Kun joulu on...

”Kun maas on hanki ja järvet jäässä

ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat.
Vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat.
Ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.”

Niin, kun joulu on. Jotenkin joulu tuntuu yllättävän joka vuosi samalla tavalla kuin lumen tulo yllättää autoilijat ja VR:n. Tänä vuonna lumi ei kuitenkaan ole juurikaan päässyt yllättelemään ja joulua vietetäänkin suuressa osassa maata harmaankalpeissa maisemissa – eikä hankien korkeiden nietosten keskellä. Tästä huolimatta joulu on taas tullut.

Joulun tulemisen ja joulumielelle pääsemisen ei pitäisikään olla kiinni säästä, vaan joulumieltä rakentaa rauhoittuminen, läheisten kanssa oleminen ja kenties myös satunnaiset koristukset, jotka muistuttavat todellakin juhlan ajasta. Jouluhengen vaalimiseen kuitenkin pitäisi kuulua hössötyksen, tössötyksen, ruuanlaittamisen, lahjojen ostamisen ja kaikenkarvaisen stressaamisen lisäksi sen muistaminen, että joulu on valitettavasti myös yksinäisyyden, surun ja syrjäänvetäytymisen aikaa – kaikilla ei ole mahdollista olla muistamatta huolta ja murhetta. Vähävaraisille, kipeille, yksinäisille, vailla turvallista asuntoa oleville ja muille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty yhtymään mainstream –tyyppiseen joulunviettoon lahjoineen ja perhekokoontumisineen, joulu saattaa päinvastoin olla ikävästi muistuttavaa aikaa siitä, mistä jäädään tahtomattaankin paitsi.

Meillä kaikilla on kykyjä ja mahdollisuuksia muistaa myös muita ja tehdä hyvää ympärillämme joulun aikana. Tänä jouluna haastankin kaikkia ottamaan oman joulunsa osaksi omastaan antamisen. Ota selvää omalla paikkakunnallasi tapahtuvista joulun ajan tapahtumista, joita järjestetään sellaisille, jotka eivät pysty itse omaa jouluaan järjestämään, ja osallistu tapahtumiin vaikka pienelläkin panostuksella. Hymyile vastaantulijalle. Avaa ovi ikäihmiselle ja auta kynnyksen yli. Käy toivottamassa hyvää joulua naapurin yksinäiselle Pertille tai Sirkalle ja istu heidän kanssaan hetki.

Haastan ajattelemaan kuitenkin myös siten, että yhteiskunnan marginaaleissa elävien ja apua tarvitsevien ihmisten muistaminen ei ole ainoastaan jouluna tapahtuvaa erityistä muistamista. Yhteiskuntamme haavoittuvaisten jäsenten tukeminen pitäisi olla osa jokaista arkipäivää – oli kyseessä sitten maanantai, tiistai, joulu taikka juhannus. Jos et siis tänä jouluna ehdikään osallistumaan yömajan joulujuhlaan tai kantamaan Joulupuu –keräykseen lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille, voit aloittaa joka päivä auttamisen uudestaan. Sinulla ja minulla on varmasti mahdollisuus jokaisena päivänä tehdä jotain, pientä tai suurta, toisten ihmisten hyvinvoinnin eteen ja auttaa jotakuta sellaista, joka ei omin voimin jaksa. Tämän ei pitäisi olla ainoastaan joulun taikaa, vaan arkipäivän aikaa. Naapurin Pertti ja Sirkka ovat varmasti yhtä iloisia kutsuessasi itsesi kylään myös vaikka ensi viikolla.

