Joku liittari, ketä kiinnostaa?

Istahdan alas, riisun kengät ja vedän villasukat jalkaani. Otan esille kasan kokouspapereita, kynän, muistilappuja ja läppärin. Katselen ympärilleni – näen kymmeniä eri-ikäisiä ihmisiä ja taustaltaan tiedän heidän olevan kovimpia sosiaalialan osaajia. Edessä heillä on nimikyltit ja yhtäläisiä kasoja kokouspapereita. Katsahdan vielä kelloon. Aikaa on kolme minuuttia hakea kupillinen kahvia. Haen kahvin, otan rennon asennon ja on aika päästä seuraamaan sosiaalialan päätöksenteon ydintä: Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentia ry:n liittokokousta!

Talentian liittovaltuusto, eli liittari, on Talentian korkein päättävä elin. Toisin sanoen liittovaltuusto toimii kuten valtion eduskunta tehden päätöksiä hallituksen esitysten pohjalta. Kuulostaa ehkä kaukaiselta, mutta on hyvinkin konkreettista ja arkista. Liittari keskustellaan ja linjataan Talentian näkemystä ajankohtaisiin sosiaalialan asioihin, kuten SOTE-uudistukseen, yhteiskuntasopi-musneuvotteluihin tai tuleviin lainsäädäntöuudistuksiin. Kuulostaa ehkä edelleen kaukaiselta. Konkreettisesti kyse on siitä, millä reunaehdoilla, resursseilla, työnkuvilla ja työntekijän oikeuksilla saamme työtämme jatkossa tehdä. Liittari päättää myös Talentian järjestöluonteeseen kuuluvista asioita: talousarvion ja toimintasuunnitelman hyväksymisestä, strategisista linjauksista ja mahdollisista tulevista hankkeista. 

Liittarit ovat myös erinomainen paikka verkostoitua ja virkistäytyä. Tarjolla kokoustelun ja keskustelun välissä on kahvittelu- ja lounashetkiä. Tällöin on hyvä tilaisuus päästä juttusille Suomen eri kuntia, kuntayhtymiä, sairaanhoitopiirejä, yksityisiä palveluntuottajia ja järjestlöjä edustavia sosiaalialan osaajien kanssa. Kokemusta on, että keskustelujen laatu ja itselle saatu tietämys huimaa aloittelijan päätä :) Lisäksi virkistäytymistä voi tapahtua esimerkiksi ravintolaillallisen ja teatteriesityksen muodossa, kuten tämän viikonlopun liittarissa. Ei huonoa vapaa-ajan tarjontaa, josta ei edes aiheudu kuluja!

TaSO ry:n vuoden 2016 teema on rohkeus vaikuttaa. Suuria sanoja opiskelijoille, jotka ovat vielä oman ammatti-identiteettinsä ja osaamisensa rakennusvaiheessa sekä elämäntilanteeltaan usein moneen suuntaan repivien kiireiden keskellä. On opiskelua tentteineen ja esseineen, usealla on töitä työvuorojen sopimisineen ja haastavine työnkuvineen sekä joillakin perhe ja muu arki aikatauluineen. Silti ajattelen, että tilaa voi löytyä myös vaikuttamiseen sillä vaikuttaminen perustuu keskeisesti vuorovaikutukseen. Sen ei tarvitse perustua tuhattuntiseen kouluttautumiseen tai argumenttien hiomiseen puheviestintäklinikalla, vaan siihen, että sinulla on jotain sanottavaa ja saat suusi avattua oikeassa paikassa. Vaikuttamisen paikkoja voivat olla keskustelu vierustoverin kanssa pitkällä bussimatkalla, puheenvuoro tärkeästä aiheesta työpaikan viikkopalaverissa, Facebook-päivitys tärkeäksi kokemastasi uutisesta tai välikommentti sukulaisten kesken joulupöydässä. Vaikuttaminen voi tapahtua koko ajan, missä vain ja milloin vain. Tärkeää on se, että uskallat sanoa, kirjoittaa tai ”tykätä” mielipiteesi, olipa se sitten kärkevä tai lähinnä suuntaa antava. Tärkeää on lausua mielipiteensä eri väyliä pitkin,
                                                                     ...sillä sosiaalialalla ei tule uskaltaa olla hiljaa! 

