”Kesäsossuna” - Kokemuksia kesäsijaisuuksista tamperelaisilta sosiaalityön opiskelijoilta

”Hei ooksää nyt se uusi kesäsossu?” 

”Joo, kyllä mä olen täällä sijaisena..” 

”Joo, okei, no mullois tässä tää perhe, josta pitäisi alkaa selvittää lastensuojelun tarvetta / hoitaa heille takaisin sähköt, kun ne on nyt poikki maksamattomien laskujen vuoksi / selvitellä tämän yrittäjäpariskunnan toimeentulotukikuviot / kartoittaa, mitä kaikkia palveluja tämä ikäihminen tarvitsee kotona pärjätäkseen, johan sä varmaan tunnet nää kaupungin palvelut riittävästi!” 

Monet sosiaalityön opiskelijat joutuvat ja pääsevät joka kesä mukaan vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin aloittaessaan sijaisuuksissa eri puolilla sosiaalipalvelujen kenttää. Tämä blogiteksti on tuotettu kuuden kyselyyn vastanneen opiskelijan sijaisuuskertomuksista koostettuna. Vastaajat opiskelevat sosiaalityötä eri toisella ja kolmannella vuosikurssilla Tampereen yliopistossa ja heiltä kysyttiin, miten löysivät kesätyöpaikkansa, mitä pitävät haastavimpana ja mitä mieleisimpänä työssään sekä haluaisivatko jatkaa kyseisissä tehtävissä pidempäänkin. 

Ei-sittenkään niin yksitoikkoista toimeentulotukea päivästä toiseen 

Kaksi vastaajista kertoivat olevansa kesätöissä toimeentulotukiyksikössä etuuskäsittelijöinä. Tehtäviin kuuluu pääasiassa perustoimeentulotuen käsittely, eli laskelmien tekeminen, mahdollisten lisäselvitysten pyytäminen asiakkailta ja päätösten tekeminen. Toinen opiskelijoista kuvaa, että ”toimeentulotukityö on paljon mielenkiintoisempi ja monipuolisempi kokonaisuus kuin mitä osasin odottaa”. Hän hakeutui töihin paikkaan, koska oli kuullut siitä hyvää kaveriltaan ja haki täten paikkaa, kun se oli kaupungin nettisivuilla tarjolla. Toiveena oli saada ”peruspohjaa sosiaalityöntekijän tehtäviin”. Haastavimmalta toimeentulotukityössä tuntuu tämän opiskelijan mukaan ”työn moninaisuus, sillä hakemukset ovat kaikki omanlaisiaan, joten välillä on hankala arvioida miten pitäisi toimia sekä asiakkaiden ”salailu” asioissaan”. Opiskelija mainitsee, että voisi jatkaa työskentelyä toimeentulotuen parissa jonkin aikaa, mutta tuskin haluaa luoda kovin pitkää työuraa toimeentulotuen parissa, sillä ovathan meneillään sosiaalityöntekijän tehtäviin pätevöittävät opinnot. 

Myös toinen haastatelluista opiskelijoista kertoo saaneena kesätyöpaikan etuuskäsittelystä ”hakemalla auki ollutta paikkaa, jota hänelle oli suositeltu harjoittelupaikan kautta”. Haastavimmaksi tehtäväksi toimeentulotukityössä tämä ”kesäetkä” mainitsee sellaiset toimeentulotukipäätökset, joissa tulee käyttää harkintaa perusteiden pohdinnassa, jotta toimisi tasapuolisesta kaikkien asiakkaiden kannalta. Haasteeksi mainitaan myös ”vaikeat asiakkaat, joiden asioiden selvittely on hankalaa”. Mielekkäimpänä hän pitää sitä, että työssä on ”selkeät raamit, jotka helpottavat työntekoa” ja tilanteet, joissa on ”pystynyt todella neuvomaan asiakasta puhelinpalvelussa ja asiakas on ollut tyytyväinen”. Lopulta opiskelija summaa, että voisi mahdollisesti työskennellä toimeentulotuen parissa, mutta mieluiten lopulta myös sosiaalityöntekijänä! 

Sopivaa haastetta lapsiperheiden palveluissa? 

Toiset kaksi vastaajista työskentelivät perhepalveluiden parissa: toinen on sosiaalityöntekijän sijaisena lapsiperheiden sosiaalityössä. Opiskelija sai paikan hakemalla sitä itse nähdessään ilmoituksen yliopiston sähköpostilistalla. Haastavimmaksi hän mainitsee ”yksittäiset, harvinaisemmat tekniset kiemurat asiakastietojärjestelmässä”, kun taas mieleisintä on ”asiakkaiden onnistunut kohtaaminen ja se tunne, kun asiakas kokee tulleensa autetuksi”. Tämä opiskelija mainitsee, että voisi tehdä tulevaisuudessa lyhyitä kesäsijaisuuksia lapsiperheiden sosiaalityössä, mutta vakituisesti haluaisi tehdä ”jotain haastavampaa ja mielenkiintoisempaa” työtä. 

