen tarkemmin, on huomion arvoista tarkastella kyseisen dokumentin esille tuomia yhteiskunnallisia ongelmia yhdessä merkittävimmässä maailmantalouden veturissa, eli Yhdysvalloissa. Tales of the Grim Sleeper valaisi alueiden eriarvoisuuden, jonka seurauksena rikollisuus alueella on suurta, päihdeongelmia useilla ihmisillä ja tyypillistä on ylisukupolvinen köyhyys. South Centralin tilannetta ei myöskään helpota poliisin välinpitämättömyys ratkaista rikoksia ja dokumentin aikana oli huomattavissa asukkaiden negatiiviset asenteet poliiseja kohtaan.

Sosiaalialan opiskelijan näkökulmasta katsottuna dokumentin pystyi tiivistämään lauseeseen ”sosiaalialalle riittäisi töitä”. Dokumentin kuva- ja haastattelumateriaalista voi päätellä, ettei ennaltaehkäisevää työtä ole ja korjaavan työn tekemiseen olisi tarvetta usealle ammattilaiselle. Nopeasti voisi myös ajatella olevansa onnekas, kun on saanut syntyä Suomeen ja kokea hyvinvointivaltion edut kansalaisen näkökulmasta, kun uskoa viranomaisten tekemään työhön ei ole mennyt.

Millainen sitten onkaan unelmien yhteiskunta, kun sosiaalisten ongelmien voittamista absoluuttisesti on hankala saavuttaa? Mikä on Suomen tilanne ja tulevaisuus sosiaalisten ongelmien suhteen? Miten nykyiset sosiaalipoliittiset ratkaisut vaikuttavat tulevaisuuden mahdollisesti syveneviin hyvinvointieroihin? Onko Suomi jakautumassa kahtia? Ja mitä tämä kaikki tarkoittaa tulevaisuudessa sosiaalialan kannalta?

Näiden kysymysten äärellä on tulevaisuudessa haasteita sosiaalialan ammattilaisille olla puolustamassa sekä perustelemassa, miksi ennaltaehkäisevä sosiaalinen työ on tärkeää ja miksi sosiaalityöhön on tärkeää panostaa. Sen vuoksi jokaista TaSOlaista tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa - arvokas sosiaaliala tarvitsee hyvin koulutettuja ja jaksavia ammattilaisia!

Lopuksi vielä linkki itse dokumenttiin: Tales of the Grim Sleeper: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/12/docventuresin-viikon-leffa-tales-grim-sleeper !

Motivaatiota opiskelunsyksyyn toivotellen,

Kalle-Pekka Hietala

TaSO ry

Opiskelijajärjestötoimintaa vuodesta toiseen - miksi ihmeessä?

Blogissamme näyttäisi muodostuneen perinteeksi, että väistyville hallituksen jäsenille suodaan mahdollisuus tehdä henkistä tilinpäätöstä hallitustoiminnan lähentyessä loppuaan. Omat opiskeluaikani ovat väistämättä gradun sivumäärän lisääntyessä lähenemässä loppuaan ja sen myötä myös monivuotinen toiminta opiskelijajärjestöissä – ensin paikallisessa ainejärjestössä ja sen jälkeen armaassa TaSO ry:ssämme – tulee päättymään tähän vuoteen. Tämä onkin allekirjoittaneen pohdintaa siitä, miksi ajan, hien ja kyynelien vuodattaminen opiskelijatoimintaan on ollut sen arvoista. 

Niin, kun erilaisiin opiskelijajärjestöihin pyritään saamaan mukaan uusia toimijoita, yleensä osallistumista markkinoidaan erilaisilla lausahduksilla, jotka eivät välttämättä ole kuitenkaan kovin kuvaavia. Nämä sloganit kuitenkin juontavat juurensa jostain.  