TaSO ry:n hallitus laskeutuu hiljalleen joulunviettoon ja uuden vuoden alusta remmiin hyppääkin uuden uutukainen hallitus uusine toimijoineen! Vuoden 2015 hallitus toivottaa rauhallisia ja lämminhenkisiä joulunpyhiä itse kullekin väelle ja säädylle – olkoon tuleva vuosi vähintään yhtä loistava kuin taakse jäävä!

jouluterveisin,

Lotta Reito

TaSO ry:n hallituksen väistyvä puheenjohtaja

Sote-päiväkirja: Tutustumismatka Eksoteen

Olen valmistunut sosionomiksi (AMK) joulukuussa 2014. Työskentelen Helsingin kaupungin Sosiaali- ja lähityössä, eli käytännössä ikäihmisten sosiaaliohjauksen parissa. Kävin 17.9.2015 tutustumismatkalla Etelä-Karjalassa, jossa on käytössä niin sanottu Eksote-alue, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri. Lähdimme reissuun Helsingin vanhusneuvoston kanssa, ja tapasimme paikan päällä sekä Eksoten johtoa että paikallista Lappeenrannan vanhusneuvostoa. Tässä muutama ajatus matkan annista. Tämä kirjoitus edustaa omia subjektiivisia näkemyksiäni kyseisestä tutustumismatkasta ja sen aikana koetusta. Työnkuvani takia tarkastelin Eksotea vain ikäihmisten palvelurakenteiden näkökulmasta.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin toiminta on lähtenyt käyntiin vuoden 2010 aikana, ja kyseiseen kuntayhtymään kuuluu noin kymmenisen kuntaa. Eksoten päällimmäisenä funktiona on yhdenmukaistaa palvelurakenteita ja sitä kautta sujuvoittaa yhdenvertaisia palveluja sekä säästää kuluja. Kuntayhtymässä tehdään tiivistä yhteistyötä alueen Työ- ja elinkeinotoimistojen sekä Kelan kanssa. Tavoitteena on parantaa tiedonkulkua ja lisätä läpinäkyvyyttä eri toimijoiden välillä.

Kuntayhtymän johtamisfilosofia perustuu vahvasti Lean-ajatteluun. Lean-ajattelumalli pyrkii työsidonnaisten päällekkäisyyksien poistamiseen ja sitä kautta tehokkuuden lisäämiseen. Lean-menetelmästä voi lukea lisää esimerkiksi seuraavan sivuston kautta: http://johtajuus.com/mita-vaaditaan-lean-ajattelun-johtajalta/. Käytännön tasolla ”liinaus” voi esimerkiksi tarkoittaa potilasjonojen lyhentämistä asiakkaiden aikaisemman kotouttamisen kautta. Tämä kytkeytyy Eksoten ”toimintakykyisenä kotona” –ajatteluun, johon sisältyy asiakkaiden aiempaa omatoimisempi (koti)kuntoutus, hoito- ja palvelurakenteiden kotilähtöisyys, asiakkaiden oikea-aikainen ohjaaminen oikeaan paikkaan sekä sähköisen asioinnin edistäminen. Kuntayhtymä seuraa sosiaali- ja terveysalan digitrendejä muun muassa robotiikan, tietojärjestelmien ja erilaisten virtuaaliympäristöjen kautta.

So far so good? Eksote on eräänlainen edelläkävijä tulevien sote- ja itsehallintoalueiden suhteen. Etelä-Karjalan kunnissa sosiaali- ja terveyspiiriin liittyminen ei kuitenkaan ole mennyt läpi mukisematta. Kuntapäättäjät ovat olleet huolissaan esimerkiksi siitä, että kuntien paikallisen päätäntävallan katoamisen myötä palvelut ja henkilöresurssit nähtäisiin aiempaa useammin ”pelkkinä euromäärinä”, joista lähdetään helpommin karsimaan ylikunnallisessa päätäntävallassa. Päättäjät ovat paikallistasolla pohtineet tämän johtavan palveluiden alibudjetointiin.

Lappeenrannan vanhusneuvoston silmin Eksote-yhteistyö ei ole ollut mutkatonta. Etelä-Karjalan kunnalliset vanhusneuvostot eivät ole olleet mukana Eksoten suunnitteluyhteistyössä lain edellyttämällä tavalla. Lappeenrannan vanhusneuvoston mielestä Eksoten toiminta on ollut suhteellisen talouspainotteista, kotihoito on tietyiltä osin ontunut ja iäkkäiden ihmisten aiempaa aikaisemmat kotouttamiset on koettu riskialttiina ratkaisuina. Toisaalta ikäihmisten kuntoutustoiminnan aktivoituminen on nähty positiivisena askelmerkkinä.

SO-TE -terveisiä TaSO-päiviltä marraskuussa!

