Päihdesosiaalityö ja riippuvuus

Riippuvuuksien tarkastelukulma on usein yksilökeskeinen ja niistä harvemmin keskustellaan yhteiskuntatasolla. Päihdepolitiikkaa toteutetaan Suomessa kansanterveysmallista käsin, jonka mukaan haittojen määrä on yhteydessä kokonaiskulutukseen. Kuitenkin arviot esimerkiksi alkoholihaitoista kärsivien alkoholistien osuus vaihtelee paljon, noin 30 ja 80 prosentin välillä.(Simpura 2000, 140-141.) 

Terveyskirjasto.fi:n mukaan alkoholin suurkuluttajia on Suomessa noin 300 000 – 500 000 (Huttunen 2012). Tämä tarkoittaa että alkoholihaitoista suuri osa kohdistuu yksilöille, joilla varsinaista addiktio-ongelmaa ei ole. Tästä puolestaan seuraa, että addiktio-ongelmien ratkaisu ei voi olla ainoa keino alkoholipolitiikan toteuttamiseksi. Huumausaineiden osalta kulutus- ja haitta-arvioiden toteuttaminen on hankalempaa, sillä huumausaineita on useita ja niiden haittavaikutukset ovat kirjavia. (Simpura 2000, 140-141.) Alkoholi aiheutti THL:n 2013 julkaiseman raportin mukaan vuonna 2010 noin 1,3 miljardin euron kokonaiskustannukset yhteiskunnalle (Alkoholi Suomessa – Kulutus, haitat ja politiikkatoimet 2013, 39).

Käsitteitä riippuvuus ja addiktio käytetään usein synonyymeina. Sanoilla on kuitenkin merkityseroja, sillä kaikki riippuvuusilmiöt eivät ole addiktiivisia. Addiktio tarkoittaa perimmältään pakonomaista mielihyvää tuottavaa toimintaa, josta on haittaa pitkällä aikavälillä. Näin ollen addiktiossa on aina kysymys myös motivaatio-ongelmasta. (Koski-Jännes 1998, 24.; Koski-Jännes 2008, 7) Ihmiset esimerkiksi ovat riippuvaisia toisista ihmisistä, ravinnosta, vedestä, hapesta ja unesta, eikä näihin välttämättä liity mitään problemaattista käyttäytymistä.  

Riippuvuus voi kehittyä mihin tahansa välitöntä tyydytystä tuottavaan toimintaan. Tässä yhteydessä riippuvuuskäsite jaetaan kahteen alaosioon, aineriippuvuuksiin ja toiminnallisiin riippuvuuksiin. Aineriippuvuuksissa riippuvuuden kohde on jokin nautintoaine ja toiminnallisissa riippuvuuksissa jokin toiminta. Esimerkkejä toiminnallisista riippuvuuksista ovat uhkapelaaminen, jatkuva sukupuolikumppanien vaihtaminen, buliminen syöpöttely, pakonomainen liikunta ja ostovimma. (Koski-Jännes 2000, 138.) Riippuvuus yleensä kasvattaa riippuvuuden kohteena olevan toiminnan kertoja ja määrää, ja lisäksi riippuvuuksista on haittaa myös muihin elämän osa-alueisiin (Koski-Jännes 1998, 45, 47). Esimerkiksi alkoholin liikakulutuksesta seuraa useanlaisia haittoja. Tällaisia ovat ylipaino, kohonnut diebetesriski, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, maksakirroosi, haimatulehdus, sydänlihassairaus, aivoverenvuoto, hermoratasairaus, syöpä vastustuskyvyn heikkeneminen ja infektioriskin kasvu sekä onnettomuusriskin kasvu. (Laaksonen 2009, 91-92.) Päihdeongelmien hoitaminen on perusteltavissa juuri haittojen vähentämisellä (Saarnio 2009, 19).

Se, miten päihdeongelmia hoidetaan, riippuu taustalla olevien ilmiöiden määrittelystä. Esimerkiksi päihteiden käyttöä voidaan tarkastella  erittelevät psykologian, lääketeiteiden ja sosiaalitieteiden näkökulmista (Lappalainen-Lehto, Romu & Taskinen 2007, 17). Päihdetyön kokonaisperspektiiviksi voidaan avata päihdehoito, päihdekuntoutus ja päihdesosiaalityö. Näissä  taustaviitekehykset ovat eritelty lääketieteen, sosiaalityön ja moniammatillisen työskentelyn suhteen. (Lapin korkeakoulukonserni.) Mikäli tyydyttäydytään näkökulmassa, jossa päihdesosiaalityö on suoranaisesti sosiaalityön näkökulmasta suoritettua päihteiden parissa tehtävää työtä, olisi syytä määritellä sosiaalityön ominaiset lähtökohdat työskentelylle. Hankaluutena on se, että myös sosiaalityölle on moninaisia määritelmiä. 

Kyösti Raunio (2009) kirjoittaa kirjassaan Olennainen sosiaalityössä, että  tavanomaisesti sosiaalityön sisällöiksi määritellään käytäntö, koulutus ja tutkimus ja siten sosiaalityö yleensä määrittyy juuri käytännöksi ja erityisesti ammatilliseksi toiminnaksi.  Ammatillinen toiminta voidaan puolestaan avata professionaalistumiseksi, organisatoriseksi toiminnaksi, interventioksi ja konkreettiseksi tekemiseksi. (Raunio 2009, 5, 31.) Professionaalisessa toiminnassa korostetaan legitiimiä ammattiasemaa, josta maksetaan palkkaa. Organisatorisesti tarkasteltuna sosiaalityön toimintaa voidaan eritellä  erikoistuneiden yksilöiden suhteen. Erikoistuminen voi tapahtua toimialoittain tai ikäkausittain. Erilaisia toimialoja ovat esimerkiksi mielenterveys-, päihde-, ja vammaistyö. Ikäaloittain työtä voidaan eritellä esimerkiksi lasten, aikuisten ja vanhusten suhteen. Sosiaalityö interventiona  tarkoittaa pyrkimystä muuttaa asiakkaan vallitsevaa tilannetta. Konkreettisena toimintana sosiaalityötä voidaan eritellä ”kuka tekee kenelle miten ja millä perusteella”. (Raunio 2009, 32, 49, 58-59, 68.) Edellisen tarkastelun valossa päihdesosiaalityötä voidaan eritellä professionaaliseksi sosiaalityöntekijöiden suorittamaksi päihdetematiikassa tehtäväksi interventiiviseksi työksi, jota tehdään itsenäisessä ja erikoistuneessa organisaatiossa täysi-ikäisille tunnettujen menetelmien ja juridiikan turvin.