”Tässä oppii tosi paljon uutta” 

Niin, mitä konkreettista järjestötoiminnassa muka voi oppia? Vastaus: kaikkea yhteisöllisen toiminnan strategisesta suunnittelusta siihen, mistä kannattaa tilata parhaat voileipäkakut. Itse olen jo pitkään laittanut kaikki järjestötehtäväni näkyviin ansioluettelooni ja osaan varmasti kysyttäessä selittää, mitä olen kustakin toimesta oppinut sellaista, että siitä on jotain hyötyä loppuelämäni kannalta. Järjestötoiminnan kautta opittavilla asioilla onkin mielestäni hämmästyttävän paljon relevanssia sosiaalialan kannalta. Päällisin puolin järjestötoiminnassa saatetaan järjestää tapahtumia, tiedottaa ajankohtaisista asioista ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kuitenkin, minä näen oppineeni tällaisen toiminnan kautta ryhmätoiminnan taitoja, asioiden priorisointia, kokonaisuuksien ja prosessien hallintaa ja massatapahtumien organisointia – kuulostaa aika myyvältä oman osaamisen kuvaamiselta ja oivan sosiaalialan ammattilaisen taidoilta! Ja aina välillä on tullut tarpeen myös tietää, mistä todellakin saa tilattua parhaiten vaikka kinkkukiusausta kokonaisen komppanian tarpeisiin…  

”Päivääkään en vaihtaisi pois” 

No jos rehellisiä ollaan, niin enköhän vaihtaisi. Järjestötoimintaa mainostetaan usein mukavana ja paljon antavana yhteisöllisenä puuhana, mutta toisaalta kuuluu ärsyttävään aikuismaiseen realismiin tiedostaa, että kaikki ei aina voi olla kivaa. Siispä kaikkeen järjestötoimintaan liittyy niiden hyvien ja mahtavien hetkien lisäksi myös niitä huonompia. Järjestötoiminnassa huonoja hetkiä saatetaan kokea esimerkiksi kaikkein kireimpien valmisteluvaiheiden aikana, kun tuntuu että pitäisi revetä miljoonaan paikkaan samaan aikaan tai silloin, kun yritetään jakaa tehtäviä, mutta tuntuu, että ne päätyvät yhden ihmisen hoidettavaksi. Vaikeudestaan huolimatta kuitenkin myös hetket, kun asiat tökkivät, voivat olla erittäin antoisia hetkiä järjestötoiminnassa. Tällöin voidaan saavuttaa paljon yhteisesti asiaa pohtimalla ja reflektoimalla, että miksi asiat tökkivät. Järjestöurani aikana olen kohdannut useita vaikeita hetkiä, kun olen joutunut esimerkiksi kohtaamaan omia tai myös muiden mokia. Tällaisia hetkiä muistan kuitenkin myös lämmöllä, koska muistan yhdessä hallituskavereiden kanssa koettujen vaikeuksien lujittaneen luottamusta ja suhteita näihin ihmisiin – puhumattakaan ongelmanratkaisu- ja reflektointitaitojen kartuttamisesta...  

Oman motivaationi jäsentämisessä helpotti aikanaan paljon se, kun määrittelin järjestötoiminnan omalla kohdallani harrastukseksi. Jotkut harrastavat jalkapalloa, toiset pitsinnypläystä, jotkut bodausta, toiset vieraiden kielien lukemista – minä harrastan järjestö-toimintaa suurella sydämellä. Olen varma, että jokaisella on rakkaimpien ja vaativimpien harrastusten kohdalla tullut väsymyksen hetkiä, jolloin puuskahtaa ”miksi mä teen tätä hommaa”. Näiden hetkien jälkeen tiedän kuitenkin vastauksen - rakkaudesta lajiin. 

”Verkostoituu ja tutustuu uusiin ihmisiin” 

No joo, mutta mitä erityistä sillä saa, että tulee järjestötoimintaan mukaan tutustumaan näihin uusiin ihmisiin? Omalla kohdallani voin sanoa oman alani ihmisiin tutustumisen opettaneen itselleni ammatillisesti hurjan paljon. Järjestötoiminnassa harvemmin vain tehdään suunnitellut asiat ja lähdetään kotiin, vaan yhteisen tekemisen puitteissa jaetaan samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa ajatuksia ja kokemuksia. Tutustumalla oman alansa kollegoihin pääsee kehittämään omia orastavia ammatillisia näkemyksiään ja kuulemaan sellaisten toimintasektorien sisällöistä, joista itsellä ei välttämättä ole kokemusta mutta hallituskaverilla on. Jossain vaiheessa opiskelijajärjestötoimijoiden polut viettävät ainakin toivottavasti myös työelämään, jolloin opiskelijajärjestöaikoina luodut kontaktit voivat muodostua yllättävän tarpeellisiksi. Jos tarvitsen nopeasti tietoa erilaisista palveluista, toimijoista tai muuten vaan tarvitsen kontaktia jonnekin aivan muulle toimintakentälle, niin näitä kontakteja saattaa löytyä vino pino puhelimesta tai Facebookista. 