Kuulin ja koin henkilökohtaisesti vain pienen murto-osan Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin toiminnasta, toimivuudesta ja toimimattomuudesta. Näin sote- ja itsehallintoalueiden muutosten aikana tämä oli hyvinkin ajankohtainen vierailu, joka pisti miettimään Suomen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen tulevaisuutta. Onko kansallinen tuottajajärjestelmämme menossa aiempaa yritysmäisempään suuntaan sote- ja itsehallintoalueiden myötä? Miten huomioidaan tämän valtavan ison kokonaisuuden paikalliset tulokset ja tarpeet?

Sote-soppa porisee ja aika näyttää,

Touko Niinimäki, sosionomi (AMK)

Joku liittari, ketä kiinnostaa?

Istahdan alas, riisun kengät ja vedän villasukat jalkaani. Otan esille kasan kokouspapereita, kynän, muistilappuja ja läppärin. Katselen ympärilleni – näen kymmeniä eri-ikäisiä ihmisiä ja taustaltaan tiedän heidän olevan kovimpia sosiaalialan osaajia. Edessä heillä on nimikyltit ja yhtäläisiä kasoja kokouspapereita. Katsahdan vielä kelloon. Aikaa on kolme minuuttia hakea kupillinen kahvia. Haen kahvin, otan rennon asennon ja on aika päästä seuraamaan sosiaalialan päätöksenteon ydintä: Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentia ry:n liittokokousta!

Talentian liittovaltuusto, eli liittari, on Talentian korkein päättävä elin. Toisin sanoen liittovaltuusto toimii kuten valtion eduskunta tehden päätöksiä hallituksen esitysten pohjalta. Kuulostaa ehkä kaukaiselta, mutta on hyvinkin konkreettista ja arkista. Liittari keskustellaan ja linjataan Talentian näkemystä ajankohtaisiin sosiaalialan asioihin, kuten SOTE-uudistukseen, yhteiskuntasopi-musneuvotteluihin tai tuleviin lainsäädäntöuudistuksiin. Kuulostaa ehkä edelleen kaukaiselta. Konkreettisesti kyse on siitä, millä reunaehdoilla, resursseilla, työnkuvilla ja työntekijän oikeuksilla saamme työtämme jatkossa tehdä. Liittari päättää myös Talentian järjestöluonteeseen kuuluvista asioita: talousarvion ja toimintasuunnitelman hyväksymisestä, strategisista linjauksista ja mahdollisista tulevista hankkeista. 

Liittarit ovat myös erinomainen paikka verkostoitua ja virkistäytyä. Tarjolla kokoustelun ja keskustelun välissä on kahvittelu- ja lounashetkiä. Tällöin on hyvä tilaisuus päästä juttusille Suomen eri kuntia, kuntayhtymiä, sairaanhoitopiirejä, yksityisiä palveluntuottajia ja järjestlöjä edustavia sosiaalialan osaajien kanssa. Kokemusta on, että keskustelujen laatu ja itselle saatu tietämys huimaa aloittelijan päätä :) Lisäksi virkistäytymistä voi tapahtua esimerkiksi ravintolaillallisen ja teatteriesityksen muodossa, kuten tämän viikonlopun liittarissa. Ei huonoa vapaa-ajan tarjontaa, josta ei edes aiheudu kuluja!

TaSO ry:n vuoden 2016 teema on rohkeus vaikuttaa. Suuria sanoja opiskelijoille, jotka ovat vielä oman ammatti-identiteettinsä ja osaamisensa rakennusvaiheessa sekä elämäntilanteeltaan usein moneen suuntaan repivien kiireiden keskellä. On opiskelua tentteineen ja esseineen, usealla on töitä työvuorojen sopimisineen ja haastavine työnkuvineen sekä joillakin perhe ja muu arki aikatauluineen. Silti ajattelen, että tilaa voi löytyä myös vaikuttamiseen sillä vaikuttaminen perustuu keskeisesti vuorovaikutukseen. Sen ei tarvitse perustua tuhattuntiseen kouluttautumiseen tai argumenttien hiomiseen puheviestintäklinikalla, vaan siihen, että sinulla on jotain sanottavaa ja saat suusi avattua oikeassa paikassa. Vaikuttamisen paikkoja voivat olla keskustelu vierustoverin kanssa pitkällä bussimatkalla, puheenvuoro tärkeästä aiheesta työpaikan viikkopalaverissa, Facebook-päivitys tärkeäksi kokemastasi uutisesta tai välikommentti sukulaisten kesken joulupöydässä. Vaikuttaminen voi tapahtua koko ajan, missä vain ja milloin vain. Tärkeää on se, että uskallat sanoa, kirjoittaa tai ”tykätä” mielipiteesi, olipa se sitten kärkevä tai lähinnä suuntaa antava. Tärkeää on lausua mielipiteensä eri väyliä pitkin,
                                                                     ...sillä sosiaalialalla ei tule uskaltaa olla hiljaa! 