Henkilökohtainen näkemykseni sosiaalityön luonteesta korostaa sen interventiivistä aspektia. Saman voi tulkita myös edellä mainitusta Raunion (2009) tarkastelusta. Edellinen päihdesosiaalityön määritelmä ei kuitenkaan ota sinällään kantaa miten sosiaalityötä tehdään. Malcolm Paynen (2005)  mukaan sosiaalityön teoriatyypit voidaan eritellä teorian orientaation suhteen siten, mitä sosiaalityö on, miten sosiaalityötä tulisi tehdä ja teorioihin asiakkaan todellisuudesta. (Payne 2005, 6.) Työtä ohjaavat teoriat voidaan lisäksi eritellä selektiivisiksi ja eklektiivisiksi. Selektiivisessä suuntauksessa sopivia teorioita valikoidaan tarpeen ja tilanteen mukaan. Eklektiivisessä orientaatiossa tavoitteena on synteettinen näkemys kuvattavista ilmiöistä. (Payne 2005, 30-31.) 

Eklektiiviset teoriat vastaavat mielestäni tarpeeseen luoda jäsennettyä ja jaettua näkökulmaa asiakastyöhön. Selektiiviset teoriat antavat kuitenkin vapautta tarkastella ilmiöitä vielä laajemmin. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun on tarpeen käyttää laajalti erilaisia menetelmiä. Riippuvuus on mielestäni juuri sellainen ilmiö, että näkökulmia on syytä olla useita. Tämä toisaalta asettaa työn varsin haastavaksi, etenkin kun pelkästään itse sosiaalityölle ei näytä olevan yhtä yhtenäistä tai vakiintunutta teoriaa tai näkemystä. 

Teemu Hakanen
TaSO ry
aluetoimintavastaava

Lähteet:

Alkoholi Suomessa – Kulutus, haitat ja politiikkatoimet 2013. Toimittaneet Karlsson Thomas, Kotovirta Elina, Tigerstedt Christoffer & Warpenius Karatiina. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Huttunen Jussi. 2012. Alkoholi ja terveys. Terveyskirjasto.fi / Lääkärikirja Duodecim / Alkoholi ja terveys. [http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01120] Internetsivusto.
Koski-Jännes Anja. 1998. Miten riippuvuus voitetaan. Helsinki: Otava.
Koski-Jännes Anja. 2000. 611 Aine- ja toiminnalliset riippuvuudet. Teoksesta Päihdekansio -selvää tietoa. Helsinki: A-linikkasäätiö.
Koski-Jännes Anja. 2008. Johdanto. Teoksesta Kohti muutosta -motivointimenetelmiä päihde- ja käyttäytymisongelmiin. (Toim.) Koski-Jännes Anja, Riittinen Liisa & Saarnio Pekka.
Laaksonen Esti. 2009. Alkoholiriippuvuuden hoidon tehostaminen. Teoksesta Irti päihdeongelmista (Toim.) Tammi Tuukka, Aalto Mauri, Koski-Jännes Anja. Helsinki: Edita.
Lapin korkeakoulukonserni/ Yhteiset yksiköt: Aikuiskoulutuspalvelut: Päihdetyön osaaminen. Viitattu 24.6.2015.  [http://www.luc.fi/Suomeksi/Yhteiset-yksikot/Aikuiskoulutuspalvelut/Paihdetyon-osaaminen]. Internetsivusto.
Lappalainen-Lehto Riitta, Romu Maija-Liisa & Taskinen Mailis. 2008. Haasteena päihteet: ammatillisen päihdetyön perusteita. Helsinki: WSOY.
Raunio Kyösti. 2009. Olennainen sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus
Saarnio Pekka. 2009. Psykososiaalisen päihdehoidon tutkimus. Teoksesta Irti päihdeongelmista (Toim.) Tammi Tuukka, Aalto Mauri, Koski-Jännes Anja. Helsinki: Edita
Simpura Jussi. 2000. Riippuvuus yhteiskunnassa. Teoksesta päihdelinkki – selvää tietoa. Helsinki: A-klinikkasäätiö.
Payne Malcolm. 2005. Modern Social Work Theory. Chicago: Lyceum Books Inc.

#ARVOKASSOSIAALIALA

Tammikuun järjestäytymiskokouksessa selvisi, että minusta tulee vuoden suurimman tapahtumamme, TaSO-päivien, pääorganisaattori. Tunteeni vaihtelivat järkytyksestä kutkuttavaan innostukseen. Muistan kuinka varapuheenjohtajamme Eve lohdutti, että pieni paniikki on hyvä merkki, sillä se tarkoittaa että suhtaudun saamaani tehtävään vastuuntuntoisesti. Ryhdyin miettimään ja ideoimaan uusien TaSOlaisten hallituskollegoideni kanssa, mitä vuoden teema ”Arvokas sosiaaliala” voisi tarkoittaa tämän vuoden TaSO-päivien suhteen.

Samana iltana päätin, että sosiaalialan ammattilaisten yhteiskunnallinen vaikuttaminen on ainakin yksi teema johon haluan tarttua. Olen miettinyt usein, miksi sosiaalialan korkeakoulutus ei tue opiskelijoiden vaikuttamisuraa nykyistä vahvemmin. Opiskelijoiden tulisi kasvaa sosiaalisen median kuluttajista sen tuottajiksi jo koulutuksen aikana, jotta oppi kantautuisi työelämään. Olemme opintojen, työharjoittelun ja alan töiden ansiosta näköalapaikalla seuraamassa kuinka taloudellinen tilanne, hallituksen päätökset ja yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttavat heikko-osaisimpiin, ja siksi olemme velvollisia tuomaan heidän äänensä yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Heikompien äänitorvena toimiminen on sosiaalialan ammattilaiselle sekä eettinen että lailla säädetty velvollisuus. Vuoden alussa voimaan astuneessa sosiaalihuoltolaissa on pykälä (7§) rakenteellisesta sosiaalityöstä, joka edellyttää, että sosiaalihuollon asiantuntemusta on hyödynnettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Mielestäni yhteiskunnallinen vaikuttaminen on myös edellytys sosiaalialan arvokkuuden säilymiselle ja vahvistumiselle. Sosiaalialan työntekijöiden on pohdittava kuinka he saavat arjessa tekemänsä huomiot ja mahdolliset epäkohdat esimiesten ja päättäjien tietoisuuteen. Työntekijöiden tulee myös pohtia, millä tavalla viesti esitetään julkisuudessa salassapitovelvollisuutta ja yksityisyyden suojaa loukkaamatta.

Vaikuttamisen tapoja on monia. Perinteisiä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi äänestäminen, mielipidekirjoitukset, järjestötoiminta, mielenosoitukset ja kannanotot. Sosiaalisen median myötä vaikuttaminen on helpompaa kuin koskaan aiemmin. On tiedon jakamista, blogeja, twiittejä, keskusteluita, kansalaisadressien allekirjoittamista, mitä vain, tapoja on monia. Yksi menestysresepti on ollut Sosiaalinen tekijä –blogi, joka murtaa puhumattomuuden kulttuuria ja vahvistaa sosiaalialan työntekijöiden ja asiakkaiden ääntä. Blogin taustatiimissä toimii tohtorikoulutettava Laura Tiitinen, joka puhuu vahvalla äänellä rakenteellisen sosiaalityön puolesta. Tiitinen ilahdutti pääorganisaattorin mieltä lupautumalla mukaan TaSO-päiville. Tiitinen pitää yhdessä Talentian ammattiasioiden päällikön Marjo Varsan kanssa avausluennon sekä työpajan teemalla Sosiaalialan ammattilainen vaikuttaa.