Toinenkin kyselyyn vastannut opiskelija on töissä sosiaalityöntekijän sijaisena perhepalveluiden parissa. Tämä opiskelija kertoo, että on ollut tänä vuonna samassa paikassa opiskelijan roolissa harjoittelussa, minkä aikana puheeksi oli tullut halukkuus jatkaa kesäsijaisena. Haastavimpana hän pitää sitä, että työ on vaativaa ja päivittäin tulee huomattua useita ammatillisen kasvun paikkoja. ”Haasteellista yleisesti ottaen on asiakkaiden tilanteen arvioiminen ja asiakasprosessin eteenpäin vieminen tarkoituksenmukaisella tavalla”, summaa ”kesäsossu”. Lastensuojelutyön mielekkäimmäksi tehtäväksi opiskelija mainitsee ytimekkäästi asiakkaiden kohtaamisen, työyhteisön ja uuden oppimisen mahdollisuudet. Jatkoa ajatellen kertoo opiskelija, että ”on viihtynyt työssä hyvin” ja ”koen, että tämä sosiaalityön ala on jo ennakko-odotustenkin perusteella mielenkiintoinen, minkä vuoksi voisin kyllä nähdä itseni tulevaisuudessakin samoissa hommissa. Opittavaa ainakin on paljon ja omaa ammattitaitoaan voi kehittää ammatillisella erikoistumis- ja jatkokoulutuksella!”. 

Mitä vielä?! Nopeita päätöksiä ja vaihtuvia tilanteita aikuissosiaalityössä 

Yksi haastattelukysymyksiin vastaajista on ollut jo keväällä harjoittelussa aikuissosiaalityössä ja jatkanut suoraan kesäsijaisena. Opiskelija kertoo ottaneensa kesätyömahdollisuuden puheeksi jo alkuvuodesta esimiehensä kanssa ja saanut varmistuksen asiasta kevään mittaan. Työhön kuuluu jo asiakkuudessa olevien asiakkaiden asioiden hoitaminen liittyen talousasioihin, asumiseen, työttömyyteen ja elämänhallinnan ongelmiin. Konkreettisia työvälineitä ovat mm. harkinnanvarainen toimeentulotuki, tukihenkilö- ja muiden palveluiden järjestäminen sekä välivuokra- ja välitystilin perustaminen asiakkaan kanssa. Hän kokee, että sijaisuuteen oli ”jo valmiiksi varmahkot otteet, kun tuttua olivat osin työtehtävät, kollegat ja välineet, joilla työtä tehdä”. Opiskelijan mukaan haastavinta ovat ”asiakkaiden monimutkaiset ja usein pitkäaikaisesti vaikeat elämäntilanteet, joista sosiaalitoimessa käsittelyyn asettuvat lähinnä taloudelliset asiat”. ”Toisaalta haastavaa on jatkuva priorisointi riittämättömien työntekijäresurssien vuoksi!”, huoahtaa ”kesäsossu”. Mielekkääksi hän kokee ”kokemuksen ihmisten auttamisesta ja sen, kun asiakkaan vaikea tilanne saa edes hetkeksi selkeämmän ja turvallisemman suunnan”. Jatkoa sijaisuudelle on vielä lokakuuhun saakka, joten mitä ilmeisemmin paikassa siis viihdytään. 

Vauhtia ja haastavia tilanteita ikäihmisten kotihoidon palveluohjauksessa 

Yksi sosiaalityön opiskelijoista kertoo olevansa kesätöissä iäkkäiden kotihoidon asiakasohjausyksikössä, jonka oli saanut ensimmäisen harjoittelupaikkansa kautta ja osin sattuman kautta, sillä samassa asiakasneuvottelussa paikalla ollut kotihoidon edustaja oli kysynyt opiskelijan kesätyötilannetta. Haastavana opiskelija pitää ”ison” kaupungin palveluverkoston hallitsemista ja tietojärjestelmien käyttöä. Myös kiireen hän mainitsee haasteeksi. ”Mielekkäimpiä ovat kotikäynnit asiakkaiden luona”, vastaa opiskelija empimättä. Opiskelija kertoo, että haluaisi jatkaa vanhusasiakkaiden parissa työskentelyä myös jatkossa, sillä tuntee viihtyvänsä parhaiten juuri heidän seurassaan ja kokee saavansa työstä ”paljon irti”. Lopulta hän mainitsee, että ”pelkään, että byrokratian määrä vain kasvaa ja vanhussosiaalityö painottuu esimerkiksi vain pitkäaikaispaikkahakuihin ja taloudellisten asioiden hoitoon, eikä elämäntilannetta kartoiteta laajemmin”. 

Koosteena voinee sanoa, että nämä tamperelaiset kesäsijaiset ovat selvinneet sijaisuuspätkistään varsin ehjinä. Suurimmat haasteet liittyvät hankaliin tietojärjestelmiin sekä suuriin tai muuten haastaviin asiakastilanteisiin. Kiire ja huoli siitä, mihin suuntaan palvelut ja asiakkaiden tilanteet saattavat kehittyä tuottavat eniten ikäviä tuntemuksia. Mielekkäimmältä opiskelijoita tuntuu se, kun työssä tulee onnistumisia, eli kokemuksia asiakkaiden auttamisesta! Mielestäni onkin tarpeellista ja opettavaista peilata työkokemuksia opinnoissa opittuihin asioihin. Sosiaalityön syvällinen ammatillinen ymmärrys syntyy mielestäni nimittäin iänikuisen ja jopa kuluneentuntuisen ja reflektoinnin kautta \o/ 

Voimia ja jaksamista kesätyöhetkiin toivottaen, 

Eveliina 

TaSO ry:n varapuheenjohtaja 2015

Kansainvälinen sosiaalityön konferenssi - Nordic2015

Kesäkuussa järjestettiin Helsingin Arcada ammattikorkeakoululla kansainvälinen sosiaalialaan liittyvä kolmipäiväinen Nordic Conference. Tapahtuma on yksi vuoden luultavasti tärkeimmistä sosiaalialan konferensseista, missä on mahdollista päästä:

a) kuulemaan erittäin mielenkiintoisia luentoja, 

b) osallistumaan pohdiskeleviin työpajoihin, 

c) oppimaan tärkeää asiaa sosiaalityöstä kansainvälisiltä työkavereilta ja 

d) verkostoitumaan. 