#arvokassosiaaliala #taso15 #talentianopiskelijatoiminta #talentia #opiskelijavaikuttaminen

Terveisin,
Talentian hallituksen varajäsenen ominaisuudessa Talentian liittarista
TaSO: vpj Eveliina

***  ***
ps. Liittariin valitaan opiskelijajäsenet kahden vuoden välein valtakunnallisen vaalin kautta - seuraavat vaalit on keväällä 2016 ja ehdolle voi asettua kuka tahansa sosiaalialaa opiskeleva TaSO ry:n jäsen!
***  ***

Ihminen ihmisenä ja ongelmat ongelmina

”Hyi v***u”, kertoi eräs päihdehuollon asiakas terveydenhuollon edustajan tokaisseen, kun sai tietää asiakkaan sairastavan C-hepatiittia. Olin sosiaalityön harjoittelussa, ja menin hämilleni: vieläkö tällaisia asenteita on liikkeellä? Ja vieläpä ammattilaisella.

Tämä kuulemani tapaus oli yksi niistä monista negatiivisista kohtaamisista, joista työharjoitteluni aikana sain kuulla. Toisinaan lääkäri saattoi jo ovelta huudahtaa, että ”ei sitten kirjoita pkv-lääkkeitä”, kun kipeytyneeseen raajaan apua hakemaan tulleen esitiedoista näkyi koodi F11.2: Opioidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä. Useat olivat kohdanneet negatiivista suhtautumista myös toisilta kuntoutujilta, jotka huumeriippuvuuden sijaan kärsivät alkoholiriippuvuudesta. Kärsiessään ”vain alkoholiriippuvuudesta” toiset kokivat olevansa parempia kansalaisia – onhan alkoholi laillinen päihde. Sitä ei tarvitse etsiä pimeiltä kujilta salamyhkäisiltä tyypeiltä, vaan sitä voi huoletta ostaa ihan kirkkaassa päivänvalossa keskustan marketista.

Päihderiippuvuudesta kärsivien ihmisten asema ei ole kovin korkealla julkisessa keskustelussa, huumeista riippuvaisten vielä alempana kuin alkoholismista kärsivien. Omituista kyllä, kanssakulkijoiden ja toisinaan hoitohenkilökunnan asenteet käyttäjää kohtaan riippuvat päihteestä. Jos joku sekoilee humalapäissään julkisella paikalla, häneen suhtaudutaan useimmiten huvittuneesti ja hymähdellen. Jos saman ihmisen tiedettäisiin käyttäneen huumeita päihtyäkseen, suhtautuminen muuttuu heti vakavammaksi. Käytetyn päihteen laillisuus tai laittomuus ja päihteidenkäyttö ylipäätään tuntuu olevan joillekin pätevä syy syrjiä apua hakevaa ihmistä.