Vaikuttamisen lisäksi katsoin, että TaSO-päivien teema ”Arvokas sosiaaliala” tarvitsee rinnalleen myös toisen näkökulman. Muhosen perhekodissa tapahtuneen surman kaltaiset uutiset herättävät huolta työhyvinvoinnista ja sosiaalialan organisaatioiden resursseista: henkilömitoituksesta, työturvallisuudesta, työntekijöiden motivaatiosta ja työilmapiiristä. Samoin hallituksen esitys työehtojen heikennyksestä antaa aihetta perehtyä työhyvinvointiin tarkemmin. Aiheeseen liittyen työhyvinvointikouluttaja, psykologi ja johdon valmentaja Sirkku Ruutu pitää TaSO-päivillä työpajaa työhyvinvoinnista. Hän toimii myös pääkouluttajana ratkaisukeskeisessä psykoterapiakoulutuksessa Turun yliopistossa. Ruudun työpajassa pohditaan, mitä on arvokas sosiaalialan työ. Mitä merkitsee kollegoiden arvostus työhyvinvoinnin kannalta? Arvostavatko päättäjät sosiaalialaa? Entä asiakkaat?

Alkuvuoden tunteiden vuoristorata on vaihtunut ylpeydeksi siitä, että tasokas sisältö tapahtumalla säilyy tänäkin vuonna – kiitos mahtavien työpajan pitäjien! TaSO-päivät järjestetään tuttuun tapaan Turun konservatoriolla 14.11, josta jatkamme iltaa risteilyn merkeissä. Ilmoittautumisia otetaan vastaan osoitteessa tasopv@gmail.com 14.9.-14.10.15. Ole nopea, sillä paikkoja on rajoitetusti!

Turussa nähdään!

Terkuin,

Tiitsu

TaSO-päivä vastaava

Edunvalvonta- ja työmarkkinavastaava

PS. Osallistu jo ennakkoon keskusteluun arvokkaasta sosiaalialasta

Twitterissä hashtagilla #arvokassosiaaliala.

Muista, että juuri Sinun näkemyksesi on arvokas!

Silloin, kun minä aloitin opiskelut...

TaSO ry:n puheenjohtajisto muistelee opintojensa alkutaivalta.

Eveliina: Silloin, kun yliopistotaipaleeni alkoi vuonna 2009, oli moni asia toisin. Sähköiset tentit olivat vasta yliopiston käytävillä kiirivä outo huhu, joka kaikui etenkin yleisinä tenttipäivinä. Arvosanojen kirjautuminen sähköiseen järjestelmään kesti viikkoja ja taas viikkoja, mutta tenttitulokset pääsi vakoilemaan ilmoitustaululta jo pian tentin jälkeen nimillä, ei millään opiskelijanumerosalakoodeilla. Opetus tapahtui vielä jonkin verran piirtoheitintä käyttäen, mutta power pointit valtasivat kätevyydellään luentosalien valkokankaita päivittäin kasvavaa tahtia. Kela taisi vaatia opiskelijoita opiskelemaan ahkerasti 3,8 opintopistettä tukikuukautta kohden ja opintotukioikeus myönnettiin luottavaisin mielin suoraan koko maisterin tutkintoon. Toisin kuin nykyään opintopistekertymän tulee olla laskennallisesti 5 opintopistettä tukikuukautta kohden ja opintotukea myönnetään yhteen tutkintoon kerrallaan. Opintotuen määrä oli pienempi, muistaakseni noin 430 euroa kuukaudessa asumislisineen, eikä indeksikorotus ollut voimassa opiskelijayhdistysliikkeen aktiivisuudesta huolimatta. 

Lotta: Silloin, kun yliopistotaipaleeni alkoi vuonna 2007, oli moni asia toisin. Olin muun muassa väärällä alalla. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pää oli lyönyt tyhjää siitä, mihin sitä oikein pitäisi lähteä ja mikä itsestä niin sanotusti pitäisi tulla isona. Ensimmäisen yrittämän jälkeen totesin, että ei minusta taidakaan tulla diplomi-insinööriä ja vaihdoin alaa, ja nyt voin sanoa olevani vähän lähempänä sitä, mitä minusta ehkä pitäisi tulla. Nykyään ylioppilaskirjoituksen jälkeen pitäisi tietää lähestulkoon kerrasta poikki, mihin oppilaitokseen haluaa mennä ja miksi haluaa tulla isona, koska valtion johtajien mielestä välivuosia pitäisi vähentää. Itse ajattelen, että välivuosista ja aikuiselämän alun harha askelista saattaa muovautua meitä oikealle polulle ohjaava seikkailu, jossa yhtä tärkeää perille saapumisen lisäksi on matkanteko. Tämä näkyy myös sosiaalialalla - meistä huomattavan suuri osa on alanvaihtajia aina papeista diplomi-insinööreihin ja ekonomeista suurtalouskokkeihin.

Eveliina: Erilaisista taustoista johtuen sosiaalialan opiskelijoilla on hyvin erilaisia lähtökohtia opiskelujen alkaessa: eräät tulevat suoraan lukion penkiltä, toiset jatkavat opintojaan edellisen korkeakoulututkinnon jälkeen, kolmannet palaavat opiskelemaan usean kotona lasten kanssa vietetyn vuoden jälkeen, kun taas neljännet ovat työskennelleet sosiaalialalla jo vuosia ja siirtyvät erilaiseen ympäristöön osaamisalallaan. Ja sitten ovat vielä ne, jotka ovat valaistuneet vaihtamaan alaa ja ne, jotka ovat mahdollisesti useamman yrittämän jälkeen saaneet kauan odotetun opiskelupaikan - kuten TaSO ry:n puheenjohtajisto. Ajat ja tilanteet siis muuttuvat, mutta ilmiö ekan vuoden opiskelijana tai fuksina olemisesta säilyy. Ilmiön ei onneksi tarvitse säilyä kaikille samanlaisena tai muuttumattomana. Sen sijaan kokemus on varmasti erityinen ja ainutlaatuinen kaikessa subjektiivisuudessaan, sillä opiskelun alkuun liittyy usein uuden alun tuntua, uuteen rytmiin totuttelua ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Lotta: Omasta sosiaalityön opintojen fuksivuodestani muistan erityisesti sen, kuinka hyppäsin pää edellä opiskelijaelämän syvään päähän eli tartuin sen enempää miettimättä monenlaisiin toimintoihin ja aktiviteetteihin. Sen enempää miettimisellä tarkoitan, että taisin vasta jälkikäteen sitten miettiä sen, miten kaikissa opiskelijaelämän riennoissa varsinaiset opinnot tulevat mukana... Kyllähän ne tulivat, mutta eivät ehkä sitä kuuluisaa tavoitetahtia. Kuitenkin tässä kohtaa gradututkielmaa viimeistelevänä ajattelen entistä vahvemmin, että määränpääni ei olisi ollut sama, jos matkani ei olisi ollut toisenlainen kuin mitä se on ollut. Elämä kantaa ja kuljettaa hassuihin paikkoihin, vaikka itse olisi ajatellut muuta. Erityisesti muistan fuksisyksyltäni sen, kun eräs vanhemmalla vuosikurssilla ollut hyvä ystäväni välitti tietoa, että oppilaitoksellamme etsitään uutta Talentia-yhteyshenkilöä. Sanoin joo, sitten taisin kysyä että "jaa niin mikä juttu tää oli" - ja tässä sitä ollaan 6 vuotta jälkeenpäin Talentian Sosiaalialan Opiskelijat ry:n puheenjohtajana. Kliseisesti sanottuna harvoja asioita vaihtaisin tältä tähän asti kuljetulta matkalta pois.