Pääsisäänkäynti kutkuttelee jo kivasti uteliaisuutta

Vuoden 2015 teemana mietittiin mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: Mitä rohkeus tarkoittaa sosiaalityössä? Mistä löydämme rohkeutta? Miten tuemme asiakasta rohkeuteen? Näihin kysymyksiin lähdettiin etsimään vastauksia jo ensimmäisenä konferenssipäivänä. 

Student meeting Bryggerissä - Pohdintaa rohkeudesta sosiaalialalla

Kolmen päivän aikana eniten esiin nousivat neljä teemaa sosiaalityöstä: osallisuus, rajojen rikkominen, vaikuttavuus ja uudet näkökulmat. Mitä nämä käytännössä tarkoittavat, voidaan miettiä. Käytännössä jo Nordic conferencen järjestäminen kertoo halusta kehittää sosiaalialaa, rikkoa rajoja sekä toiveesta saada uusia näkökulmia. Kansainvälisesti voimme oppia toisiltamme, sillä eroavaisuuksia löytyy niin tiedon, ajattelun kuin tekemisen alueilla. Opimme myös asiakkailtamme, sillä heiltä saadun palautteen ja vaikuttavuuden arvioinnin myötä, kykenemme kehittämään toimintaamme sosiaalityössä. Muokatkaamme siis palvelua tarpeenmukaisemmaksi. 

Mielestäni sosiaalityön ammatikseen valinneelta täytyy löytyä rohkeutta. Täytyy olla halu vaikuttaa ja kehittää, halua auttaa. Mitä minun mielestäni on rohkeus sosiaalityössä? Se on kykyä asettaa itsensä peilin eteen ja reflektoida omaa toimintaansa realistisesti. Se on kykyä pitää itsestään huolta, jotta jaksaa tehdä tätä tärkeää työtä. Mielestäni, on rohkeutta olla ihminen ihmiselle. Myöntää oma ihmisyytensä ja se, että tässä ei olla vain ammattilaisia, vaan dialogisessa suhteessa asiakkaan kanssa. On rohkeutta tehdä yhteistyötä ja myöntää asiakkaan asiantuntijuus omassa tilanteessaan. Rohkeutta on puuttua aiheellisesti, nostaa asioita esiin. Tiivistettynä, on rohkeaa avata suunsa. 

Mielestäni sosiaalialalla työskentelevältä on rohkeaa olla oikeasti, aidosti ylpeä omasta ammatinvalinnastaan. Moni ei tähän työhön kykenisi, ei edes kuvittelisi valitsevansa tällaista polkua kuljettavakseen. Jotta saisimme aikaan muutosta, kehitystä, on meidän astuttava pois mukavuusalueeltamme. Ajattelumalleja on kehitettävä ja opeteltava ajattelemaan totuttua laajemmin. Globaali sosiaalityö on vain yksi asia, joka mielestäni edesauttaa tätä pyrkimystä.

Have the Courage to step out from your Comfort Zone.

Konferensissa nousi esiin pyrkimys astua ulos omalta mukavuusalueeltamme, sillä sen ulkopuolella tapahtuvat ihmeet. Itse henkilökohtaisesti voin tämän allekirjoittaa ja viisaus jäikin yhtenä suurimpana asiana mieleeni.

Do you have the Courage 

to think out of the Box? 

Tiia Mällinen

mediavastaava

työtaisteluvastaava

TaSO ry

Alf Ronnbyn teoria sosiaalityöstä - katkelma TaSOlaisen kanditutkielmasta

Esittelen tässä kirjoituksessa ruotsalaisen sosiologin Alf Ronnbyn teoriaa sosiaalityöstä. Käytin teoriaa kandidaatintutkielmani viitekehyksessä.

Ronnby (1986, 1-2) pyrkii kuvaamaan sosiaalityössä käytössä olevia teoreettisia suuntauksia ja niiden sisältämiä ideologioita. Hänen mukaansa suuntaukset muodostavat selitysmalleja joita voi käyttää sosiaalisia ongelmien jäsentämiseen. Nämä selitysmallit jäsentyvät suhteessa sosiaalisten ongelmien analyysitasoon, jotka hän nimeää mikro-, meso- ja makrotasoiksi (KUVIO 1.).  (Ronnby 1986, 8-9.)

Kuvio 1. Selitysmallit ja niiden yhteydet ilmiöiden tarkatelutasoon (Ronnby 1986, 9).

Selitysmalleja on teorian mukaan neljä, jotka ovat luonnontieteellinen, psykologinen, sosiaalipsykologinen ja sosiologinen. Kukin selitysmalli koostuu suuntauksen erityisistä teorioista. Mikrotason selitysmalli on luonnontieteellinen ja sen erityinen teoria on lääketieteellisegeneettinen. Mesotason selitysmalli on psykologia, joka koostuu behavioraalisista, psykoanalyyttisista ja hahmopsykologis-eksistentiaalisista teorioista. Makrotason selitysmallit ovat osin sosiaalipsykologisia ja sosiologisia. Niiden teoriasuuntauksia ovat kommunikaatioteoria, leimautumisteoria, vuorovaikutusteoria sekä  funktionalistiset ja marxilaiset  teoriat. (Ronnby 1986, 8-9.)