#arvokassosiaaliala #taso15 #talentianopiskelijatoiminta #talentia #opiskelijavaikuttaminen

Terveisin,
Talentian hallituksen varajäsenen ominaisuudessa Talentian liittarista
TaSO: vpj Eveliina

***  ***
ps. Liittariin valitaan opiskelijajäsenet kahden vuoden välein valtakunnallisen vaalin kautta - seuraavat vaalit on keväällä 2016 ja ehdolle voi asettua kuka tahansa sosiaalialaa opiskeleva TaSO ry:n jäsen!
***  ***

Ihminen ihmisenä ja ongelmat ongelmina

”Hyi v***u”, kertoi eräs päihdehuollon asiakas terveydenhuollon edustajan tokaisseen, kun sai tietää asiakkaan sairastavan C-hepatiittia. Olin sosiaalityön harjoittelussa, ja menin hämilleni: vieläkö tällaisia asenteita on liikkeellä? Ja vieläpä ammattilaisella.

Tämä kuulemani tapaus oli yksi niistä monista negatiivisista kohtaamisista, joista työharjoitteluni aikana sain kuulla. Toisinaan lääkäri saattoi jo ovelta huudahtaa, että ”ei sitten kirjoita pkv-lääkkeitä”, kun kipeytyneeseen raajaan apua hakemaan tulleen esitiedoista näkyi koodi F11.2: Opioidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä. Useat olivat kohdanneet negatiivista suhtautumista myös toisilta kuntoutujilta, jotka huumeriippuvuuden sijaan kärsivät alkoholiriippuvuudesta. Kärsiessään ”vain alkoholiriippuvuudesta” toiset kokivat olevansa parempia kansalaisia – onhan alkoholi laillinen päihde. Sitä ei tarvitse etsiä pimeiltä kujilta salamyhkäisiltä tyypeiltä, vaan sitä voi huoletta ostaa ihan kirkkaassa päivänvalossa keskustan marketista.

Päihderiippuvuudesta kärsivien ihmisten asema ei ole kovin korkealla julkisessa keskustelussa, huumeista riippuvaisten vielä alempana kuin alkoholismista kärsivien. Omituista kyllä, kanssakulkijoiden ja toisinaan hoitohenkilökunnan asenteet käyttäjää kohtaan riippuvat päihteestä. Jos joku sekoilee humalapäissään julkisella paikalla, häneen suhtaudutaan useimmiten huvittuneesti ja hymähdellen. Jos saman ihmisen tiedettäisiin käyttäneen huumeita päihtyäkseen, suhtautuminen muuttuu heti vakavammaksi. Käytetyn päihteen laillisuus tai laittomuus ja päihteidenkäyttö ylipäätään tuntuu olevan joillekin pätevä syy syrjiä apua hakevaa ihmistä.

Kukaan tuskin valitsee sairastaa C-hepatiittia, tulla päihderiippuvaiseksi tai alamaailman kasvatiksi. Sellaiset asiat tapahtuvat, eivät toki itsestään, mutta omalla painollaan. Ihmiset ajautuvat päihteiden piiriin pienillä ja suurilla valinnoilla, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Suuriin ja ikäviin mittasuhteisiin kasvava kierre saattaa lähteä jostakin hyvinkin arkisesta asiasta, esimerkiksi kokeilunhalusta, kaverin tarjoamasta maistiaisesta tai syvään juurtuneesta mielipahasta. Syyt päihteidenkäyttöön ovat jokaisella omanlaisensa, tai liekö edes aina syytä löydettävissäkään. Sosiaalityössä emme voi vaikuttaa asiakkaan historiaan emmekä välttämättä koskaan saa tietää sitä polkua, joka hänet on johtanut juuri tähän pisteeseen. Onko siihen edes tarvetta? Ongelmia on joskus helpompi ymmärtää, kun tietää niiden syyt, mutta selittely ei ole sosiaalityön ydintä. Minä ainakin haluan valmistua sosiaalityöntekijäksi, joka kunnioittaa ihmisiä siitä huolimatta, mitä he ovat tehneet tai kokeneet, sillä enhän minä tai kukaan muukaan voi tietää toisen perusteluja valinnoilleen. Jokaisella on oma kokemusmaailmansa, eikä se toisille avaudu ikinä samanlaisena kuin kokijalle itselleen.