Järjestötoiminta ei ole kuitenkaan pelkkää teknistä verkostoitumista. Minulle järjestötoiminta on tarkoittanut opiskeluaikaisen henkisen kodin löytämistä ja sitä, että löysin yhteisön jossa koin tulevani hyväksytyksi ja arvostetuksi. Valitettava tosiasia nykyisessä korkeakouluopiskelussa kun on se, että se saattaa olla kovin yksinäistä ja suorittamista. Itse aikanaan opinnot aloitettuani hämmennyin tästä ja koin hyvin voimakkaasti, että korkeakouluyhteisössä on liian helppo jäädä sivuun ja sosiaalisten kontaktien ulkopuolelle. Kuitenkin sen jälkeen, kun uskaltauduin mukaan opiskelijajärjestötoimintaan, minun ei ole tarvinnut olla enää yksinäinen. True story.  

”Joukossa on voimaa” 

No mutta kun on. Ammattiyhdistystoimintaa perustellaan usein sillä, että ilman kollegoidensa kollektiivista tukea työntekijä on yksin järjestelmää vastaan. Vuosi 2015 on ollut omana opiskeluaikanani (joka siis kattaa aikaa jo viime vuosikymmeneltä) poikkeuksellinen, sillä yhteiskunnallinen liikehdintä on lisääntynyt silminnähden: kuluvana vuonna on järjestetty lähestulkoon enemmän mielenosoituksia kuin aikaisemmin yhteensä. Syksyn 2015 tapahtumat ja Suomen hallituksen rämpivä toiminta yhteiskunnallisten rakenteiden ja työelämän muuttamiseksi on osoittanut, että aika ei ole ajanut ohi ay-toiminnasta ja sen tarpeellisuudesta. Digiaktivisti Edward Snowden on sanonut seuraavaa:  

"Arguing that you don't care about the right to privacy because you have nothing to hide is no different than saying you don't care about free speech because you have nothing to say”.
  

Snowdenin sitaatti tiivistää mielestäni erään tärkeän järjestötoiminnassa oppimani asian: vaikka et kokisi omalta kohdaltasi jotain työelämässä kohtaamaasi epäkohtaa tärkeäksi ja merkittäväksi, asia ei todennäköisesti kuitenkaan kosketa pelkästään sinua. Ay-toimintaa tarvitaan, koska solidaarisuus työkavereita ja kollegoita kohtaan ei voi olla pelkästään olalle taputtamista tai sen toivomista, että kunhan itseäni ei koskisi sellaiset onnettomuudet, jotka mahdollisesti työkaveria ovat kohdanneet. Solidaarisuus on myös tekoja ja yhteistä toimintaa. Ja siitä kun ei pääse mihinkään, että 5 ihmistä saa huomattavasti enemmän aikaan yhteisöllisiä muutoksia kuin yksittäinen ihminen! 

*** 

Kuluneiden sloganeiden takana piilee kuin piileekin siis erittäin hyviä syitä lähteä mukaan järjestötoimintaan: verkostojen luominen, ansioluettelonsa buustaaminen, ryhmätoiminnan taitojen oppiminen… Nämä syyt ovat kuitenkin omasta mielestäni osittain teknisiä ja sellaisia ohessa saatavia hyötyjä, joita itse en tullut edes ajatelleeksi lähtiessäni aktiiviseen opiskelijatoimintaa mukaan ensimmäisenä opiskelijasyksynäni. Suurin motivaatio ja eteenpäin ajanut asia kaikkina näinä vuosina on kuitenkin ollut se hullu ilo mitä saa yhdessä tekemisestä huippujen ihmisten kanssa sellaisten itselleen merkityksellisten asioiden äärellä, joita myös muut pitävät tärkeinä. Ja tästäkö sitten pitäisi luopua? Nojaa, onneksi on alueyhdistystoimintaa…  