Luonnontieteellinen selitysmalli koostuu lääketieteellis-geneettisistä ja luonnetyyppiteorioista. Lääketieteellis-geneettisissä teorioissa fysiologiset, kuten biokemialliset ja geneettiset muutokset nähdään syynä käyttäytymisen ongelmille joiden syy-seurausketju on selvitettävissä. (Ronnby 1986, 19-21.) Poikkeava ruumiin toiminta ja käyttäytyminen ja niistä muodostetut diagnoosiluokat nähdään olemassa olevana todellisuutena, ei siihen lisättyinä kategorioina. Ronnbyn mukaan tästä seuraa potilaan muuttuminen objektiksi sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioille. (Ronnby 1986, 23-24, 35.) Toinen luonnontieteellinen selittävä teoria on ihmistyyppiteoria. Se koostuu kahdesta tai useammasta teoriatyypistä, joista toinen perustuu differentiaalipsykologiaan ja toinen luonteenpiirteisiin. Luonteenpiirreteorioita voidaan pitää luonnontieteellisinä siinä mielessä, että ne nähdään perinnöllisinä. Kyseiset teoriat ovat kuitenkin pseudotieteellisiä ja rasistisia. Luonnonpiirreteorioissa pyritään etsimään havaittavia ominaisuuksia suhteessa yksilön luonnetyyppiin, esimerkiksi rikollisuuden yhteys kasvonpiirteisiin. (Ronnby 1986, 35-36.)

Psykologisessa selitysmallissa painottuu mielensisäiset prosessit, persoonallisuuden kehitys, kokemukset, tunteet, tahto ja henkinen tila. Psykologiseen selitysmalliin kuuluvat behavioraalinen, psykoanalyyttinen ja eksistentiaalis-hahmopsykologinen teoria. (Ronnby 1986, 39.) Behavioristiset teoriat painottavat oppimisen merkitystä käyttäytymisessä. Klassinen tapa esittää behavioristinen tulkinta ihmisen toiminnasta on nähdä yksilö reagoijana ärsykkeisiin. (Ronnby 1986, 40-41.) Tällöin yksilö redusoituu pikemminkin passiiviseksi vastaanottajaksi, kuin aktiiviseksi toimijaksi. Behaviorismin mukainen muutostyö on toiminnan positiivista ja negatiivista vahvistusta, joka tarkoittaa kielteisen toiminnan sanktiointia ja positiivisen toiminnan palkitsemista. Aversioterapia on behaviorismin eräs kliininen sovellus. (Ronnby 1986, 56-58, 43.)

Psykoanalyyttisen teorian mukaan yksilön ongelmat voidaan johtaa puutteelliseen kehitykseen, jota voidaan hahmottaa psykoanalyyttisen persoonallisuusteorian avulla. Sen mukaan ihmisen persoona koostuu kolmesta osasta: id, ego ja superego. Id edustaa viettejä ja se toimii mielihyväperiaatteen mukaan. Superego puolestaan viittaa omatuntoon ja toiminnan normeihin. (Ronnby 1986, 69-70.) Ongelmakäyttäytymisen takana  psykoanalyyttisessa dialektisessa sopeutumisprosessissa on epätasapaino mielihyvän hakemisen ja niitä rajoittavien tekijöiden, eli idin ja superegon välillä (Ronnby 1986, 72-74). Tästä seuraa viettien purkaminen ei-rakentavaan toimintaan. Näitä impulsseja yksilö saattaa pyrkiä käsittelemään epäkypsien puolustusmekanismien avulla, joita ovat esimerkiksi projektio, aggressio, rationalisointi, vähättely ja kieltäminen. (Ronnby 1986, 68.)

Ronnby (1986) on luonut eksistentiaalis-hahmopsykologinen teorian eksistentiaalisen filosofian, fenomenologian ja hahmopsykologian pohjalta. Näitä kutsutaan toisinaan myös humanistiseksi psykologiaksi. Teoria korostaa yksilön kokemusmaailmaa. Hahmopsykologia painottaa yksilön kokonaisvaltaisia kokemuksia, josta seuraa muun muassa se, että yksilö kokee asiat aina suhteessa myös toisiin. Hahmopsykologian näkökulmasta yksilön ongelmat syntyvät siitä, että hän kokee maailman epätäydellisenä. Tästä aiheutuu uhkan kokemus minuudelle. (Ronnby 1986, 95, 97-98.) Eksistentialismi sisältyy humanistiseen psykologiaan, jonka mukaan vain yksilö itse on vastuussa itsestään ja omasta elämästään. Fenomenologia ja eksistentialismi ovat pohjimmaltaan samankaltaisia. Fenomenologiassa fokus on asioiden esiintymismuodoissa ja välittömissä kokemuksissa. (Ronnby 1986, 104, 100-102.)