Rikosylikomisario Thomas Elfgren toivoi äskettäin Ylen Huume-Suomen historia -dokumenttisarjassa keskustelua siitä, että ”millä tavalla addiktiot saadaan siirrettyä kriminaalipolitiikasta sosiaalipolitiikan puolelle”. Tämän voisi tulkita toiveeksi siirtyä rangaistuksista ongelmanratkontaan, sakoista ja tuomioista väliintuloihin ja muutostyöhön. Ajatuksessa on järkeä: miksi rankaista lisää ihmistä, jolla on todennäköisesti jo jonkinasteisia ongelmia käyttäessään päihteitä siinä määrin, että siitä halutaan häntä rankaista? Negatiivinen kierre tulisi sen sijaan pyrkiä katkaisemaan askeleella positiiviseen. Miten se käytännössä tapahtuu, siihen on tuskin yhtä pätevää vastausta. Ainakin aluksi auttaisi, jos sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset suhtautuisivat apua hakevaan ihmiseen positiivisesti ja kannustavasti moittimisen sijaan. Ei päihteidenkäyttökään turruta ihmistä tunteettomaksi olioksi, joka kestäisi mitä vain kenenkä vain suusta. Halveksitut ja hyljeksityt asiakkaat tuskin kaipaavat lisää moralisointia tilanteeseensa – totuus ihmisen päihteidenkäytöstä on usein valjennut myös hänelle itselleen siinä vaiheessa, kun hän hakee apua päihdehuollosta.

Sosiaalityön koulutuksessa yksi tärkeimmistä opeista on ollut, että asiakas ei ole yhtä kuin ongelmansa. On ihmisiä, joilla on erilaisia ongelmia, mutta ei ongelmaihmisiä. En usko, että kukaan pitäisi siitä, että monipuolinen kokonaisuus nimeltä persoona leimataan yhden ominaisuuden tai asian perusteella. Kun tapaat asiakkaan, jolla on päihdeongelma, anna hänelle aikaa ja ole kiinnostunut myös siitä mitä on ensivaikutelman takana. Hän on jonkun lapsi, ehkä myös sisar, vanhempi, puoliso. Kaveripiirinsä luottotyyppi, harrastusporukkansa ykkönen, työpaikkansa taituri. Lapsuuden traumoista selviytyjä, perheväkivallan uhri, hyväksikäytetty ystävä. Hän on varmasti paljon muutakin kuin ”päihdeongelmainen”, aivan kuten sinäkin olet paljon muutakin kuin sosiaalityöntekijä.

Anni Ylönen

ihminen, TaSO ry:n jäsen

TaSO-päivät Turussa

Perinteisiä TaSO-päiviä vietettiin Arvokas sosiaaliala-teemalla tänä vuonna Turun konservatoriolla 14.-15.11. Päiville osallistui sosiaalialan opiskelijoita ympäri Suomea. Päivän aikana kuulimme teemaan liittyviä luentoja ja osallistuimme luennoitsijoiden järjestämiin toiminnallisiin työpajoihin. Päivä mahdollisti myös yhteiset keskusteluhetket ja verkostoitumisen muiden sosiaalialan opiskelijoiden kanssa.

Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki kannusti tervehdyspuheessaan muistamaan mahdollisuutemme ja velvollisuutemme vaikuttamiseen niin opiskelujen aikana kuin tulevassa työssämmekin. Hän korosti sitä, että poliittisen vaikuttamisen kautta sosiaalialan ammattilaisen ääni saadaan kuuluviin.