Eveliina ja Lotta: Olipa tähän hetkeen johtaneet matkat ja taustat mitä hyvänsä, olemme kaikki olleet jossain vaiheessa siinä samassa tilanteessa, aloittavina opiskelijoina sosiaalialalla, ja meillä kaikilla on omat muistomme opintojen tähän aikaan liittyvistä muistoista ja hetkistä. Sinut, täysin uusi sosiaalialalla aloittava opiskelija, haluamme toivottaa täydestä sydämestämme tervetulleeksi sosiaalialan opiskelijoiden joukkoon. Tartu mahdollisuuksiin ja nauti! Rohkeus kantaa näissä piireissä pitkälle. Sinulle, uuden lukuvuoden alussa oleva kokeneempi opiskelija, haluamme toivottaa tsemppiä opintoihin ja voimaa omaa elämää määrittävien päätösten tekemiseen.

Pelkästään uutisia ja sosiaalista mediaa vilkaisemalla näkee, että elämme haastavia aikoja talouden ja hyvinvointinäkökulmien kissanhännänvedon äärellä. Muu ero nykyhetken ja omien opintojemme alkuaikoihin onkin myös selkeästi kasvanut yhteiskunnallinen aktiivisuus hyvinvointivaltion muutosyrityksiin liittyen ja valtavien mielenosoitusten järjestäminen  - minkälaiseen taas on mahdollisuus osallistua ensi viikolla (http://terveisethallitukselle.fi/). Joukkovoiman aika ei ole siis todellakaan ohi, vaan yhteiskuntamme muuttamiseen tarvitsemme valveutuneita ammattilaisia pitämään niin asiakaskuntamme kuin oppialamme puolia. Tervetuloa tähän joukkoomme!

TaSO ry:n puheenjohtajisto toivottaa kaikille TaSOkkaille jäsenillemme

voimaannuttavaa syksyn alkua!

”Kesäsossuna” - Kokemuksia kesäsijaisuuksista tamperelaisilta sosiaalityön opiskelijoilta

”Hei ooksää nyt se uusi kesäsossu?” 

”Joo, kyllä mä olen täällä sijaisena..” 

”Joo, okei, no mullois tässä tää perhe, josta pitäisi alkaa selvittää lastensuojelun tarvetta / hoitaa heille takaisin sähköt, kun ne on nyt poikki maksamattomien laskujen vuoksi / selvitellä tämän yrittäjäpariskunnan toimeentulotukikuviot / kartoittaa, mitä kaikkia palveluja tämä ikäihminen tarvitsee kotona pärjätäkseen, johan sä varmaan tunnet nää kaupungin palvelut riittävästi!” 

Monet sosiaalityön opiskelijat joutuvat ja pääsevät joka kesä mukaan vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin aloittaessaan sijaisuuksissa eri puolilla sosiaalipalvelujen kenttää. Tämä blogiteksti on tuotettu kuuden kyselyyn vastanneen opiskelijan sijaisuuskertomuksista koostettuna. Vastaajat opiskelevat sosiaalityötä eri toisella ja kolmannella vuosikurssilla Tampereen yliopistossa ja heiltä kysyttiin, miten löysivät kesätyöpaikkansa, mitä pitävät haastavimpana ja mitä mieleisimpänä työssään sekä haluaisivatko jatkaa kyseisissä tehtävissä pidempäänkin. 

Ei-sittenkään niin yksitoikkoista toimeentulotukea päivästä toiseen 

Kaksi vastaajista kertoivat olevansa kesätöissä toimeentulotukiyksikössä etuuskäsittelijöinä. Tehtäviin kuuluu pääasiassa perustoimeentulotuen käsittely, eli laskelmien tekeminen, mahdollisten lisäselvitysten pyytäminen asiakkailta ja päätösten tekeminen. Toinen opiskelijoista kuvaa, että ”toimeentulotukityö on paljon mielenkiintoisempi ja monipuolisempi kokonaisuus kuin mitä osasin odottaa”. Hän hakeutui töihin paikkaan, koska oli kuullut siitä hyvää kaveriltaan ja haki täten paikkaa, kun se oli kaupungin nettisivuilla tarjolla. Toiveena oli saada ”peruspohjaa sosiaalityöntekijän tehtäviin”. Haastavimmalta toimeentulotukityössä tuntuu tämän opiskelijan mukaan ”työn moninaisuus, sillä hakemukset ovat kaikki omanlaisiaan, joten välillä on hankala arvioida miten pitäisi toimia sekä asiakkaiden ”salailu” asioissaan”. Opiskelija mainitsee, että voisi jatkaa työskentelyä toimeentulotuen parissa jonkin aikaa, mutta tuskin haluaa luoda kovin pitkää työuraa toimeentulotuen parissa, sillä ovathan meneillään sosiaalityöntekijän tehtäviin pätevöittävät opinnot. 

Myös toinen haastatelluista opiskelijoista kertoo saaneena kesätyöpaikan etuuskäsittelystä ”hakemalla auki ollutta paikkaa, jota hänelle oli suositeltu harjoittelupaikan kautta”. Haastavimmaksi tehtäväksi toimeentulotukityössä tämä ”kesäetkä” mainitsee sellaiset toimeentulotukipäätökset, joissa tulee käyttää harkintaa perusteiden pohdinnassa, jotta toimisi tasapuolisesta kaikkien asiakkaiden kannalta. Haasteeksi mainitaan myös ”vaikeat asiakkaat, joiden asioiden selvittely on hankalaa”. Mielekkäimpänä hän pitää sitä, että työssä on ”selkeät raamit, jotka helpottavat työntekoa” ja tilanteet, joissa on ”pystynyt todella neuvomaan asiakasta puhelinpalvelussa ja asiakas on ollut tyytyväinen”. Lopulta opiskelija summaa, että voisi mahdollisesti työskennellä toimeentulotuen parissa, mutta mieluiten lopulta myös sosiaalityöntekijänä! 

Sopivaa haastetta lapsiperheiden palveluissa? 