Sosiaalipsykologia fokusoituu ihmisten arvojen ja asenteiden, sosialisaation, ryhmäytymisen ja organisaatioiden tutkimiseen. Sosiaalipsykologiseen selitysmalliin sisältyy kommunikaatioteoria, leimautumisteoria ja vuorovaikutusteoria. Kommunikaatioteorian yhteydessä Ronnby (1986)  esittelee perheteoriaa, joka jakautuu psykoanalyyttiseen-, kommunikaatioteoriaan sekä systeemiteoriaan. Psykoanalyyttisessä teoriassa perheiden ongelmien nähdään syntyvän vanhempien ratkaisemattomien henkilökohtaisten ongelmien seurauksena. Kommunikaatio- ja systeemiteoriassa perhe nähdään vuorovaikutteisena kommunikaation järjestelmänä, tällöin tarkoitus on edesauttaa ongelmallisen perheen vuorovaikutuksen tasapainoa. Perheellä on kolme perustehtävää: ohjaus, hoiva ja valvonta. Mikäli perhesysteemi epäonnistuu jossain näistä, ongelmien todennäköisyys kasvaa. (Ronnby 1986, 124-125, 130.) Leimaamisteoria viittaa huomion kiinnittämisen yksilön poikkeavien ominaisuuksiin. Yhteiskunnallisella tasolla leimaamisteoria tutkii leimattavan ja leimaavan välisiä suhteita. Leimaamisella voi olla sosiaalipoliittista agentaa ylläpitämässä normatiivista järjestystä. (Ronnby 1986, 138.) Ronnby (1986, 149) kehuu Georg H. Meadin symbolisen vuorovaikutusteoriaa edistykselliseksi, joskin myös suhtautuu siihen kriittisesti. Hänen symbolisen vuorovaikutusteorian fokus on tietoisen yksilön kehittyminen yhteiskunnan jäseneksi. Vuorovaikutuksessa on mukana objektiminä, subjektiminä ja itse. Nämä ovat verrattavissa Freudin psykoanalyyttiseen persoonallisuusteorian osiin siten, että subjektiminää vastaa id, objektiminää superego ja itseä ego. Fokuksena on minän säätely suhteessa yhteiskunnan normatiivisiin rakenteisiin. Teoria on saanut vaikutteita sosiaalibehaviorismista, ja sen mukaan yksilö sopeutuu yhteiskuntaan ennakoimalla toisten ärsykkeitä. (Ronnby 1986, 152, 154, 176, 159.)

Sosiologinen selitysmalli tarkastelee yksilöiden välisiä suhteita makrotasolla. Siihen sisältyy funktionaalinen ja marxilainen teoria. Funktionalistinen teoria hahmottaa yhteiskuntaa toiminnallisena organismina, jossa sen osilla on erilaisia tehtäviä. Näkemuksen mukaan yhteiskunnalla on lisäksi tasapainoa ylläpitäviä mekanismeja, mikäli jotkin sen osa-alueet ovat epäharmonisessa suhteessa toisiinsa. Esimerkkinä funktionaalisesta teoriasta Ronnby (1986) käyttää Talcot Parsonin sosiaalisaatioteoriaa, jossa tarkastelun kohteena on erityisesti arvojen, tapojen ja käyttäytymisen välittyminen. (Ronnby 1986, 177-180.) Marxilaiseen teoriaan Ronnby (1986) esittää kuuluvan kaksi erillistä koulukuntaa, strukturalistinen ja prakseologinen. Strukturalismi viittaa yhteiskunnan hahmottamista rakenteina ja niiden suhteina. Ronnby (1986) sisällyttää talouden, ideologian ja politiikan yhteiskunnan rakennusaineeksi. Prakseologinen teoria on Ronnbyn (1986) käsityksen mukaan myös rakenne-toimijuus- dualismin dialektiikkaa. Praksis viittaa yksilöiden toimintaan ja resursseihin, joka voi objektivisoitua pysyvämmiksi järjestelmiksi. (Ronnby 1986, 209, 212-213.)

Ronnbyn sosiaalityön teoria pyrkii rakentamaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan sosiaalisten ongelmien jäsentämiseen. Mielestäni sen paras anti on juuri laajuudessa, sillä se tarjoaa kattavasti useita näkökulmia ongelmien tarkasteluun. Kandidaatintutkielmassani kuitenkin huomasin, että vaikka teoria on näinkin kattava, sitä voi olla hankala käyttää intuitiivisesti jäsenneltyihin sosiaalisiin ongelmiin. 

Teemu Hakanen

TaSO ry, aluevastaava

Haastattelussa SOAMK:n puheenjohtaja Jaana Manssila

TaSO ry:n AMK-puolen toinen edunvalvontavastaava Tiia-Maria haastatteli Jaana Manssilaa, joka toimii toista vuotta Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston, SOAMK:n, puheenjohtajana. Manssila toimii lisäksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaalialan osaamisaluepäällikkönä. Allekirjoittanut arvostaa Manssilan aktiivisuutta, yhteistyökykyä sekä tapaa kuunnella opiskelijoiden ääntä. 

1. Jaana, kertoisitko SOAMK:sta ja sen toiminnasta. 

SOAMK on 21 ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusten edustajien muodostama valtakunnallinen verkosto. Verkoston toiminnan pääpaino on koulutusten kehittämisessä, TKI-toiminnassa (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta) sekä vaikuttamistoiminnassa ja verkostotyössä.

Verkosto toimii yhteisöllisesti sääntöjensä pohjalta ja kulloisenkin strategian mukaisesti. Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen henkilöstö kokoontuu kerran vuodessa verkostopäiville. Verkostopäivien yhteydessä valitaan sääntöjen mukaan verkoston työvaliokunnan jäsenet ja varajäsenet ammattikorkeakoulujen esitysten pohjalta. Työvaliokunta organisoi verkoston toimintaa ja valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Verkoston koulutusjohto ja työvaliokunta kokoontuvat kahdesti vuodessa keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja linjaamaan verkoston toimintaa. Verkostossa toimii myös teemakohtaisia alatyöryhmiä mm. lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen alalla.