Kukaan tuskin valitsee sairastaa C-hepatiittia, tulla päihderiippuvaiseksi tai alamaailman kasvatiksi. Sellaiset asiat tapahtuvat, eivät toki itsestään, mutta omalla painollaan. Ihmiset ajautuvat päihteiden piiriin pienillä ja suurilla valinnoilla, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Suuriin ja ikäviin mittasuhteisiin kasvava kierre saattaa lähteä jostakin hyvinkin arkisesta asiasta, esimerkiksi kokeilunhalusta, kaverin tarjoamasta maistiaisesta tai syvään juurtuneesta mielipahasta. Syyt päihteidenkäyttöön ovat jokaisella omanlaisensa, tai liekö edes aina syytä löydettävissäkään. Sosiaalityössä emme voi vaikuttaa asiakkaan historiaan emmekä välttämättä koskaan saa tietää sitä polkua, joka hänet on johtanut juuri tähän pisteeseen. Onko siihen edes tarvetta? Ongelmia on joskus helpompi ymmärtää, kun tietää niiden syyt, mutta selittely ei ole sosiaalityön ydintä. Minä ainakin haluan valmistua sosiaalityöntekijäksi, joka kunnioittaa ihmisiä siitä huolimatta, mitä he ovat tehneet tai kokeneet, sillä enhän minä tai kukaan muukaan voi tietää toisen perusteluja valinnoilleen. Jokaisella on oma kokemusmaailmansa, eikä se toisille avaudu ikinä samanlaisena kuin kokijalle itselleen.

Rikosylikomisario Thomas Elfgren toivoi äskettäin Ylen Huume-Suomen historia -dokumenttisarjassa keskustelua siitä, että ”millä tavalla addiktiot saadaan siirrettyä kriminaalipolitiikasta sosiaalipolitiikan puolelle”. Tämän voisi tulkita toiveeksi siirtyä rangaistuksista ongelmanratkontaan, sakoista ja tuomioista väliintuloihin ja muutostyöhön. Ajatuksessa on järkeä: miksi rankaista lisää ihmistä, jolla on todennäköisesti jo jonkinasteisia ongelmia käyttäessään päihteitä siinä määrin, että siitä halutaan häntä rankaista? Negatiivinen kierre tulisi sen sijaan pyrkiä katkaisemaan askeleella positiiviseen. Miten se käytännössä tapahtuu, siihen on tuskin yhtä pätevää vastausta. Ainakin aluksi auttaisi, jos sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset suhtautuisivat apua hakevaan ihmiseen positiivisesti ja kannustavasti moittimisen sijaan. Ei päihteidenkäyttökään turruta ihmistä tunteettomaksi olioksi, joka kestäisi mitä vain kenenkä vain suusta. Halveksitut ja hyljeksityt asiakkaat tuskin kaipaavat lisää moralisointia tilanteeseensa – totuus ihmisen päihteidenkäytöstä on usein valjennut myös hänelle itselleen siinä vaiheessa, kun hän hakee apua päihdehuollosta.

Sosiaalityön koulutuksessa yksi tärkeimmistä opeista on ollut, että asiakas ei ole yhtä kuin ongelmansa. On ihmisiä, joilla on erilaisia ongelmia, mutta ei ongelmaihmisiä. En usko, että kukaan pitäisi siitä, että monipuolinen kokonaisuus nimeltä persoona leimataan yhden ominaisuuden tai asian perusteella. Kun tapaat asiakkaan, jolla on päihdeongelma, anna hänelle aikaa ja ole kiinnostunut myös siitä mitä on ensivaikutelman takana. Hän on jonkun lapsi, ehkä myös sisar, vanhempi, puoliso. Kaveripiirinsä luottotyyppi, harrastusporukkansa ykkönen, työpaikkansa taituri. Lapsuuden traumoista selviytyjä, perheväkivallan uhri, hyväksikäytetty ystävä. Hän on varmasti paljon muutakin kuin ”päihdeongelmainen”, aivan kuten sinäkin olet paljon muutakin kuin sosiaalityöntekijä.

Anni Ylönen

ihminen, TaSO ry:n jäsen

TaSO-päivät Turussa

Perinteisiä TaSO-päiviä vietettiin Arvokas sosiaaliala-teemalla tänä vuonna Turun konservatoriolla 14.-15.11. Päiville osallistui sosiaalialan opiskelijoita ympäri Suomea. Päivän aikana kuulimme teemaan liittyviä luentoja ja osallistuimme luennoitsijoiden järjestämiin toiminnallisiin työpajoihin. Päivä mahdollisti myös yhteiset keskusteluhetket ja verkostoitumisen muiden sosiaalialan opiskelijoiden kanssa.

Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki kannusti tervehdyspuheessaan muistamaan mahdollisuutemme ja velvollisuutemme vaikuttamiseen niin opiskelujen aikana kuin tulevassa työssämmekin. Hän korosti sitä, että poliittisen vaikuttamisen kautta sosiaalialan ammattilaisen ääni saadaan kuuluviin.

Arvokas sosiaaliala-teema ohjasi TaSO-päivien kulkua. Teemaan liittyen Marjo Varsa luennoi sosiaalialan edunvalvonnasta sekä siihen liittyvistä tekijöistä ja Laura Tiitinen luennoi sosiaalialan mediavaikuttamisesta. Marjo Varsa ja Laura Tiitinen ohjasivat Vahva ammattilainen vaikuttaa- työpajaa jossa aiheittain pienissä ryhmissä tuotettiin jokin kantaa ottava tuotos, kuten esimerkiksi kuva tai kirjoitus, jota levitimme sosiaalisessa mediassamme. Sirkku Ruutu ohjasi Työhyvinvointi-työpajaa, jossa käsiteltiin toiminnallisin menetelmin sosiaalialan arvostusta eri näkökulmista. Työpajat auttoivat ymmärtämään, että me opiskelijat voimme vaikuttaa ja nostaa sosiaalialan arvostusta omalta osaltamme pienin teoin.

TaSO-päivien yhteydessä pidettiin myös TaSO:n syyskokous, jossa valittiin hallitus vuodelle 2016. Vuonna 2016 hallituslaisia on yhteensä 11, joista kuusi on vuoden 2015 toimijoita ja viisi uutta toimijaa. Monipuolisen työpaja- ja luentopäivän päätteeksi ja syyskokouksen jälkeen lähdimme viettämään aikaa ja rentoutumaan laivaristeilylle tasokkaassa seurassa.

TaSO ry:n hallitus vuodelle 2016

Mielestäni TaSO-päivillä esiin nousi tärkeä muistutus meille opiskelijoille siitä, että kukaan ei tee vaikuttamistyötä puolestamme vaan me olemme ne jotka voivat tarttua epäkohtiin ja tuoda niitä esiin niin opintojen aikana kuin työelämässäkin. Tuodaan siis rohkeasti ammattilaisten ääni kuuluviin ja vaikutetaan!

Johanna Laine

TaSO ry:n hallituksen jäsen vuonna 2016

Työharjoittelu Talentialla

Hieman yli 30-vuotiaan kotkalaisen Norpan ajatelmia työharjoittelusta Talentialla, unohtamatta tunnelmia bussimatkailusta, Hesasta sekä jonkin verran opiskelusta.

Alotin työharjoittelun Talentialla 7.9. Hesas. Miä. Hui.  Opiskelija-asiamiehen työhön tutustuen pääsääntöisesti, toki myös tutustun muuhun organisaatioon. Ekaa päivää sulattelin keväästä alkaen ja koska suuntavaisto ja suunnistus on yhtä vahvoi ku englannin kieli ja laulaminen niin voitte uskoa, että kotkalaisena on joutunut pikkasen miettimään miten suunnistan mihinkin.

Jos pääset Kotkasta Hesaan melko hyvin bussilla, niin tokihan Hesas julkinen liikenne toimii äärimmäisen hyvin. Bussit, junat, metro, raitiovaunut. Ihme ettei muita ole. Eiku niin onhan siellä lentokentätkin. No siinä kun sitten mietit minkä noista valitset ja mihin aikaa niitä kulkee. Tokihan pitää näyttää helvetin kiireiseltä, koska Hesassa on kiire, kun niitä julkisia menee n. minuutin välein. Hei, meillä Kotkassa menee puolen tunnin välein bussit. No okei, ruuhka-aikana vartin välein. Joihinkin paikkoihin menee kerran päivässä bussi. Siihen kannattaa juosta. Siitä jos myöhästyt, niin ei ne töissä hyvällä katso jos Norppa tulee päivän myöhässä.