Arvokas sosiaaliala-teema ohjasi TaSO-päivien kulkua. Teemaan liittyen Marjo Varsa luennoi sosiaalialan edunvalvonnasta sekä siihen liittyvistä tekijöistä ja Laura Tiitinen luennoi sosiaalialan mediavaikuttamisesta. Marjo Varsa ja Laura Tiitinen ohjasivat Vahva ammattilainen vaikuttaa- työpajaa jossa aiheittain pienissä ryhmissä tuotettiin jokin kantaa ottava tuotos, kuten esimerkiksi kuva tai kirjoitus, jota levitimme sosiaalisessa mediassamme. Sirkku Ruutu ohjasi Työhyvinvointi-työpajaa, jossa käsiteltiin toiminnallisin menetelmin sosiaalialan arvostusta eri näkökulmista. Työpajat auttoivat ymmärtämään, että me opiskelijat voimme vaikuttaa ja nostaa sosiaalialan arvostusta omalta osaltamme pienin teoin.

TaSO-päivien yhteydessä pidettiin myös TaSO:n syyskokous, jossa valittiin hallitus vuodelle 2016. Vuonna 2016 hallituslaisia on yhteensä 11, joista kuusi on vuoden 2015 toimijoita ja viisi uutta toimijaa. Monipuolisen työpaja- ja luentopäivän päätteeksi ja syyskokouksen jälkeen lähdimme viettämään aikaa ja rentoutumaan laivaristeilylle tasokkaassa seurassa.

TaSO ry:n hallitus vuodelle 2016

Mielestäni TaSO-päivillä esiin nousi tärkeä muistutus meille opiskelijoille siitä, että kukaan ei tee vaikuttamistyötä puolestamme vaan me olemme ne jotka voivat tarttua epäkohtiin ja tuoda niitä esiin niin opintojen aikana kuin työelämässäkin. Tuodaan siis rohkeasti ammattilaisten ääni kuuluviin ja vaikutetaan!

Johanna Laine

TaSO ry:n hallituksen jäsen vuonna 2016

Työharjoittelu Talentialla

Hieman yli 30-vuotiaan kotkalaisen Norpan ajatelmia työharjoittelusta Talentialla, unohtamatta tunnelmia bussimatkailusta, Hesasta sekä jonkin verran opiskelusta.

Alotin työharjoittelun Talentialla 7.9. Hesas. Miä. Hui.  Opiskelija-asiamiehen työhön tutustuen pääsääntöisesti, toki myös tutustun muuhun organisaatioon. Ekaa päivää sulattelin keväästä alkaen ja koska suuntavaisto ja suunnistus on yhtä vahvoi ku englannin kieli ja laulaminen niin voitte uskoa, että kotkalaisena on joutunut pikkasen miettimään miten suunnistan mihinkin.

Jos pääset Kotkasta Hesaan melko hyvin bussilla, niin tokihan Hesas julkinen liikenne toimii äärimmäisen hyvin. Bussit, junat, metro, raitiovaunut. Ihme ettei muita ole. Eiku niin onhan siellä lentokentätkin. No siinä kun sitten mietit minkä noista valitset ja mihin aikaa niitä kulkee. Tokihan pitää näyttää helvetin kiireiseltä, koska Hesassa on kiire, kun niitä julkisia menee n. minuutin välein. Hei, meillä Kotkassa menee puolen tunnin välein bussit. No okei, ruuhka-aikana vartin välein. Joihinkin paikkoihin menee kerran päivässä bussi. Siihen kannattaa juosta. Siitä jos myöhästyt, niin ei ne töissä hyvällä katso jos Norppa tulee päivän myöhässä.