Verkoston keskeinen kumppani on Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n sosiaali-,terveys-, liikunta- ja kauneusalan kehittämistyöryhmä.

2. Mihin asioihin SOAMK on vaikuttanut koulutuspoliittisesti? Entä sosiaalipoliittisesti? 

Kuluneen vuoden aikana verkoston vaikuttamistoiminta on ollut aktiivista. Koulutuspoliittinen vaikuttamistyö on kohdentunut erityisesti varhaiskasvatuslain uudistamiseen. Siinä painopiste on ollut turvata sosionomien (AMK) mahdollisuus suorittaa edelleen lastentarhanopettajan kelpoisuuden antavat opinnot ja toimia jatkossakin tasavertaisesti lastentarhanopettajan tehtävässä kasvatustieteen kandidaattien kanssa.

Sosiaalipoliittinen vaikuttaminen on keskittynyt sosiaalihuoltolain kokonaisuudistukseen sekä sosiaalihuollon ammattihenkilölakiin vaikuttamiseen. Sosiaalihuoltolaissa vaikuttamistyön painopiste oli sosiaalihuollon kehittämisresurssien varmistamisessa sekä sosionomien osaamisen tunnustamisessa ja hyödyntämisessä. Sosiaalihuollon kehittämisresursseista oli määrä säätää osana sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia, mikä lykkääntyi seuraavalle vaalikaudelle.

3. Koetko, että SOAMK:ia on kuunneltu ja näkökantanne otettu huomioon? 

SOAMKin vaikuttamistoiminta on ollut verratain tuloksekasta. Sosiaalihuoltolaissa sosionomien rooli vahvistui eduskunnassa lain valiokuntakäsittelyn yhteydessä paljolti sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston vaikuttamistyön tuloksena.  

Sosiaalihuollon ammattihenkilölain osalta verkoston tavoite saada niille sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneille henkilöille, joiden tutkinto rakentuu sosiaalityön opinnoista, oikeus toimia sosiaalityöntekijänä ei toteutunut. Muilta osin verkosto pitää ammattihenkilölakia onnistuneena. Lastentarhanopettajan kelpoisuuden suorittaneiden sosionomien (AMK) asema näyttää säilyvän ennallaan, mikä on ollut verkoston vaatimus.  

4. Mitkä ovat vuoden 2015 haasteita? 

Vuoden 2015 haasteet liittyvät paljolti edellä mainittuihin teemoihin uuden lainsäädännön toimeenpanon edetessä jo vahvistettujen lakien osalta sekä yhä valmisteilla olevaan lainsäädäntöön vaikuttamiseen. Lisäksi tulevan hallituksen ohjelma tullee asettamaan omat haasteensa verkoston vaikuttamistyölle yhteistyössä Arenen sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kauneusalan kehittämisryhmän kanssa.

Verkoston uusi strategia esitetään hyväksyttäväksi verkostopäiville Mikkelissä 16. -17.4. Strategian toimeenpano vaatii paljon työtä. Sosionomi (AMK) -tutkintokoulutuksen kehittämisen kannalta keskeistä tulee olemaan tutkinnon pohjalla olevien kompetenssien arviointi ja mahdollinen uudelleenmäärittely vastaamaan sosionomien (AMK) työn haasteita tulevaisuudessa.  

5. Mitä TaSO ry:n vuoden teema, arvokas sosiaaliala, sinulle merkitsee? 

Sosiaaliala on arvokasta yhteiskunnallisesti, tekijälleen ja asiakkailleen. Sosiaaliala rakentaa yhteiskunnallista luottamusta ja vakautta hyvinvoinnin ohella. Tekijä saa tehdä arvokasta ja merkityksellistä työtä, jossa on mahdollisuus loputtomaan uuden oppimiseen ja oivaltamiseen. Sosiaalialan asiakkaille alan ammattilaiset mahdollistavat osaltaan arvokkaan elämän ja ihmisyyden kokemisen sekä merkityksellisiä kohtaamisia ja erityppistä tukea sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.

6. Kiitos haastattelusta! Mitä terveisiä haluaisit lähettää TaSO ry:n jäsenille?

Toivon kaikille TaSOn jäsenille intoa ja iloa työhönne sosiaalialan tulevaisuuden rakentamisessa! Sosiaalialan opiskelijoina ja tulevina korkeakoulutettuina ammattilaisina voitte rikastaa niin omaa kuin muiden ihmisten elämää tekemällä hyvää ja arvokasta työtä.

Verkoston toimintaan voi tututusta tarkemmin sen sivuilla Innokylässä: https://www.innokyla.fi/web/verkosto1167849/perustiedot

Tiia-Maria Luukko

Sosionomiopiskelija/Metropolia Ammattikorkeakoulu

Edunvalvontavastaava (AMK), TaSO ry

TaSO ry:n aluetapahtuma Jyväskylässä

TaSO ry:n sääntömääräinen kevätkokous ja aluetapahtuma pidettiin Jyväskylässä lauantaina 18.4.2015. Koko jäsenistö oli tervetullut, ja osaanottajia olikin saapunut ihailtavan laajasti eri korkeakouluista ympäri Suomea. Erityisen ilahduttavaa oli saada mukaan uusia aiemmin TaSO:n toimintaan osallistumattomia jäseniä. Päivämme alkoi ravintola Sohwissa kevätkokouksella, jossa päätettiin esimerkiksi viime vuoden talousarviosta ja myönnettiin edellisen vuoden hallitukselle vastuuvapautus. Vapaamuotoisena pidetty kokous oli antoisa, sillä saimme paljon yhdistystoimintaan liittyvää tietoa tuliaisiksi.