haikeissa tunnelmissa oleva TaSO ry:n hallituksen puheenjohtaja, 

Lotta Reito 

Ps. TaSO ry:n hallituspaikat ovat jaossa TaSO-päivillä pidettävässä syyskokouksessa 14.11.2015. Älä jää arpomaan lähtisitkö vasta ensi vuonna niin ei tarvitse harmitella! Katso sähköpostistasi tai nettisivuiltamme ohjeet siitä, miten haet hallitukseen! 

Jaa TaSOlta voi saada rahaa? Täh?

Taas se lähenee. On jälleen se aika syksystä. Yhdistysavustushakemusten deadline vaanii nurkan takana. 

Niin mikä?

Yhdistysavustus on TaSO ry:n myöntämää rahallista tukea sellaista toimintaa varten, jonka tavoitteena on sosiaalialan korkeakouluopiskelijoiden koulutus- tai virkistäytymistoiminta.

Oookei, mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Yhdistysavustusten myöntämisellä TaSO ry haluaa tukea rahallisesti jäsentensä ja sosiaalialan opiskelijajärjestöjen toimintaa ja tapahtumien järjestämistä. Jos siis opiskelijaporukka tai järjestö toteaa, että haluaisivat järjestää jonkun tosi mahtavan tapahtuman, mutta taloudelliset resurssit eivät siihen siitä, voi avustusta tapahtuman järjestämiseen hakea TaSO ry:ltä. Opiskelijajoukko tai –järjestö täyttää yhdistysavustushakemuksen, joka toimitetaan TaSO ry:lle. Saapuneiden hakemusten perusteella TaSO ry:n hallitus tekee päätökset myönnettävistä avustuksista kahdesti keväällä ja kahdesti syksyllä. Käsittelemme jokaisen hakemuksen erikseen ja tapauskohtaisesti, huomioiden kuitenkin suunnitellun tapahtuman kokonaisbudjetin. Tarkoitus ei pääsääntöisesti ole siis se, että avustuksella katetaan kaikki tapahtuman kulut.

Jäsenistö ei ehkä aina tiedä, mihin kaikkeen toimintaan TaSO ry:n yhdistysavustuksia voisi hakea. Vuosijuhlat ja opintomatkat ovat tavallisimpia yhdistysavustuksen hakukohteita, mutta myös erilaisiin työpajoihin, koulutustilaisuuksien järjestämiseen sekä opiskelijoiden virkistystapahtumiin voi yhdistysavustusta kysyä, kun olette TaSO ry:n jäseniä ja sosiaalialan korkeakouluopiskelijoita.  Yleisenä ohjeena on, että avustusta voi hakea yhdistys tai isompi opiskelijaryhmittymä ja että avustusta haetaan mahdollisimman suurta opiskelijajoukkoa hyödyttävään tapahtumaan. Olemme linjanneet siis siten, että yksittäisiä opiskelijoita koskevia hakemuksia, esimerkiksi lisäkoulutuksia tai opintomatkoja, yhdistyksellämme ei valitettavasti ole mahdollisuuksia tukea.

Miten TaSO ry sitten osallistuu sellaisten tapahtumien järjestämiseen, joihin haetaan yhdistysavustusta? Vastaus: rahallisesti ja näkyvyyttä saamalla. Myöntäessään yhdistysavustuksia TaSO ry haluaa ensisijaisesti kannustaa jäsenistöään omien tapahtumien järjestämiseen ja näin tukea opiskelijatoimintaa. Tarkoitus ei siis missään nimessä ole ”ryövätä” tapahtumia omiin nimiimme vaan kiitos ja kunnia kuuluvat tapahtumien pääorganisaattorille, vaikka myöntäisimme tapahtuman toteuttamista varten yhdistysavustusta. Yhdistysavustusta myöntäessä toivoisimme tapahtuman kuitenkin tuovan näkyvyyttä myös TaSO ry:lle. Tästä syystä esimerkiksi TaSO ry:n logon esiintuominen mainostuksissa, blogitekstin kirjoittaminen TaSO ry:n blogiin järjestetystä tapahtumasta tai TaSO ry:n bannerin/ständin pystyttäminen tapahtuman ajaksi olisi aivan huippu juttu!