Oli ihanaa aloittaa harjoittelu sellasessa paikassa jossa siellä työskentelevät henkilöt tiesi, että joku opiskelija sinne tulee haahuilemaan. Varmaan tiiätte niitäkin harjoittelupaikkoja, jossa kukaan ei muista sun aloittavan ja ohjaajaa sulle ei löydetä. Löydetäänhän se lopulta ja valitaan se, joka on sairaslomalla. Siinä tulee vasta sitten miellyttävä fiilis. No täällä kuitenkin oli aivan eri meininki. Ohjaajia on oikein kaksin kappalein!

Säännöllinen harjoittelunohjaus on tärkeimpiä asioita harjoittelun onnistumisen kannalta. Opiskeluun kuuluvaan työharjoitteluun kuuluu asianmukainen perehdytys ja ohjaus. Jokaisella opiskelijalla tulee olla nimetty ohjaaja, joka on opiskelijan tavoitettavissa. 

No sitten itse työstä. Kyllähän Norppa on fiiliksissä kun saa juoda kahvia ilman, että kukaan kaivaa vieressä nenää. Arvatkaas kuinka ihanaa oli syödä työpaikan lounasravintolassa, jossa ei ollut yhtään alle 18v tyyppiä tai ketään, jota joudut vahtimaan ruokaillessa, ketään joka huutaa kauhuissaan ettei oo ikinä syönyt suolakurkkua. Olo oli kuin taivaassa. Terveisiä vaan sinne, missä ei tunneta rauhallinen ruokatunti -käsitettä.

Työharjoittelu on ollut niin vauhdikasta ja meno reipasta ettei oikee välillä tajuakaan missä pitäis mennä ja olla. Tähän vielä lisäksi sekoilu julkisilla on kyllä saanut opiskelijan pään pyörälle. Hienoa tässä on myös se, että kun alotin kirjoittamaan fiiliksia harjoittelun alussa niin kuvittelin, et musta tulee kirjalilija. Ajatukset kyllä laukkaa, mutta kirjallinen tuotos ei. Niin se on joka asian kanssa. Lupauduin sitten kirjoittamaan blogitekstin. Jahas. Se on kyllä niin mun luonteenvastaista. No mietin, että voisin kirjoittaa kokemuksia monimuoto-opiskelusta näin perheellisenä ihmisenä. No melkosen huono aihe. Se on syvältä. No ei oo koko aikaa, mut hankkikaa sellanen puoliso, joka on joskus kotona ja sellanen lapsi, joka osaa käyttäytyä.

Sitten ajattelin, että no kerronpa teille miten monimuoto - opiskelija rahoittaa opiskelunsa. No sekin on huono aihe. Ei se rahoita sitä mitenkään järkevästi. Se opiskelija vain elelee miehensä rahoilla ja kuvittelee valmistuttuaan pelastavansa koko maailman ja saavan sitten ihan älyttömästi rahaa ja elättävänsä sitten miehensä. Noniijust. Lupasin siis, että mun tämä kirjoitus liittyy opiskeluun jollain tavalla. Ahaa. Voin kertoa, että kun valmistuminen on kolmen kuukauden päästä niin joka ikinen asia liittyy opiskeluun!

Päädyin näiden kaikkien ajatusten ja jaarittelun jälkeen jakamaan tuntemuksiani Vahva ammatissa 1-koulutuksesta. Ensimmäinen koulutusviikonloppu pitää sisällään tietoa Talentiasta, työmarkkinajärjestelmästä, järjestäytymisestä, talentialaisena toimimisesta sekä vaikuttamisesta. Koulutuksesta saat valmiudet toimia Talentian opiskelija-aktiivina omassa oppilaitoksessa sekä paljon tietoa, josta sinulle on hyötyä myös tulevassa työssäsi. Tiedon jakaminen muille omassa oppilaitoksessasi onnistuu keveämmin esiintymiskoulutuksen mukanaan tuomalla varmuudella!