Toiset kaksi vastaajista työskentelivät perhepalveluiden parissa: toinen on sosiaalityöntekijän sijaisena lapsiperheiden sosiaalityössä. Opiskelija sai paikan hakemalla sitä itse nähdessään ilmoituksen yliopiston sähköpostilistalla. Haastavimmaksi hän mainitsee ”yksittäiset, harvinaisemmat tekniset kiemurat asiakastietojärjestelmässä”, kun taas mieleisintä on ”asiakkaiden onnistunut kohtaaminen ja se tunne, kun asiakas kokee tulleensa autetuksi”. Tämä opiskelija mainitsee, että voisi tehdä tulevaisuudessa lyhyitä kesäsijaisuuksia lapsiperheiden sosiaalityössä, mutta vakituisesti haluaisi tehdä ”jotain haastavampaa ja mielenkiintoisempaa” työtä. 

Toinenkin kyselyyn vastannut opiskelija on töissä sosiaalityöntekijän sijaisena perhepalveluiden parissa. Tämä opiskelija kertoo, että on ollut tänä vuonna samassa paikassa opiskelijan roolissa harjoittelussa, minkä aikana puheeksi oli tullut halukkuus jatkaa kesäsijaisena. Haastavimpana hän pitää sitä, että työ on vaativaa ja päivittäin tulee huomattua useita ammatillisen kasvun paikkoja. ”Haasteellista yleisesti ottaen on asiakkaiden tilanteen arvioiminen ja asiakasprosessin eteenpäin vieminen tarkoituksenmukaisella tavalla”, summaa ”kesäsossu”. Lastensuojelutyön mielekkäimmäksi tehtäväksi opiskelija mainitsee ytimekkäästi asiakkaiden kohtaamisen, työyhteisön ja uuden oppimisen mahdollisuudet. Jatkoa ajatellen kertoo opiskelija, että ”on viihtynyt työssä hyvin” ja ”koen, että tämä sosiaalityön ala on jo ennakko-odotustenkin perusteella mielenkiintoinen, minkä vuoksi voisin kyllä nähdä itseni tulevaisuudessakin samoissa hommissa. Opittavaa ainakin on paljon ja omaa ammattitaitoaan voi kehittää ammatillisella erikoistumis- ja jatkokoulutuksella!”. 

Mitä vielä?! Nopeita päätöksiä ja vaihtuvia tilanteita aikuissosiaalityössä 

Yksi haastattelukysymyksiin vastaajista on ollut jo keväällä harjoittelussa aikuissosiaalityössä ja jatkanut suoraan kesäsijaisena. Opiskelija kertoo ottaneensa kesätyömahdollisuuden puheeksi jo alkuvuodesta esimiehensä kanssa ja saanut varmistuksen asiasta kevään mittaan. Työhön kuuluu jo asiakkuudessa olevien asiakkaiden asioiden hoitaminen liittyen talousasioihin, asumiseen, työttömyyteen ja elämänhallinnan ongelmiin. Konkreettisia työvälineitä ovat mm. harkinnanvarainen toimeentulotuki, tukihenkilö- ja muiden palveluiden järjestäminen sekä välivuokra- ja välitystilin perustaminen asiakkaan kanssa. Hän kokee, että sijaisuuteen oli ”jo valmiiksi varmahkot otteet, kun tuttua olivat osin työtehtävät, kollegat ja välineet, joilla työtä tehdä”. Opiskelijan mukaan haastavinta ovat ”asiakkaiden monimutkaiset ja usein pitkäaikaisesti vaikeat elämäntilanteet, joista sosiaalitoimessa käsittelyyn asettuvat lähinnä taloudelliset asiat”. ”Toisaalta haastavaa on jatkuva priorisointi riittämättömien työntekijäresurssien vuoksi!”, huoahtaa ”kesäsossu”. Mielekkääksi hän kokee ”kokemuksen ihmisten auttamisesta ja sen, kun asiakkaan vaikea tilanne saa edes hetkeksi selkeämmän ja turvallisemman suunnan”. Jatkoa sijaisuudelle on vielä lokakuuhun saakka, joten mitä ilmeisemmin paikassa siis viihdytään. 

Vauhtia ja haastavia tilanteita ikäihmisten kotihoidon palveluohjauksessa 

Yksi sosiaalityön opiskelijoista kertoo olevansa kesätöissä iäkkäiden kotihoidon asiakasohjausyksikössä, jonka oli saanut ensimmäisen harjoittelupaikkansa kautta ja osin sattuman kautta, sillä samassa asiakasneuvottelussa paikalla ollut kotihoidon edustaja oli kysynyt opiskelijan kesätyötilannetta. Haastavana opiskelija pitää ”ison” kaupungin palveluverkoston hallitsemista ja tietojärjestelmien käyttöä. Myös kiireen hän mainitsee haasteeksi. ”Mielekkäimpiä ovat kotikäynnit asiakkaiden luona”, vastaa opiskelija empimättä. Opiskelija kertoo, että haluaisi jatkaa vanhusasiakkaiden parissa työskentelyä myös jatkossa, sillä tuntee viihtyvänsä parhaiten juuri heidän seurassaan ja kokee saavansa työstä ”paljon irti”. Lopulta hän mainitsee, että ”pelkään, että byrokratian määrä vain kasvaa ja vanhussosiaalityö painottuu esimerkiksi vain pitkäaikaispaikkahakuihin ja taloudellisten asioiden hoitoon, eikä elämäntilannetta kartoiteta laajemmin”. 

Koosteena voinee sanoa, että nämä tamperelaiset kesäsijaiset ovat selvinneet sijaisuuspätkistään varsin ehjinä. Suurimmat haasteet liittyvät hankaliin tietojärjestelmiin sekä suuriin tai muuten haastaviin asiakastilanteisiin. Kiire ja huoli siitä, mihin suuntaan palvelut ja asiakkaiden tilanteet saattavat kehittyä tuottavat eniten ikäviä tuntemuksia. Mielekkäimmältä opiskelijoita tuntuu se, kun työssä tulee onnistumisia, eli kokemuksia asiakkaiden auttamisesta! Mielestäni onkin tarpeellista ja opettavaista peilata työkokemuksia opinnoissa opittuihin asioihin. Sosiaalityön syvällinen ammatillinen ymmärrys syntyy mielestäni nimittäin iänikuisen ja jopa kuluneentuntuisen ja reflektoinnin kautta \o/ 

Voimia ja jaksamista kesätyöhetkiin toivottaen, 

Eveliina 

TaSO ry:n varapuheenjohtaja 2015

Kansainvälinen sosiaalityön konferenssi - Nordic2015

Kesäkuussa järjestettiin Helsingin Arcada ammattikorkeakoululla kansainvälinen sosiaalialaan liittyvä kolmipäiväinen Nordic Conference. Tapahtuma on yksi vuoden luultavasti tärkeimmistä sosiaalialan konferensseista, missä on mahdollista päästä:

a) kuulemaan erittäin mielenkiintoisia luentoja, 

b) osallistumaan pohdiskeleviin työpajoihin, 

c) oppimaan tärkeää asiaa sosiaalityöstä kansainvälisiltä työkavereilta ja 

d) verkostoitumaan. 