Oli ihanaa aloittaa harjoittelu sellasessa paikassa jossa siellä työskentelevät henkilöt tiesi, että joku opiskelija sinne tulee haahuilemaan. Varmaan tiiätte niitäkin harjoittelupaikkoja, jossa kukaan ei muista sun aloittavan ja ohjaajaa sulle ei löydetä. Löydetäänhän se lopulta ja valitaan se, joka on sairaslomalla. Siinä tulee vasta sitten miellyttävä fiilis. No täällä kuitenkin oli aivan eri meininki. Ohjaajia on oikein kaksin kappalein!

Säännöllinen harjoittelunohjaus on tärkeimpiä asioita harjoittelun onnistumisen kannalta. Opiskeluun kuuluvaan työharjoitteluun kuuluu asianmukainen perehdytys ja ohjaus. Jokaisella opiskelijalla tulee olla nimetty ohjaaja, joka on opiskelijan tavoitettavissa. 

No sitten itse työstä. Kyllähän Norppa on fiiliksissä kun saa juoda kahvia ilman, että kukaan kaivaa vieressä nenää. Arvatkaas kuinka ihanaa oli syödä työpaikan lounasravintolassa, jossa ei ollut yhtään alle 18v tyyppiä tai ketään, jota joudut vahtimaan ruokaillessa, ketään joka huutaa kauhuissaan ettei oo ikinä syönyt suolakurkkua. Olo oli kuin taivaassa. Terveisiä vaan sinne, missä ei tunneta rauhallinen ruokatunti -käsitettä.

Työharjoittelu on ollut niin vauhdikasta ja meno reipasta ettei oikee välillä tajuakaan missä pitäis mennä ja olla. Tähän vielä lisäksi sekoilu julkisilla on kyllä saanut opiskelijan pään pyörälle. Hienoa tässä on myös se, että kun alotin kirjoittamaan fiiliksia harjoittelun alussa niin kuvittelin, et musta tulee kirjalilija. Ajatukset kyllä laukkaa, mutta kirjallinen tuotos ei. Niin se on joka asian kanssa. Lupauduin sitten kirjoittamaan blogitekstin. Jahas. Se on kyllä niin mun luonteenvastaista. No mietin, että voisin kirjoittaa kokemuksia monimuoto-opiskelusta näin perheellisenä ihmisenä. No melkosen huono aihe. Se on syvältä. No ei oo koko aikaa, mut hankkikaa sellanen puoliso, joka on joskus kotona ja sellanen lapsi, joka osaa käyttäytyä.

Sitten ajattelin, että no kerronpa teille miten monimuoto - opiskelija rahoittaa opiskelunsa. No sekin on huono aihe. Ei se rahoita sitä mitenkään järkevästi. Se opiskelija vain elelee miehensä rahoilla ja kuvittelee valmistuttuaan pelastavansa koko maailman ja saavan sitten ihan älyttömästi rahaa ja elättävänsä sitten miehensä. Noniijust. Lupasin siis, että mun tämä kirjoitus liittyy opiskeluun jollain tavalla. Ahaa. Voin kertoa, että kun valmistuminen on kolmen kuukauden päästä niin joka ikinen asia liittyy opiskeluun!

Päädyin näiden kaikkien ajatusten ja jaarittelun jälkeen jakamaan tuntemuksiani Vahva ammatissa 1-koulutuksesta. Ensimmäinen koulutusviikonloppu pitää sisällään tietoa Talentiasta, työmarkkinajärjestelmästä, järjestäytymisestä, talentialaisena toimimisesta sekä vaikuttamisesta. Koulutuksesta saat valmiudet toimia Talentian opiskelija-aktiivina omassa oppilaitoksessa sekä paljon tietoa, josta sinulle on hyötyä myös tulevassa työssäsi. Tiedon jakaminen muille omassa oppilaitoksessasi onnistuu keveämmin esiintymiskoulutuksen mukanaan tuomalla varmuudella!

Miä en oo koskaan ennen ollut kylpylässä, miä en oo koskaan ennen lähtenyt vieraiden ihmisten kanssa minnekään. En edes rippileirille. Miä oon aina kuvitellut, et tollasis koulutuksis on tietynlaisii tyyppejä. No kyllä. Siellä oli tietynlaisia tyyppejä. Tyyppejä, jotka opiskelee mun kanssa samaa alaa. Tyyppejä, jotka kerto mielenkiintosia tarinoita opiskelusta ympäri Suomen ja työkokemuksia. Ne tyypit oli meikäläisii.