Miä en oo koskaan ennen ollut kylpylässä, miä en oo koskaan ennen lähtenyt vieraiden ihmisten kanssa minnekään. En edes rippileirille. Miä oon aina kuvitellut, et tollasis koulutuksis on tietynlaisii tyyppejä. No kyllä. Siellä oli tietynlaisia tyyppejä. Tyyppejä, jotka opiskelee mun kanssa samaa alaa. Tyyppejä, jotka kerto mielenkiintosia tarinoita opiskelusta ympäri Suomen ja työkokemuksia. Ne tyypit oli meikäläisii.

Opiskelija-asiamiehet Milja ja Tiia kerto faktaa Talentiasta, liittoon kuulumisesta. Oli myös CV- asiaa ja esiintymiskoulutusta. Tiiätte ehkä sen tunteen kun viikonlopun ohjelmasta luette, että siellä on esiintymiskoulutus. Fak. Saman tien verkkokalvoille piirtyy ne hetket, jolloin oot joutunut leikkimään ameebaa ja jotain opiskeluihin liittyvää häiriintynyttä teiniä/äitiä/isää/kissa/koiraa… Tämä ei ollut ollenkaan sellasta vaan oikeasti mielenkiintoinen pläjäys ilman sitä noloutta.

Kuten kuvasta näette. Kotkalainen perheenäiti osaa keskittyä olennaiseen.

Talentian harjoittelija

Sosionomi-opiskelija

Noora Reinikainen

Ihmisten kohtaamista

Välillä tekisi mieli nähdä sosiaaliala ohuempana, pienempänä, kaikin puolin yksiulotteisempana ja suoraviivaisempana. Sosiaali- alkuisia substantiiveja, kaiken maailman samalta kuulostavia käsitteitä on suomen kieli pullollaan. Syksy on uusien alkujen ja peruskäsitteiden opettelun aikaa, ja taas tuhannet opiskelijat ovat aloittaneet matkansa sosiaalialojen ammattilaisiksi, joiksi kasvatetaan luentojen ja harjoitteluiden kautta. Kuitenkin jokaisella meistä on onneksi omat taustamme ja ammatilliset haaveemme, eivätkä luentodiat painu kaikkien salissa istuvien mieliin samanlaisina.

Vietän paljon aikaa rautatieasemilla, joten lähtöä odotellessa tulee usein katseltua kanssamatkustajia ja ohikulkevia ihmisiä. Sosiaalialan asiakkaissa ja aseman ihmisissä voi nähdä paljon samanlaisia piirteitä. Osa ihmisistä käyttää palvelua todella harvoin, silloinkin vain kertaluontoisesti. Osa aseman penkillä istujista taas ei varsinaisesti ole menossa minnekään, vaan kuluttaa aikaansa lämpimässä, ehkä satunnaisesti jotain heille tuttua palvelua käyttäen. Pieni osa asiakkaista käyttää palvelua yhtäjaksoisesti vuodesta toiseen ja osaa etsiä itselleen halvempia ja hyödyllisempiä reittejä. Mitä yritän tällä rinnastuksella sanoa, on, että sosiaalialan eri alueista, peruspalveluista erikoisempiin ja kohdennetumpiin, lopulta kaikessa ydin on kuitenkin kahden tai useamman ihmisen kasvokkainen neuvottelu asiakkaan tilanteesta. Tällä hetkellä kuitenkin odotellaan jännittyneinä, miten uudet lait, erityisesti sosiaali- ja terveysuudistukset vaikuttavat noihin asiakaskohtaamisiin.

Puhuttaessa erilaisin termein ja lakipykälin tiukkojen vastaanottoaikojen rajoissa on haasteena keskittyä toiseen ihmiseen ja tämän ajatuksiin, mutta sen on erittäin tärkeää, jotta asiakas saa tarvitsemansa tuen, jonka avulla hän voisi kuntoutua ja päästä myös jonain päivänä tukien piiristä eroon. Kun erilaiset ihmiset tekevät sosiaalialalla erimenetelmin töitä, saavat tukea ne, jotka hakevat elämänsä aikana kerran toimeentulotukea, kuten myöskin ne, jotka käyvät päivittäin vaikkapa toimintakeskuksessa asiakkaana. Arvokas sosiaaliala on monimuotoista ja monipuolista toivottavasti myös jatkossa kaikissa Suomen kunnissa, uudistuksista ja leikkauksista huolimatta. Pidetään me opiskelijoina ääntä asiakkaittemme puolesta!