Pääsisäänkäynti kutkuttelee jo kivasti uteliaisuutta

Vuoden 2015 teemana mietittiin mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: Mitä rohkeus tarkoittaa sosiaalityössä? Mistä löydämme rohkeutta? Miten tuemme asiakasta rohkeuteen? Näihin kysymyksiin lähdettiin etsimään vastauksia jo ensimmäisenä konferenssipäivänä. 

Student meeting Bryggerissä - Pohdintaa rohkeudesta sosiaalialalla

Kolmen päivän aikana eniten esiin nousivat neljä teemaa sosiaalityöstä: osallisuus, rajojen rikkominen, vaikuttavuus ja uudet näkökulmat. Mitä nämä käytännössä tarkoittavat, voidaan miettiä. Käytännössä jo Nordic conferencen järjestäminen kertoo halusta kehittää sosiaalialaa, rikkoa rajoja sekä toiveesta saada uusia näkökulmia. Kansainvälisesti voimme oppia toisiltamme, sillä eroavaisuuksia löytyy niin tiedon, ajattelun kuin tekemisen alueilla. Opimme myös asiakkailtamme, sillä heiltä saadun palautteen ja vaikuttavuuden arvioinnin myötä, kykenemme kehittämään toimintaamme sosiaalityössä. Muokatkaamme siis palvelua tarpeenmukaisemmaksi. 

Mielestäni sosiaalityön ammatikseen valinneelta täytyy löytyä rohkeutta. Täytyy olla halu vaikuttaa ja kehittää, halua auttaa. Mitä minun mielestäni on rohkeus sosiaalityössä? Se on kykyä asettaa itsensä peilin eteen ja reflektoida omaa toimintaansa realistisesti. Se on kykyä pitää itsestään huolta, jotta jaksaa tehdä tätä tärkeää työtä. Mielestäni, on rohkeutta olla ihminen ihmiselle. Myöntää oma ihmisyytensä ja se, että tässä ei olla vain ammattilaisia, vaan dialogisessa suhteessa asiakkaan kanssa. On rohkeutta tehdä yhteistyötä ja myöntää asiakkaan asiantuntijuus omassa tilanteessaan. Rohkeutta on puuttua aiheellisesti, nostaa asioita esiin. Tiivistettynä, on rohkeaa avata suunsa. 

Mielestäni sosiaalialalla työskentelevältä on rohkeaa olla oikeasti, aidosti ylpeä omasta ammatinvalinnastaan. Moni ei tähän työhön kykenisi, ei edes kuvittelisi valitsevansa tällaista polkua kuljettavakseen. Jotta saisimme aikaan muutosta, kehitystä, on meidän astuttava pois mukavuusalueeltamme. Ajattelumalleja on kehitettävä ja opeteltava ajattelemaan totuttua laajemmin. Globaali sosiaalityö on vain yksi asia, joka mielestäni edesauttaa tätä pyrkimystä.

Have the Courage to step out from your Comfort Zone.

Konferensissa nousi esiin pyrkimys astua ulos omalta mukavuusalueeltamme, sillä sen ulkopuolella tapahtuvat ihmeet. Itse henkilökohtaisesti voin tämän allekirjoittaa ja viisaus jäikin yhtenä suurimpana asiana mieleeni.

Do you have the Courage 

to think out of the Box? 

Tiia Mällinen

mediavastaava

työtaisteluvastaava

TaSO ry

Alf Ronnbyn teoria sosiaalityöstä - katkelma TaSOlaisen kanditutkielmasta

Esittelen tässä kirjoituksessa ruotsalaisen sosiologin Alf Ronnbyn teoriaa sosiaalityöstä. Käytin teoriaa kandidaatintutkielmani viitekehyksessä.

Ronnby (1986, 1-2) pyrkii kuvaamaan sosiaalityössä käytössä olevia teoreettisia suuntauksia ja niiden sisältämiä ideologioita. Hänen mukaansa suuntaukset muodostavat selitysmalleja joita voi käyttää sosiaalisia ongelmien jäsentämiseen. Nämä selitysmallit jäsentyvät suhteessa sosiaalisten ongelmien analyysitasoon, jotka hän nimeää mikro-, meso- ja makrotasoiksi (KUVIO 1.).  (Ronnby 1986, 8-9.)

Kuvio 1. Selitysmallit ja niiden yhteydet ilmiöiden tarkatelutasoon (Ronnby 1986, 9).

Selitysmalleja on teorian mukaan neljä, jotka ovat luonnontieteellinen, psykologinen, sosiaalipsykologinen ja sosiologinen. Kukin selitysmalli koostuu suuntauksen erityisistä teorioista. Mikrotason selitysmalli on luonnontieteellinen ja sen erityinen teoria on lääketieteellisegeneettinen. Mesotason selitysmalli on psykologia, joka koostuu behavioraalisista, psykoanalyyttisista ja hahmopsykologis-eksistentiaalisista teorioista. Makrotason selitysmallit ovat osin sosiaalipsykologisia ja sosiologisia. Niiden teoriasuuntauksia ovat kommunikaatioteoria, leimautumisteoria, vuorovaikutusteoria sekä  funktionalistiset ja marxilaiset  teoriat. (Ronnby 1986, 8-9.)

Luonnontieteellinen selitysmalli koostuu lääketieteellis-geneettisistä ja luonnetyyppiteorioista. Lääketieteellis-geneettisissä teorioissa fysiologiset, kuten biokemialliset ja geneettiset muutokset nähdään syynä käyttäytymisen ongelmille joiden syy-seurausketju on selvitettävissä. (Ronnby 1986, 19-21.) Poikkeava ruumiin toiminta ja käyttäytyminen ja niistä muodostetut diagnoosiluokat nähdään olemassa olevana todellisuutena, ei siihen lisättyinä kategorioina. Ronnbyn mukaan tästä seuraa potilaan muuttuminen objektiksi sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioille. (Ronnby 1986, 23-24, 35.) Toinen luonnontieteellinen selittävä teoria on ihmistyyppiteoria. Se koostuu kahdesta tai useammasta teoriatyypistä, joista toinen perustuu differentiaalipsykologiaan ja toinen luonteenpiirteisiin. Luonteenpiirreteorioita voidaan pitää luonnontieteellisinä siinä mielessä, että ne nähdään perinnöllisinä. Kyseiset teoriat ovat kuitenkin pseudotieteellisiä ja rasistisia. Luonnonpiirreteorioissa pyritään etsimään havaittavia ominaisuuksia suhteessa yksilön luonnetyyppiin, esimerkiksi rikollisuuden yhteys kasvonpiirteisiin. (Ronnby 1986, 35-36.)