Kevätkokous ravintola Sohwissa

Asialista & TaSOkkaat pinssit

Talentian tarjoaman salaattilounaan jälkeen siirryimme Esa Maulan pitämään koulutukseen Jyväskylän yliopiston tiloihin Seminaarinmäelle. Aiheena oli pelon ja väkivallan kohtaaminen. Kouluttajalla oli pitkä kokemus kamppailulajeista sekä järjestyksen valvonnasta. Keskeisenä luennon aiheena olivat pelon biologinen perusta, aggression merkit ja sekä väkivaltaisissa tilanteissa toimiminen. Koulutuksen teema oli puhutteleva. Uhka- ja vaaratilanteita työssä käsitellään sosiaalialan koulutuksessa melko vähän, jolloin osalle koulutukseen osallistujille aihealue oli aluksi vieras. Jo työssään väkivaltaa kohdanneet pystyivät taas samaistumaan kouluttajan kertomuksiin ja saamaan uutta tietoa kokemuksien käsittelyyn. Haastavassa tilanteessa ei usein ehdi ajatella, vaan sitä tulee toimittua vaistonvaraisesti. On hyvä olla tietoinen miten oma keho saattaa reagoida, jolloin tilanteisiin voi varautua ennaltaehkäisevästi ja jälkikäteen käsitellä  asioita tiedon kautta.

Esa Maula - Pelon ja väkivallan kohtaaminen

Sosiaalialan näkökulmasta jäi kiinnostamaan psyykkinen puoli. Työssään pelkoa ja väkivaltaa kohdanneita puhututtaa miten irrottaa ajatukset vaikeasta tilanteesta, mikä väkisin palaa mieleen yhä uudelleen. Me emme kuitenkaan kentällä ole vain leikkimässä tappelua niin kuin kamppailijat taistelukehässä, vaan joudumme olemaan tekemisissä ihan toisenlaisen, jopa pahuuden, tematiikan kanssa. Psyykkisen prosessointi voi olla haastavaa ja erilaista verrattuna kamppailijan kohtaamiin tilanteisiin. Konteksti on kuitenkin niin: kehässä tilanteeseen kuuluu, että väkivaltaa kohdataan, mutta ihmisten välisiin kohtaamisiin kehän ulkopuolella kuuluu olennaisesti se, että keskustelukumppani ei hyökkää. Sosiaalialalla kohtaamme kuitenkin koko elämisen kirjon kaikkine haasteineen. Vaikeista osa-alueista avoin keskustelu ja tiedon jakaminen auttavat meitä tulemaan itsetietoisiksi toiminnastamme ja sen kehittämisestä. Yhteinen päämäärämmehän on turvata jokaisen perusoikeus koskemattomuuteen.

Kaksi tuntia kestäneen pohdintaa herättäneen koulutuksen jälkeen siirryimme ravintola Jyväshoviin Sossusitseille, jonka teemana oli Rankka työ, rankat huvit. TaSO ry ja Talentia Keski-Suomi olivat onnistuneet kokoamaan kattavan lauluvihkon, josta eri puolelta Suomea tuleville tottuneillekin sitsaajille löytyi hauskoja yllätyksiä. Sitsien aikana nautimme maittavan illallisen ja pohdimme hyvän sosiaalityöntekijän ominaisuuksia. Työhyvinvoinnin teeman mukaisesti punishmenttien sijaan jaettiin ilahduttavia hyvismenttejä. Aikaa jäi riittävästi myös opiskelijakollegoiden kanssa keskusteluun ja haalarimerkkiostosten tekemiseen. Sitsien jälkeen matka jatkui läheiseen yökerhoon, jonka karaokemahdollisuus inspiroi jäsenistöä huikaiseviin, ryhmähenkeä entistä enemmän kohottaviin tulkintoihin.

Sitsiperinteen mukaan nimetyt paikat sekä kyytipojat

Bileet jatkuu

Valtakunnallisesti sosiaalialan opiskelijoita yhdistävät tapahtumat ovat antoisia, ja tuovat kaikille uusia näkökulmia niin opiskeluun kuin myös tulevaan työelämään. Kohtaaminen innoitti myös meitä eri puolella Suomea opiskelevia kirjoittamaan tämän blogin yhdessä.

Seuraava aluetapahtuma järjestetään syksyllä Kuopiossa 17.10. asunnottomuuden teemalla.

Heli Jämsén

sosiaalityön opiskelija

Turun yliopisto

Marika Mikkola

sosiaalityön opiskelija

Itä-Suomen yliopisto

Kuvat: Tiia-Maria Luukko (TaSO ry) 

Lisätty tekstiin: Tiia Mällinen (TaSO ry)

Kiikarissa luottamusmiestoiminta

Aikaisen lauantaiaamun sarastellessa päätin suhauttaa aurinkoiselle Tampereelle Talentian yksityisellä sosiaalipalvelualalla työskentelevien jäsenten luottamusmiesvalmennukseen. Oma tarinani ja kiinnostukseni luottamusmiestoimintaan on lähtöisin ihan lapsuudenkodista. Muistan, miten tärkeänä olin lapsena, kun sain kertoa, että isäni on luottamusmies firmassaan. Ymmärsin sen olevan jotain todella tärkeää.