Ronja Mäkinen

Itä-Suomen yliopisto

Sosiaalityö, 2. vuosikurssi

Habari gani? - Nzuri!

Hi! Warmest greetings from Mwanza, Tanzania! I participated in August for a two-week intensive course about globally sustainable social work in this pretty city of Mwanza - the city of God as the locals say. The intensive course was arranged by North-South-South international program through which there have been exchange programs and intensive courses for students and teachers during the past ten years. Basically, the idea of the course was to join together from different countries to study, learn, discuss and share together ideas about sustainable social work.

In all we had about 30 participants on the intensive course. We had students and teachers from Mozambique, South Africa and the local University of St. Augustine in Tanzania...and then 6 students and 5 teachers from Tampere University and TAMK University of Applied Sciences.

During the two weeks we had lectures, group works, small essays to write and field visits, but I think that the pictures are the most fascinating way to tell about the intensive experiences!

So, remember to stay open-minded for the world which is full of opportunities...and read carefully your email since you never know what kind of offers and opportunities to apply there can be found ;)

STUDYING TOGETHER

In the classroom at the University of St. Augustine, Mwanza. We had some opening ceremonies where all the participantsfrom Tanzania, Mozambique, South-Africa and Finlandwere introduced. Social work is the one to unite us all :)

Starting a group work by sharing knowledge. During the intensive course we had some lectures, presentations, group works and discussions considering sustainable social work! 

The local office of Head Department of Sociology at the Universityof St. Augustine :) Not the funding but the knowledge and
desire to gain scientific understanding!

VISITING THE CITY OF MWANZA

Locals on a market. It is usual to sell some local products or to have your own
small business such as small animals, food, handicrafts or jewellery to sell.

A street view from a crowded street in Mwanza city center. Mwanza is the second or third biggest city in Tanzania and according to Wikipedia there have been about 210 000 inhabItants in 2002. 
Altought the locals tell that it  may be even a million living in Mwanza - who knows? :)

The city view from the lake Victoria. This view only tells one image of the city - these are the so called squats where mostly the poor people live in. Population density is high, infrastucture and sewage treatment are not so well organized. There have been a lot of improvement but still there squats are quite poor places to live.



ON THE FIELD VISITS

Local primary school kids saying "hello"! In Tanzania kids go to school around 7-year-olds, before that they go to
pre-school at the age of 5 or 6. The sad truth is that sometimes when one's family is too poor or the parents are sick, the older children have to stay at home to take care of it.  Luckily most of the children still have a chance to go to school :)

Saying back hello by saying "Mambo!" to some pupils. There were in total about 2 200 students in this primary education school and usually between 100-150 on one class with one teacher :o Support for these children in learning in extremely important. 

Something donated from Finland, Tampere in a local primary school! Tampere and Mwanza are sister-cities so they have quite a lot of cooperation via student and teacher exchange programmes for example.

Also visiting a center for children who used to live on the streets. There are plenty of childen living on the streets since their families cannot afford or are not in other ways able to take care of them. In this center named  Upendo Daima the childen get to live and have a normal housing with food and other daily issues. They are also supported to go to school and some clubs together to gain positive experiences about themselves. They also have an acrobatic group in which they learn to do thing together and trust the other - and the most importantly themselves <3



THE PERSONAL GROWTH

Get to meet new people, get to meet people that are from different cultural and normative systems than you are, get to hear, talk about or visit new places, challenge yourself as much as it feels good in each moment and remember - sustainable social work is about bringing the reources to the people and teaching them to use them by which they have a chance to be the artists of their own lives :) <3

Sincerely,

Eveliina Julkunen

the Vice Chairperson of TaSO ry

ps. More information from the blog of the intensive course: http://nss-sudet.blogs.tamk.fi/ !