Kuitenkin, TaSO ry:tä on mahdollista pyytää myös kaveriksi ja kumppaniksi järjestämään opiskelijoille tapahtumia eri puolilla Suomea. Tällöin rahallisen tuen lisäksi tapahtuman järjestämiseen saa hallituksemme aluevastaavan, jonka kanssa tehdään suunnitelma siitä, miten TaSO ry osallistuu tapahtuman järjestämiseen. Tällaisia tapahtumia, jotka tehdään selkeästi yhteistyössä alueellisten opiskelijatoimijoiden sekä TaSO ry:n kanssa, kutsutaan aluetapahtumiksi. Yleensä tällaisen aluetapahtuman yhteyteen pyritään järjestämään myös TaSO ry:n hallituksen kokous, jolloin lähtökohtaisesti kaikki TaSOn hallituslaiset ovat paikalla tapahtumassa osallistumassa, auttamassa ja tukemassa. Aluetapahtumien myötä pyrimme opiskelija-aktiivisuuden tukemisen lisäksi lisäämään jäsenistön tietoisuutta järjestön toiminnasta, tuomaan hallitusta tutummaksi jäsenistölle sekä viettämään yhteistä aikaa opiskelijoiden kanssa.

Aluetapahtumat ovat siten eri asia kuin yhdistysavustukset. Yhdistysavustukset on tarkoitettu tueksi jäsenille ja opiskelijoille, jotta he voivat itse järjestää mieleisiään tapahtumia esimerkiksi oppilaitoksissaan tai ainejärjestössään. Jos taas tuntuu siltä, että olisi kiva saada aikaan vähän isompaa tapahtumaa yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa tai että omat ajalliset, tiedolliset tai muunlaiset resurssit eivät aivan riitä oman tapahtuman järjestämiseen, lähdemme mieluusti TaSO ry:ssä mukaan tällaisten tapahtumien suunnitteluun!

Kuluneiden vuosien aikana on ollut huomattavissa suuntausta, että yhdistysavustuksemme alkaa olla jo melko tunnettu käsite jäsenistömme keskuudessa. Kuitenkin tapahtumien järjestämisessä yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa on ollut hieman enemmän hankaluuksia siten, että yhteistyökumppaneita on ollut hieman hankala löytää. Vuosittain tavoitteenamme on, että saisimme järjestettyä n. kaksi aluetapahtumaa (yksi keväällä ja yksi syksyllä). Esimerkiksi keväällä 2015 vietimme aluetapahtumaa Jyväskylässä sitsien merkeissä ja nyt lokakuussa osallistumme Kuopiossa paikallisten opiskelijoiden järjestämään tapahtumaan Asunnottomien yönä.

Jos sinulla tai järjestölläsi siis on mielessänne joku aivan mahtava tapahtuma, mutta et tiedä, mistä saisit apua tapahtuman järjestämiseen, niin ota yhteyttä TaSO ry:n hallitukseen ja hae yhdistysavustusta tai ehdota meille aluetapahtuman järjestämistä alueellanne. Jos et tiedä, kumpaan ”kategoriaan” tapahtuma-ajatuksesi menisi, ota siinä tapauksessa myös yhteys hallitukseen niin voimme miettiä asiaa yhdessä!

Tarkemmat ohjeet yhdistysavustuksista löydät TaSO ry:n kotisivuilta:  (http://www.talentia.fi/talentia/jasenyhdistykset/talentian_sosiaalialan_opiskelijat_taso_ry/toiminta/yhdistysavustukset). 

Syksyn 2015 hakemusten deadlinet ovat 10.10.2015 ja 5.12.2015.

Terkuin,

Anniina Netsäinen

tapahtuma- ja yo-työmarkkinavastaava

TaSO ry