Opiskelija-asiamiehet Milja ja Tiia kerto faktaa Talentiasta, liittoon kuulumisesta. Oli myös CV- asiaa ja esiintymiskoulutusta. Tiiätte ehkä sen tunteen kun viikonlopun ohjelmasta luette, että siellä on esiintymiskoulutus. Fak. Saman tien verkkokalvoille piirtyy ne hetket, jolloin oot joutunut leikkimään ameebaa ja jotain opiskeluihin liittyvää häiriintynyttä teiniä/äitiä/isää/kissa/koiraa… Tämä ei ollut ollenkaan sellasta vaan oikeasti mielenkiintoinen pläjäys ilman sitä noloutta.

Kuten kuvasta näette. Kotkalainen perheenäiti osaa keskittyä olennaiseen.

Talentian harjoittelija

Sosionomi-opiskelija

Noora Reinikainen

Ihmisten kohtaamista

Välillä tekisi mieli nähdä sosiaaliala ohuempana, pienempänä, kaikin puolin yksiulotteisempana ja suoraviivaisempana. Sosiaali- alkuisia substantiiveja, kaiken maailman samalta kuulostavia käsitteitä on suomen kieli pullollaan. Syksy on uusien alkujen ja peruskäsitteiden opettelun aikaa, ja taas tuhannet opiskelijat ovat aloittaneet matkansa sosiaalialojen ammattilaisiksi, joiksi kasvatetaan luentojen ja harjoitteluiden kautta. Kuitenkin jokaisella meistä on onneksi omat taustamme ja ammatilliset haaveemme, eivätkä luentodiat painu kaikkien salissa istuvien mieliin samanlaisina.

Vietän paljon aikaa rautatieasemilla, joten lähtöä odotellessa tulee usein katseltua kanssamatkustajia ja ohikulkevia ihmisiä. Sosiaalialan asiakkaissa ja aseman ihmisissä voi nähdä paljon samanlaisia piirteitä. Osa ihmisistä käyttää palvelua todella harvoin, silloinkin vain kertaluontoisesti. Osa aseman penkillä istujista taas ei varsinaisesti ole menossa minnekään, vaan kuluttaa aikaansa lämpimässä, ehkä satunnaisesti jotain heille tuttua palvelua käyttäen. Pieni osa asiakkaista käyttää palvelua yhtäjaksoisesti vuodesta toiseen ja osaa etsiä itselleen halvempia ja hyödyllisempiä reittejä. Mitä yritän tällä rinnastuksella sanoa, on, että sosiaalialan eri alueista, peruspalveluista erikoisempiin ja kohdennetumpiin, lopulta kaikessa ydin on kuitenkin kahden tai useamman ihmisen kasvokkainen neuvottelu asiakkaan tilanteesta. Tällä hetkellä kuitenkin odotellaan jännittyneinä, miten uudet lait, erityisesti sosiaali- ja terveysuudistukset vaikuttavat noihin asiakaskohtaamisiin.

Puhuttaessa erilaisin termein ja lakipykälin tiukkojen vastaanottoaikojen rajoissa on haasteena keskittyä toiseen ihmiseen ja tämän ajatuksiin, mutta sen on erittäin tärkeää, jotta asiakas saa tarvitsemansa tuen, jonka avulla hän voisi kuntoutua ja päästä myös jonain päivänä tukien piiristä eroon. Kun erilaiset ihmiset tekevät sosiaalialalla erimenetelmin töitä, saavat tukea ne, jotka hakevat elämänsä aikana kerran toimeentulotukea, kuten myöskin ne, jotka käyvät päivittäin vaikkapa toimintakeskuksessa asiakkaana. Arvokas sosiaaliala on monimuotoista ja monipuolista toivottavasti myös jatkossa kaikissa Suomen kunnissa, uudistuksista ja leikkauksista huolimatta. Pidetään me opiskelijoina ääntä asiakkaittemme puolesta!

Ronja Mäkinen

Itä-Suomen yliopisto

Sosiaalityö, 2. vuosikurssi