Psykologisessa selitysmallissa painottuu mielensisäiset prosessit, persoonallisuuden kehitys, kokemukset, tunteet, tahto ja henkinen tila. Psykologiseen selitysmalliin kuuluvat behavioraalinen, psykoanalyyttinen ja eksistentiaalis-hahmopsykologinen teoria. (Ronnby 1986, 39.) Behavioristiset teoriat painottavat oppimisen merkitystä käyttäytymisessä. Klassinen tapa esittää behavioristinen tulkinta ihmisen toiminnasta on nähdä yksilö reagoijana ärsykkeisiin. (Ronnby 1986, 40-41.) Tällöin yksilö redusoituu pikemminkin passiiviseksi vastaanottajaksi, kuin aktiiviseksi toimijaksi. Behaviorismin mukainen muutostyö on toiminnan positiivista ja negatiivista vahvistusta, joka tarkoittaa kielteisen toiminnan sanktiointia ja positiivisen toiminnan palkitsemista. Aversioterapia on behaviorismin eräs kliininen sovellus. (Ronnby 1986, 56-58, 43.)

Psykoanalyyttisen teorian mukaan yksilön ongelmat voidaan johtaa puutteelliseen kehitykseen, jota voidaan hahmottaa psykoanalyyttisen persoonallisuusteorian avulla. Sen mukaan ihmisen persoona koostuu kolmesta osasta: id, ego ja superego. Id edustaa viettejä ja se toimii mielihyväperiaatteen mukaan. Superego puolestaan viittaa omatuntoon ja toiminnan normeihin. (Ronnby 1986, 69-70.) Ongelmakäyttäytymisen takana  psykoanalyyttisessa dialektisessa sopeutumisprosessissa on epätasapaino mielihyvän hakemisen ja niitä rajoittavien tekijöiden, eli idin ja superegon välillä (Ronnby 1986, 72-74). Tästä seuraa viettien purkaminen ei-rakentavaan toimintaan. Näitä impulsseja yksilö saattaa pyrkiä käsittelemään epäkypsien puolustusmekanismien avulla, joita ovat esimerkiksi projektio, aggressio, rationalisointi, vähättely ja kieltäminen. (Ronnby 1986, 68.)

Ronnby (1986) on luonut eksistentiaalis-hahmopsykologinen teorian eksistentiaalisen filosofian, fenomenologian ja hahmopsykologian pohjalta. Näitä kutsutaan toisinaan myös humanistiseksi psykologiaksi. Teoria korostaa yksilön kokemusmaailmaa. Hahmopsykologia painottaa yksilön kokonaisvaltaisia kokemuksia, josta seuraa muun muassa se, että yksilö kokee asiat aina suhteessa myös toisiin. Hahmopsykologian näkökulmasta yksilön ongelmat syntyvät siitä, että hän kokee maailman epätäydellisenä. Tästä aiheutuu uhkan kokemus minuudelle. (Ronnby 1986, 95, 97-98.) Eksistentialismi sisältyy humanistiseen psykologiaan, jonka mukaan vain yksilö itse on vastuussa itsestään ja omasta elämästään. Fenomenologia ja eksistentialismi ovat pohjimmaltaan samankaltaisia. Fenomenologiassa fokus on asioiden esiintymismuodoissa ja välittömissä kokemuksissa. (Ronnby 1986, 104, 100-102.)

Sosiaalipsykologia fokusoituu ihmisten arvojen ja asenteiden, sosialisaation, ryhmäytymisen ja organisaatioiden tutkimiseen. Sosiaalipsykologiseen selitysmalliin sisältyy kommunikaatioteoria, leimautumisteoria ja vuorovaikutusteoria. Kommunikaatioteorian yhteydessä Ronnby (1986)  esittelee perheteoriaa, joka jakautuu psykoanalyyttiseen-, kommunikaatioteoriaan sekä systeemiteoriaan. Psykoanalyyttisessä teoriassa perheiden ongelmien nähdään syntyvän vanhempien ratkaisemattomien henkilökohtaisten ongelmien seurauksena. Kommunikaatio- ja systeemiteoriassa perhe nähdään vuorovaikutteisena kommunikaation järjestelmänä, tällöin tarkoitus on edesauttaa ongelmallisen perheen vuorovaikutuksen tasapainoa. Perheellä on kolme perustehtävää: ohjaus, hoiva ja valvonta. Mikäli perhesysteemi epäonnistuu jossain näistä, ongelmien todennäköisyys kasvaa. (Ronnby 1986, 124-125, 130.) Leimaamisteoria viittaa huomion kiinnittämisen yksilön poikkeavien ominaisuuksiin. Yhteiskunnallisella tasolla leimaamisteoria tutkii leimattavan ja leimaavan välisiä suhteita. Leimaamisella voi olla sosiaalipoliittista agentaa ylläpitämässä normatiivista järjestystä. (Ronnby 1986, 138.) Ronnby (1986, 149) kehuu Georg H. Meadin symbolisen vuorovaikutusteoriaa edistykselliseksi, joskin myös suhtautuu siihen kriittisesti. Hänen symbolisen vuorovaikutusteorian fokus on tietoisen yksilön kehittyminen yhteiskunnan jäseneksi. Vuorovaikutuksessa on mukana objektiminä, subjektiminä ja itse. Nämä ovat verrattavissa Freudin psykoanalyyttiseen persoonallisuusteorian osiin siten, että subjektiminää vastaa id, objektiminää superego ja itseä ego. Fokuksena on minän säätely suhteessa yhteiskunnan normatiivisiin rakenteisiin. Teoria on saanut vaikutteita sosiaalibehaviorismista, ja sen mukaan yksilö sopeutuu yhteiskuntaan ennakoimalla toisten ärsykkeitä. (Ronnby 1986, 152, 154, 176, 159.)

Sosiologinen selitysmalli tarkastelee yksilöiden välisiä suhteita makrotasolla. Siihen sisältyy funktionaalinen ja marxilainen teoria. Funktionalistinen teoria hahmottaa yhteiskuntaa toiminnallisena organismina, jossa sen osilla on erilaisia tehtäviä. Näkemuksen mukaan yhteiskunnalla on lisäksi tasapainoa ylläpitäviä mekanismeja, mikäli jotkin sen osa-alueet ovat epäharmonisessa suhteessa toisiinsa. Esimerkkinä funktionaalisesta teoriasta Ronnby (1986) käyttää Talcot Parsonin sosiaalisaatioteoriaa, jossa tarkastelun kohteena on erityisesti arvojen, tapojen ja käyttäytymisen välittyminen. (Ronnby 1986, 177-180.) Marxilaiseen teoriaan Ronnby (1986) esittää kuuluvan kaksi erillistä koulukuntaa, strukturalistinen ja prakseologinen. Strukturalismi viittaa yhteiskunnan hahmottamista rakenteina ja niiden suhteina. Ronnby (1986) sisällyttää talouden, ideologian ja politiikan yhteiskunnan rakennusaineeksi. Prakseologinen teoria on Ronnbyn (1986) käsityksen mukaan myös rakenne-toimijuus- dualismin dialektiikkaa. Praksis viittaa yksilöiden toimintaan ja resursseihin, joka voi objektivisoitua pysyvämmiksi järjestelmiksi. (Ronnby 1986, 209, 212-213.)