Talentian järjestämä luottamusmiesvalmennusta mainostetaan opiskelijoille mm. Vahva ammatissa, Rohkea arjessa -koulutusten kolmantena osana. Viimeisimmän Vahva ammatissa -koulutuksen blogipostaukseen pääset tästä. Itse säästin valmennuksen viimeiseen opiskeluvuoteen, koska koin, että silloin hyötyisin siitä eniten. Estettä valmennukseen osallistumiselle ei toki ole, mikäli sen haluaa käydä aiemmin. Kyseessä on siis valmennus, joka ei velvoita toimimaan tulevaisuudessa luottamusmiehenä, vaan on tarkoitettu jäsenille, jotka ovat edes vähänkään kiinnostuneita aiheesta. (Myös opiskelijajäsenille!) Tässä tekstissä kerrotaan ainoastaan luottamusmiesvalmennuksesta, mikä on suunnattu yksityisellä sektorilla työskenteleville. Koulutuksen luennoitsijoina toimivat Tanja Tuunainen-vainio (alueasiamies, Talentia), Eeva-Liisa Lindholm (alueasiamies, Talentia) ja Tiia Pesonen (opiskelija-asiamies, Talentia).

Koulutus järjestettiin Solo Sokos hotel Tornissa. Hotellin nettisivuille pääset tästä: klick

Opiskelija-asiamies Tiia ja TaSO ry:n mediavastaava Tiia POSET!

Mikä luottamusmies sitten oikein on? Kuten nimikkeestä voi päätellä, luottamusmies nauttii oman ammattiliittonsa jäsenistön luottamusta ja hoitaa edunvalvontaan (työaikoihin, palkkoihin jne.) liittyviä asioita. Luottamusmiehen toiminta on osa hänen työaikaansa. Hän on työehtosopimuksen asiantuntija.

Kuka voi asettua ehdolle? Luottamusmies valitaan vaaleilla ja ehdolle voi asettua henkilö, joka on Talentian varsinainen jäsen ja työskentelee TES:n soveltamisalalla. Esimiesasemassa oleva henkilö ei voi asettua ehdolle luottamusmieheksi. Talentia kouluttaa itse omat luottamusmiehensä.

Keskeisimpiä luottamusmiehen tehtäviä:

Edistää työntekijöiden ja työnantajan välisten sopimusten toteutumista

Ylläpitää työrauhaa

Selvittää erimielisyyksiä

Työsuhteisiin liittyvä neuvonta ja ohjaus

Työntekijöiden asemaan liittyvät asiat (palkkaryhmät, työsuhteet...)

jne. 

Mikä on työehtosopimus? Kyseessä on lyhyemmältä nimeltään TES ja valmennuksessa kaikki osallistujat saivat itselleen Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen kirjan muodossa. Tähän samaiseen TES:iin pääsee tutustumaan myös tästä klick. Minkä takia minä kirjoitan tämän opiskelijajärjestön blogiin? Juurikin sen vuoksi, että todella moni opiskelija työskentelee yhtäaikaisesti opiskelun aikana. Työehtosopimus koskee myös Sinua. Sopimukseen on kirjattu tärkeää asiaa, esim. työajoista (paljonko työntekijällä saa teettää töitä?), palkoista (paljonko on epäpätevyys alennus tietystä palkkaluokasta?) sekä erityisesti HOX! työsopimuksista, eli nämä tiedot kannattaa tsekata. Työntekijän kannattaa myös olla erittäin tietoinen siitä, mitä työehtosopimusta työpaikalla noudatetaan.

Yksityisen sosiaalipalvelualojen TES:n neuvottelee Talentia, mutta mikäli työskentelet julkisella sektorilla, työehtosopimuksen neuvottelee JUKO ry (Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö), esimerkiksi KVTES.

Lauantaipäivä hurahti ohi todella nopeasti ja iltapäivään jäi aikaa lötkötellä rennosti ihanassa hotellihuoneessa. Illalla kokoonnuimme yhteisesti illallistamaan hotellin ravintolaan, jonka jälkeen jokainen sai halutessaan käyttää vapaa-aikansa, miten halusi. Minä meinaan olla vähän "kotihiiri", joten viihdyin hotellilla.

Sunnuntaiaamu valkeni sateisena, mutta tunsin edelleen itseni yhtä energiseksi oppimaan uusia juttuja. Sunnuntain ohjelmisto oli kevyt ja kertoi mm. työsuojelusta ja kävimme lävitse luottamusmiesvaaleja. Kotimatkalle lähti viisaampi ja edunvalvonnallisesti tietoisempi sosionomiopiskelija!

Valmennuksen tärpit:

Ota aina selvää, mikä työehtosopimus työpaikalla on käytössä.

Jokainen työnantaja on velvollinen noudattamaan työehtosopimusta, koska TES on yleissitova. 

Muista, että työehtosopimuksessa määriteltyä huonompaa työsopimusta ei lain mukaan saa tehdä (paremman saa!)

Tarkista, onko työpaikallasi Talentialaista luottamusmiestä.

Myös opiskelija saa ottaa yhteyttä luottamusmieheen.
Opiskelija! Myös Sinulla on oikeuksia.

Tiia Mällinen

Media- ja työtaisteluvastaava

TaSO ry

Lähteet:

Lindholm, Eeva-Liisa; Tuunainen-Vainio, Tanja; Pesonen Tiia. 2015. Luottamusmiesvalmennus luentomateriaali.