Ronnbyn sosiaalityön teoria pyrkii rakentamaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan sosiaalisten ongelmien jäsentämiseen. Mielestäni sen paras anti on juuri laajuudessa, sillä se tarjoaa kattavasti useita näkökulmia ongelmien tarkasteluun. Kandidaatintutkielmassani kuitenkin huomasin, että vaikka teoria on näinkin kattava, sitä voi olla hankala käyttää intuitiivisesti jäsenneltyihin sosiaalisiin ongelmiin. 

Teemu Hakanen

TaSO ry, aluevastaava

Haastattelussa SOAMK:n puheenjohtaja Jaana Manssila

TaSO ry:n AMK-puolen toinen edunvalvontavastaava Tiia-Maria haastatteli Jaana Manssilaa, joka toimii toista vuotta Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston, SOAMK:n, puheenjohtajana. Manssila toimii lisäksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaalialan osaamisaluepäällikkönä. Allekirjoittanut arvostaa Manssilan aktiivisuutta, yhteistyökykyä sekä tapaa kuunnella opiskelijoiden ääntä. 

1. Jaana, kertoisitko SOAMK:sta ja sen toiminnasta. 

SOAMK on 21 ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusten edustajien muodostama valtakunnallinen verkosto. Verkoston toiminnan pääpaino on koulutusten kehittämisessä, TKI-toiminnassa (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta) sekä vaikuttamistoiminnassa ja verkostotyössä.

Verkosto toimii yhteisöllisesti sääntöjensä pohjalta ja kulloisenkin strategian mukaisesti. Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen henkilöstö kokoontuu kerran vuodessa verkostopäiville. Verkostopäivien yhteydessä valitaan sääntöjen mukaan verkoston työvaliokunnan jäsenet ja varajäsenet ammattikorkeakoulujen esitysten pohjalta. Työvaliokunta organisoi verkoston toimintaa ja valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Verkoston koulutusjohto ja työvaliokunta kokoontuvat kahdesti vuodessa keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja linjaamaan verkoston toimintaa. Verkostossa toimii myös teemakohtaisia alatyöryhmiä mm. lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen alalla.

Verkoston keskeinen kumppani on Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n sosiaali-,terveys-, liikunta- ja kauneusalan kehittämistyöryhmä.

2. Mihin asioihin SOAMK on vaikuttanut koulutuspoliittisesti? Entä sosiaalipoliittisesti? 

Kuluneen vuoden aikana verkoston vaikuttamistoiminta on ollut aktiivista. Koulutuspoliittinen vaikuttamistyö on kohdentunut erityisesti varhaiskasvatuslain uudistamiseen. Siinä painopiste on ollut turvata sosionomien (AMK) mahdollisuus suorittaa edelleen lastentarhanopettajan kelpoisuuden antavat opinnot ja toimia jatkossakin tasavertaisesti lastentarhanopettajan tehtävässä kasvatustieteen kandidaattien kanssa.

Sosiaalipoliittinen vaikuttaminen on keskittynyt sosiaalihuoltolain kokonaisuudistukseen sekä sosiaalihuollon ammattihenkilölakiin vaikuttamiseen. Sosiaalihuoltolaissa vaikuttamistyön painopiste oli sosiaalihuollon kehittämisresurssien varmistamisessa sekä sosionomien osaamisen tunnustamisessa ja hyödyntämisessä. Sosiaalihuollon kehittämisresursseista oli määrä säätää osana sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia, mikä lykkääntyi seuraavalle vaalikaudelle.

3. Koetko, että SOAMK:ia on kuunneltu ja näkökantanne otettu huomioon? 

SOAMKin vaikuttamistoiminta on ollut verratain tuloksekasta. Sosiaalihuoltolaissa sosionomien rooli vahvistui eduskunnassa lain valiokuntakäsittelyn yhteydessä paljolti sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston vaikuttamistyön tuloksena.  

Sosiaalihuollon ammattihenkilölain osalta verkoston tavoite saada niille sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneille henkilöille, joiden tutkinto rakentuu sosiaalityön opinnoista, oikeus toimia sosiaalityöntekijänä ei toteutunut. Muilta osin verkosto pitää ammattihenkilölakia onnistuneena. Lastentarhanopettajan kelpoisuuden suorittaneiden sosionomien (AMK) asema näyttää säilyvän ennallaan, mikä on ollut verkoston vaatimus.  

4. Mitkä ovat vuoden 2015 haasteita? 

Vuoden 2015 haasteet liittyvät paljolti edellä mainittuihin teemoihin uuden lainsäädännön toimeenpanon edetessä jo vahvistettujen lakien osalta sekä yhä valmisteilla olevaan lainsäädäntöön vaikuttamiseen. Lisäksi tulevan hallituksen ohjelma tullee asettamaan omat haasteensa verkoston vaikuttamistyölle yhteistyössä Arenen sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kauneusalan kehittämisryhmän kanssa.

Verkoston uusi strategia esitetään hyväksyttäväksi verkostopäiville Mikkelissä 16. -17.4. Strategian toimeenpano vaatii paljon työtä. Sosionomi (AMK) -tutkintokoulutuksen kehittämisen kannalta keskeistä tulee olemaan tutkinnon pohjalla olevien kompetenssien arviointi ja mahdollinen uudelleenmäärittely vastaamaan sosionomien (AMK) työn haasteita tulevaisuudessa.  

5. Mitä TaSO ry:n vuoden teema, arvokas sosiaaliala, sinulle merkitsee? 

Sosiaaliala on arvokasta yhteiskunnallisesti, tekijälleen ja asiakkailleen. Sosiaaliala rakentaa yhteiskunnallista luottamusta ja vakautta hyvinvoinnin ohella. Tekijä saa tehdä arvokasta ja merkityksellistä työtä, jossa on mahdollisuus loputtomaan uuden oppimiseen ja oivaltamiseen. Sosiaalialan asiakkaille alan ammattilaiset mahdollistavat osaltaan arvokkaan elämän ja ihmisyyden kokemisen sekä merkityksellisiä kohtaamisia ja erityppistä tukea sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.

6. Kiitos haastattelusta! Mitä terveisiä haluaisit lähettää TaSO ry:n jäsenille?

Toivon kaikille TaSOn jäsenille intoa ja iloa työhönne sosiaalialan tulevaisuuden rakentamisessa! Sosiaalialan opiskelijoina ja tulevina korkeakoulutettuina ammattilaisina voitte rikastaa niin omaa kuin muiden ihmisten elämää tekemällä hyvää ja arvokasta työtä.

Verkoston toimintaan voi tututusta tarkemmin sen sivuilla Innokylässä: https://www.innokyla.fi/web/verkosto1167849/perustiedot

Tiia-Maria Luukko

Sosionomiopiskelija/Metropolia Ammattikorkeakoulu

Edunvalvontavastaava (AMK), TaSO ry